Tarina on rikki.Se on ironista, sillä tarina on kaiken keskiössä. Elämme ajassa, jossa edes sukkaparia tai lihapullia ei voi myydä ilman tarinaa, todellista tai keksittyä, joka tekee tuotteesta jotakin enemmän kuin mitä se todellisuudessa on: lihapullia ja sukkia.Tästä ilmiöstä, ja monesta muustakin, kertoo Kari Hotakainen uudessa romaanissaan Tarina. Tarina voisi olla dystopia, mutta oikeastaan se on monessa suhteessa aikalaiskertomus. Ehkä kirjan maailma on rinnakkaistodellisuus, ehkä se on tämä omamme, vain keskivertoa kyynisemmästä ja synkemmästä perspektiivistä tarkasteltuna.Minun on sanottava tämä: olen tulevaisuusoptimisti. Hankin mielelläni etujoukoissa uudet tekniset vimpaimet, luon käyttäjätilin trendikkäisiin somekanaviin. Uskon ja luotan siihen, että nurkan takana on vielä jotakin parempaa, ihan minua varten katettuna. Tämä lapsenmielinen entusiasmi muodostui elokuussa kynnyskysymykseksi Minna LindgreninAina on toivoa -äänikirjaa kuunnellessani.Minua nyppii, kun joku tulee…