Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Florence Knapp: Nimet

Kun synnytin toisen lapsemme, meillä oli vauvalle nimi tiedossa. Tullessamme sairaalasta ilmoitin puolisolleni, ettei nimi missään nimessä sopinut vastasyntyneelle. Reilun vuorokauden perusteella olin varma, että hänen luonnettaan kuvaisi paremmin toinen nimi. Eroa oli vain yksi kirjain, mutta minulle se oli valtava. Puolisoni luotti asiassa mielipiteeseeni. Voi sanoa, että tämä kulkee meillä suvussa. Sain itse vielä yhden nimen aivan viime hetkillä ennen kastetilaisuutta: äitini halusi lisätä rimpsuun oman äitinsä nimen. Ymmärrän siis täydellisesti Florence Knappin Nimet -romaanin lähtökohdan ja kirjan keskushenkilön, Coran, tuskailut hänen valitessaan pojalleen nimeä. Tosin Coran syyt epäröintiin ovat paljon raskaammat kuin minulla tai äidilläni. Vauvan on määrä saada isän suvun perintönimi - Gordon. Coralle nimi symboloi ahdistavaa isäsuhdetta ja niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Eikä hän halua lapselleen sellaista taakkaa kannettavaksi. Romaani perustuu entä jos -ajatusleikk...

Viimeisimmät blogitekstit

Miina Supinen: Hopeapeili

Syyskuun luetut kirjat: kohukirjat, yllätykset, ihastukset, vihastukset

Laura Finska: Haittaako jos hengitän

Max Seeck: Varjeltu

Stefan Ahnhem: Pimeään jäänyt

Sirpa Kähkönen: Marius

Joona Hellman, J.S. Meresmaa: Polte

Kuopion kaupunginteatteri tuo The Addams Familyyn ripauksen katu-uskottavuutta

Päivi Haanpää: Retro