Siirry pääsisältöön

Tekstit

NYT:

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

Ah ja voih, mitä juuri luin!
Pitkään aikaan en ole tainnutkaan aloittaa kirjaesittelyä yhtä innostuneella hönkäilyllä, mutta Robert GalbraithinValkoinen kuolema sen todellakin ansaitsee.
Minun ja Galbraithin (a.k.a. J. K. Rowlingin) yhteinen matka on ollut ristiriitoja täynnä. Olen muun muassa syyttänyt kirjailijaa liiallisesta jaarittelusta, ontuvasta juonenkuljetuksesta sekä tuskastuttavan laajasta henkilökaartista. Ja siitä huolimatta olen päätynyt kehumaan jokaista kirjaa ja jäänyt täpinöissäni odottamaan seuraavaa osaa. Miksi ihmeessä?
Galbraithin uusinta romaania voisi huoletta moittia kaikista edellämainituista asioista. Teos on pidempi (suomennos on lähes 700 sivua), juoni monimutkaisempi ja henkilökaarti laajempi kuin missään kolmesta edellisestä teoksesta. Kirjailija todellakin haastaa lukijan ja pakottaa keskittymään pysyäkseen yksityisetsivien monimutkaisen tutkinnan vauhdissa. Tarina kimpoilee oletetusta lapsenmurhasta aina ministerin kiristykseen, vasemmistoradikaalien …

Viimeisimmät blogitekstit

Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa

Red Nose Company: Don Quijote

Kuopion kaupunginteatteri: Bernada Alban talo

Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian (äänikirja)

Maaliskuun kirjat

Satuhetki: Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille)

Tomas Gads: Pirulainen

Miklu: Paras kirja ikinä

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Aleksi Wilenius: Tähdet ovat aina yllämme