Mikä mies!

Jokin aika sitten huomasin, että vaikka lukemani kirjat ovat hyvin pitkälti sijoittuneet menneisyyteen, en ole blogannut vielä varsinaisesti omasta alastani, eli historiasta. Siis tieteellisestä historiasta.

Olen aikaisemmin kertonut vuodenaikoihin liittyvistä kirjamieltymyksistäni. Kesäisin ja aivan erityisesti kesäkuussa ahmin elämäkertoja. Viehtymyksestäni näyttelijöiden elämäkertoihin saatte tuta muutaman viikon kuluttua, mutta T- kirjakseni kaivelin kirjahyllystä siellä jo muutaman vuoden ajan odottaneen Martti Turtolan Risto Ryti -elämäkerran.

Minulla on nyt hieman vaikeuksia päättää, kirjoittaisinko teille elämäkerrasta vaiko Risto Rytin elämästä, mutta taidan kirjoittaa molemmista. Aloitetaan kuitenkin kirjasta.

Uskallan suositella kirjaa sellaisillekin henkilöille, joita elämäkerrat tai poliittinen historia eivät liiemmin kiinnosta. Jonkinasteinen kiinnostus Suomen historian kohtalonhetkiin on kuitenkin välttämätöntä. Tunnustan oman (jo monen muunkin) tieteenalani helmasynniksi arkistonpölyisen asioiden esittämistavan, mutta Turtolan tekstiä lukee mielellään. Itse asiassa kirjan rakenne (olkoonkin, että se on perinteinen kronologinen) on erinomainen. Muutamat lähteitten kautta kuljetetut siirtymät lukujen välillä ovat erinomaisesti kyhättyjä.

Luonnollisesti kirjan pääpaino on Rytin julkisessa ja eritoten poliittisessa elämässä. Kohotin hieman kulmakarvojani lukiessani suhteellisen suppeaa alkuperäislähteiden luetteloa, toisaalta joukosta löytyy helmenä venäläistä lähteistöä, joka toi uutta tietoa talvi- ja jatkosodan vaiheista ja joka kirjan ilmestyessä 1994 lienee ollut uutta ja sensaatiomaista. Turtola rakentaa kuvaa Risto Rytistä hyvin pitkälti aikalaisten (kuten Paasikiven, Mannerheimin ja Linkomiehen) muistelmien varassa. Tämä tuo kuvaukseen mukavaa elämänmakuisuutta.

Risto Ryti on siitä harvinainen presidentti, ettei hän jättänyt jälkeensä muistelmia tai muuta poliittista testamenttia, jossa hän olisi selvittänyt, millaisen kuvan haluaa itsestään jätettävän historiaan. Rytistä muistetaan eritoten sopimus Ribbentropin kanssa ja tuomio sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Loppuelämänsä ajan Ryti olikin kakkosluokan kansalainen. Kuitenkin hänen isänmaallisen ja epäitsekkään tekonsa muisto säilyi suomalaisten mielissä ja pääsi kunnolla esille Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Hyvänä esimerkkinä tästä on sijoittuminen toiseksi muutamia vuosia sitten järjestetyssä Suurin Suomalainen-kisassa, jossa Ryti oli ainoa kärkikymmenikköön ohi virallisen ehdokasasettelun nousseista. (Yle näyttää muuten parhaillaan uusintana kymmenen kärjestä tehtyjä dokumentteja, suosittelen lämpimästi!)

Kirjasta selviää, että Ryti todellakin tiesi tekevänsä poliittisen (ja likipitäin myös oikean) itsemurhan allekirjoittaessaan liittosopimuksen Saksan kanssa omissa nimissään. 60-vuotiaana Rytin ura oli ohitse (kun taas tuossa iässä Kekkosella, Mannerheimilla ja Paasikivellä oli vielä uran huippuhetket kaukana edessä päin). Siitä huolimatta Ryti ehti olla kansanedustaja kolmella kaudella, Suomen pankin pääjohtaja, sen hallituksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri, pääministeri kahdesti sekä presidentti niinikään kahdesti. Pääministerinä ja presidenttinä hän toimi toisen maailmansodan aikana ja Suomen pankin johdossa ensimmäisen maailmansodan, sisällissodan ja itsenäistymisen haastavissa jälkimainingeissa. Ryti ehti siis tehdä paljon muutakin kuin sopimuksen Hitlerin kanssa. Ensisijaisesti hän oli talousmies, vasta toissijaisesti poliitikko. Jotakin Rytin vaikutuksesta nuoren Suomen talouselämään kertoo se, että hän keksi sanan suhdanne suomen kieleen.

Ryti oli kuivakka idealisti, kylmähermoinen, likipitäin tunteeton. Näitä kaikkia ominaisuuksiaan hän sovelsi paitsi ympäröivään yhteiskuntaan myös itseensä. Niinpä Ryti ei olisi halunnut armahtaa viimeisiä punavankeja 1920-luvulla, mutta toisaalta hän olisi toivonut oman sotasyyllisyysoikeudenkäyntinsä pitämistä Moskovassa (jossa olisi todennäköisesti saanut kuolemantuomion), jotta suomalainen oikeusjärjestelmä ei olisi tahriintunut farssissa, kuten hän itse oikeudenkäyntiään nimitti.

Tästä miehestä voisin kertoa vielä paljonkin, mutta päätän tähän. Lukekaa se kirja.

Jk. Olen viettänyt suloista suvea maalla ja kommentteihin vastaaminen on siksi ollut retuperällä. Kiitän kommenteista ja palaan niihin piakkoin, kunhan pääsen asettumaan taloksi.

Kommentit

  1. Minä suosittelisin tätä kirjaa itselleni, jota kiinnostavat niin elämänkerrat, kuin yhteiskuntapoliittinen historia. Suorastaan kerään elämänkertoja tsaareista Sibeliukseen ja kaikkia siltä väliltä. Historianopettaja minusta piti tulla, mutta kirjoittaminen vei voiton. Silti syvä kiinnostus historiaan jäi. Olen lukenut Rytistäkin kaiken, mitä olen irti saanut. Ja Mannerheimista kuten arvaatkin;-)

    Selostuksesi oli tyhjentävä ja syvä. Ryti oli juuri tätä. Ja vaikeina aikoina, jolloin senaikaiset päätökset täytyy peilata sen ajan kulisseihin. Toisaalta hänessä oli juuri sitä outoa salamyhkäistä ehdottomuutta, suorastaan uhrihenkeä, joka luo jo mystisyyden kehää hänen ympärilleen.

    Kun tein elämänkerran Ansa Ikosesta, kävi selväksi, että hän muiden muassa oli ahkera vierailija Rytin luona vankilassa. Ja Risto Rytin kuva oli heillä esillä kunniapaikalla. Se oli merkki siitä, että 'me emme hyväksyneet tuomiota' ja näin ajattelivat monet, monet muutkin. Sehän oli farssi Venäjän takia. Mannerheim säästyi siltä hiuksenhienosti ja hänet pelasti STALININ salainen määräys!

    VastaaPoista
  2. Leena, olen lukenut joitakin vuosia sitten Ansa Ikosen elämäkerran, mutta tuota yhteyttä Rytiin en muistanutkaan. Kiva kun muistutit! Mukava ajatus, että vaikka Ryti joutui tuomiolle, eikä saanut julkista hyvitystä, olivat yksittäiset henkilöt tukena ja yliopistomaailma jakoi kiitosta siitä, mistä valtio ei pystynyt.

    Hannele: Mukavaa! Jos aihe ja ajanjakso kiinnostaa enemmän, suosittelen tuota kirjaa. Se sisälsi todella paljon mielenkiintoista tietoa.

    VastaaPoista
  3. RR:stä taisi tulla lähimenneisyydessä jokin mielenkiintoinen dokumenttikin joka tuli katsottua. Taisi olla sitä Suurin Suomalainen (tjsp.) sarjaa. Itseäni on alkanut kiinnostaa viime vuosisadan suomalainen poliittinen historia. Hyllyyn on eksynyt divareista mm. Svinhufvudin Siperian päiväkirjat sekä ensimmäinen kirja Kekkosesta (Esa Seppäsen Miekkailija vastaan Tulivuori).

    Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja RR ovat kyllä kieltämättä mielenkiintoinen aihe..

    -Artsi

    VastaaPoista
  4. Itsekin katsoin tuon Ryti-dokumentin, muistaakseni Lasse Lehtinen oli siinä kertojana. Minulla on hyllyssä vino pino viime vuosisadan suurmiesten elämäkertoja odottamassa. Sain niitä joululahjaksi aikoinaan, mutta jossakin vaiheessa tuli tinki täyteen, kun omassa opinahjossa oli tuo Suomen poliittinen historia muutenkin voimakkaasti esillä. Mutta nyt jaksaa taas:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit