Kuinka pärjätä pähkähullun ruhtinaan kanssa? 15 kirjaa maailmantuskaan
Tällä viikolla trendaa emeritusprofessori Martti Koskenniemi.
Siinä missä poliitikoilla ja erityisesti valtionjohdolla on epäkiitollinen tilanne harjoittaa diplomatiaa uhmaikäisen kanssa, joka on kähveltänyt ydinaseiden laukaisukoodit, Koskenniemi pystyi sanomaan suorassa tv-lähetyksessä sen, minkä kyllä kaikki tiedämme. Katselemme suurvallan luhistumista, puikoissaan pähkähullu ruhtinas.
Tai hetkinen, aivan näinhän emeritusprofessori ei sanonut. Tarkkaan ottaen hän kehotti lukemaan kirjallisuutta, sillä keskiaikaisten ruhtinaiden ja Ranskan Aurinkokuninkaan lähellä oli ihmisiä, jotka kirjoittivat kuvauksia kokemastaan. Ja tätä lähdeaineistoa hän kehotti lukemaan.
Loistavaa!
Koskenniemen innoittamana päätin kerätä oman listan kirjallisuudesta, joka auttaa ymmärtämään diktaattoreita, despootteja, sosiopaatteja sekä antaa vertaistukea maailmantuskaan ja -ahdistukseen. Maailmanpolitiikka on sellaisessa tilanteessa, missä se ei ole ollut koskaan elinaikanamme. Mutta onhan se vähän lohduttava ajatus, että hulluuksia on tapahtunut ennenkin. Ja jotenkin vaan on niistäkin ajoista selvitty.
Siis, jos tämä aika ahdistaa, käänny menneiden aikojen opetusten puoleen ja lue.
Historiaa, mutta voisi kertoa tästä päivästä
Kaikki katoaa, Pompeius ajatteli kallionkielekkeelle istahtaessaan, paitsi ihmisen hulluus, joka syntyy kerta kerralta uudelleen. Se matkustaa halki vuosisatojen, pesiytyy sukupolviin, raivoaa aikansa ja tekee tilaa uusille mielettömyyksille. Ja onnekkaana voi pitää itseään hän, joka kykenee päättämään, onko hänen järjettömyytensä kuin aalto, jonka harjalla saattaa voitokkaasti ratsastaa, vai kuin pyörre, joka imee hänet tappion synkkiin syvyyksiin. Totisesti, lohdutonta oli kaikki, mutta ei vailla hurjuuden hekumaa.
Lauri Mäkinen: Lopun alku D-mollissa
Ei ehkä auta ahdistukseen, mutta kuvaa uskomattoman tarkkanäköisesti 30-luvun Eurooppaa ja toisen maailmansodan syntymekanismia. Me olemme vielä pisteessä, jossa on mahdollisuus valita toisenlainen reitti.
William Shakespeare: Kuningas Lear
Kuten niin monta kertaa, Shakespeare on osannut sanoittaa tämänkin ajan.
On niitä karseita johtajia ollut ennenkin
Miska Suoniemi: 100 kiehtovaa juttua kuninkaallisista
Baijerin prinsessa Alexandra Amalie uskoi nielaisseensa lasisen pianon ja pelkäsi sen menevän rikki, Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf olisi ehkä mieluummin ollut arkeologi kuin hallitsija ja Habsburgien mahtisuku kuihtui sisäsiittoisuuteen. Ei ne johtajat ole aina ennenkään niin kummoisia olleet.
Harri Tapper: Keisari ja kääpiöt
Jos ei tiedä, itkisikö vai nauraisi, ehkä kannattaa nauraa. Tämä aika tarvitsee narreja ja hirtehistä huumoria.
"Mussolinin ongelma tuntuukin olleen siinä, ettei - näin sanoo ainakin Hägg - hänen toimintaansa ohjannut mikään muu kuin pohjaton vallanhalu." Onneksi tällaista ei enää nykypäivänä tapahdu...
Mart Sander Ilolinnut (ja koko Rouva Kukkin tytöt sarja)
Mikäli mietit, mikseivät amerikkalaiset, venäläiset, kiinalaiset tai muut sorron ikeen alla elävät "tee mitään", Viron toisen maailmansodan aikaisia vuosia kuvaava romaanisarja antaa vastauksia.
Sama kuin edellinen.
Carolly Erickson: Minä, Marie Antoinette
Koskenniemen mainitsemasta Aurinkokuninkaasta en ole tainnut lukea kirjoja, mutta tämän Marie, Antoinette -romaaninkin kautta pääsee tutustumaan turmeltuneeseen johtamiseen Versailles'n palatsissa.
Palauttaa uskon hyvään johtajuuteen
Muistutus siitä, että - ei niin kauankaan aikaa sitten - Yhdysvalloissa oli ihmisarvoon, lähimmäisenrakkauteen ja demokratiaan uskova johtaja.
Michelle Obama: Minun tarinani
Tämä teos on vielä edellistäkin parempi.
Olen otsikoinut tekstin: "Mikä mies!" Tässäpä tarjolla suurta, uhrautuvaa johtajuutta.
Tasavallan presidentin uusin kirja on minulla vielä lukematta, mutta annos napsun verran idealistisempaa Alexia lienee tässä ajassa myös paikallaan.
Vaihtoehtoisia todellisuuksia
Robert Harris: Kolmannen valtakunnan salaisuus
Jos toisessa maailmansodassa olisi käynyt toisin. Amerikka vaikuttaa luisuvan kohti fasismia, onko tässä kuvauksessa jotakin tunnistettavaa?
Miten historia muuttuisi, jos ehkä maailman kuuluisin laukaus olisi jäänyt ampumatta tai mennyt ohi? Samankaltaisia entä jos -ajatuksia lienee livahtanut monen mieleen viime päivinä erään 13.7.2024 ammutun laukauksen kohdalla.
Mitä kirjoja sinä suosittelisit? Onko jokin kirja sykähdyttänyt sinua erityisesti viime aikojen valossa, tai oletko saanut lohtua, uskoa tai muuten vain vertaistukea kirjasta? Jätä oma vinkkisi kommentti kenttään.
Luetaan maailma pikkuisen paremmaksi!
Ari Turunen on kirjoittanut kivoja yhteenvetoja historiasta, mm kirjan Ettekö te tiedä kuka minä olen, Ylimielisyyden historia, vallan sokaisemista hallitsijoista. Lopussa on myös lohduttava osio vastakohdista kuten Firenzen Mediceistä ja Kiinan Song-dynastiasta. Hyvin valaiseva teos historiasta on New York Cityn Yliopiston historian proffan Benjamin Carter Hettin teos Demokratian kuolema. Kuinka Hitler nousi valtaan. Se ei tietenkään ole varsinaisesti lohduttava, mutta on hyödyllistä nähdä, kuinka pienin askelin demokratiaa nakertamalla diktatuuri voi syntyä.
VastaaPoistaTurusta taisin joskus olla kuulemassakin kun hän kertoi tästä kirjastaan, olen sitä joskus selaillutkin. Valitettavasti paljonkin esimerkkejä löytyy heistä, jotka valta on sokaissut. Demokratian kuolema on minulle vieraampi, siihen voisi tutustua.
VastaaPoistaPakko myöntää, että taidan suorastaan vältellä tällaisia kirjoja. Toki King Lear on tuttu ja tuon Michelle Obaman teoksen olen kuunnellut. Voisin suositella vaikkapa Hernan Diazin romaania ”Luotto” (”Kun rahan lisäksi myös ihmiset ovat välineitä, mitä jää? Kenen totuus on tosinta totta? Rahako sen ratkaisee?”) tai teosta ”Miksi niin monesta epäpätevästä miehestä tulee johtaja?”, jonka on kirjoittanut Tomas Chamorro-Premuzic. (”… johtajiksi sopimattomia johtajia on kaikkialla ja suurin osa heistä miehiä.”)
VastaaPoistaHernan Diazin teos kuulostaakin ihan uudelta tuttavuudelta. Kuulostaa kiinnostavalta. Samoin kuin tietysti Chamorro-Premuzicin teos; on se kumma, kuinka naisen täytyy olla johtajaksi päästäkseen ihan helkkarin (yli)pätevä, miehellä saattaa riittää sopiva tausta ja suhteet ja mukautuvainen luonne.
PoistaAjankohtainen ja todellakin tarpeellinen lista, kiitos! Ei nyt oikein ole ehdottaa täydennyksiä tähän, mutta poimin sinulta vinkkejä talteen. Itse taivun erityisesti eskapismiin, kun nykyaika ahdistaa, joten nytkin ovat mielessä olleet erityisesti keveät romaanit. Se, mitä sitten todellisuudessa luen, onkin vähän eri asia.
VastaaPoistaHuomasin tässä kaipaavani keveyttä minäkin. Helmikuussa on siis ehdottomasti hauskan ja kepeän vuoro!
Poista