Anna Brotkin: Aikuiset - The Bible
Jotkus pienet asiat jäävät harmittamaan. Yksi sellainen on, etten mennyt kirjamessuilla juttelemaan Anna Brotkinin kanssa. Tutkiskelimme pitkän aikaa kirjoja samalla ständillä, mutta en lopulta rohjennut lähestyä suuresti ihailemaani käsikirjoittajaa. Siihen on noin kaksi syytä: 1) on lievästi epäilyttävää väijyä pahaa aavistamattomia ja kirjoja rauhassa katselevia ihmisiä ja hyökätä sitten kimppuun 2) en oikein keksinyt järkevää sanottavaa. On nimittäin niin, että olen Aikuiset -tv-sarjan suhteen hyvinkin myöhäisherännäinen. Olin katsonut kaikki kolme kautta putkeen vasta joitakin viikkoja ennen kirjamessuja, enkä ollut ehtinyt makustella tuntemuksiani riittävästi. Ensimmäisen kauden puoleen väliin en pitänyt sarjasta paljoakaan. Se tuntui liian kaupunkilaiselta, mikä taas sai minut tuntemaan itseni liian maalaiseksi JA liian vanhaksi. Lisäksi päähenkilö Oona tuntui aluksi ihan uskomattoman ärsyttävältä. Vasta pikkuhiljaa aloin lämmetä sekä sarjalle että Oonalle. Olen joskus itse sa