Tiedättekö tunteen, kun haluaa, ettei kirja päättyisi ikinä? Juuri tuosta harvinaisesta kokemuksesta olen nauttinut viime viikkoina kuunnellessani äänikirjana Sirpa Kähkösen romaania Vihreä sali . Teos on jatkoa Kuopio-sarjalle, jonka yhdeksännessa osassa palataan edellisestä, Muistoruohosta , hieman ajassa takaisin päin, 1960-luvulle. Vihreä sali on paitsi konkreettinen paikka, jossa kylläkään ei käydä, myös metafora jostakin isommasta, sellaisesta, mihin me kaikki pyrimme. Mutta kirjan nimi sopii kuvaamaan myös tapahtumien keskuspistettä, Paratiisililja-nimistä kukkakauppaa. Linnea ja Santeri Juurisen liike yhdistää toiseensa kaksi eri sukupolvea: jo kypsään ikään ehtineet Juuriset ja Anna ja Lassi Tuomen sekä nuoret Irenen, Jaakon ja Leon. Välillä matkataan Juuristen muistoissa 1910-luvun Pietarissa ja Terijoella, välillä matkustetaan 60-luvun Leningradiin. Mutta ennen kaikkea vietetään avaruusajan alkua Kuopiossa, jossa kukkakaupan tsuppari Irene yhdessä Jaakon ja Leon kanssa yrit