Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Emma Hamberg: Au revoir ja näkemiin, Agneta

Onko täydellistä kirjaa olemassa? Vaikka olen kirjoittanut kirja-arvioita pian 15 vuotta, en osaa tuohon kysymykseen vastata. Sen sijaan tiedän, että täydellisiä lukukokemuksia on olemassa. Ja sellainen oli mitä suurimmassa määrin Emma Hambergin Au revoir ja näkemiin, Agneta . Jos minun pitäisi nyt äkkiseltään valita, minkä kirjan miljööseen sukeltaisin tosielämässä, jos sellainen olisi mahdollista, valitsisin epäröimättä Hambergin luoman provencelaisen pikkukylän ja sen vanhan luostarin puutarhan. Pidin valtavasti kirjailijan edellisestä teoksesta J'me appelle Agneta sta , joten odotukseni Agnetan tarinan jatkolle olivat korkealla. Ja sain, mitä kaipasin, ja vielä vähän enemmänkin. Jokin minua pikkuisen dekadentissa kirjamaailmassa kiehtoo. Tästähän kirjoitin muuten edellisenkin kirjan, Maija Laura Kauhasen Ihmeköynnöksen kohdalla. Mutta siinä, missä Kauhasen kirjoitukset saivat minut yskähtelemään ja herättivät aika ristiriitaisiakin tunteita, Agnetan dekadenssista nautin. Täm

Viimeisimmät blogitekstit

Maija Laura Kauhanen: Ihmeköynnös

Mitä yhteistä on Pelle Miljoonalla, Pentti Saarikoskella ja luostarilla? - Matkareportaasi Valamosta

Ina Mutikainen: Unohdus

Millariikka Rytkönen: Täysin auki

Fame - Nimeni nousee tähtiin

Maija Kajanto: Sitruunakevät

Kuusi kirjaa, jotka luin huhtikuussa

Miska Suoniemi: 100 kiehtovaa juttua kuninkaallisista

Oona Pohjolainen: Äkkimakea