Marjo Heiskanen: Omaa sukua
Pääsin syyskuun alussa juhlistamaan kahden runoteoksen julkistamista. Kanttilan kulttuurimiljöö sopi erinomaisesti Jouni Tossavaisen Näköala Haminavuorelle (Aviador) ja Marjo Heiskasen Omaaa sukua (Siltala) -teosten esittelyyn. Olen lukenut jo molemmat, mutta aloitetaan Heiskasesta, sillä Omaa sukua sopii mainiosti syyskuun perhe-lukuteemaani. Ensiksi on sanottava, että jos teillä on jossakin mahdollisuus päästä kuulemaan tätä runoilijan itsensä ääneen lukemana, käyttäkää tilaisuus hyväksi! Heiskanen luki otteita teoksestaan Kanttilassa ja hänen vuolaana virtaavat sanansa sopivat kuunneltaviksi erinomaisesti. Kirjaa lukiessa olin iloinen kokemuksesta, sillä se antoi myös tärkeitä vihjeitä omaankin lukemiseen runoilijan tarkoitusperistä. Joskus runoteoksia lukiessa mieleen tulee, että eihän tässä ole päätä eikä häntää. Mutta niin ei ole Omaa sukua -teoksen laita. Päin vastoin, tässä on päitä ja häntiä niin paljon, että on suorastaan runsaudenpula päättää, mistä ottaisi ensiksi kii
