Amman lukuhetki

Millään ei jaksaisi osallistua kaiken maailman kulttuurisotiin, mutta paljon kulttuuria seuraavana ja kommentoivana aina ajoittain niinkin käy. Viimeisin kerta oli muutamia viikkoja sitten, kun kirjailija Kaarina Hazard ja Leea Klemola naureskelivat tv-ohjelmassa Satu Rämö lle , tämän tuotannolle ja vieläpä siitä tehdyille näytelmäsovituksille. Ihailen kaikkia kolmea leidiä suuresti, mutta Hazardin ja Klemolan käytös oli mielestäni huonoa - ja sanoin tämän myös ääneen. Jos minut kutsuttaisiin televisio-ohjelmaan (as if), en takuuvarmasti käyttäisi ruutuaikaani kettuilemalla muille kirjasome-kollegoille, päin vastoin. Suurin osa kommenttini nähneistä tuntui olevan kanssani samaa mieltä, muttä yllättävän moni näki asian toisinkin. Kritisoida saa ja pitää. Sekin, että Rämö omalla somekanavallaan sanoi, varsin nätein sanakääntein, että hänelle tuli paha mieli, oli jotenkin väärin. En siis malta olla vielä kerran tiivistämättä kaikille yhteisesti kantaani muutamiin teeseihin, jotka perustu...