20 sentin kirja

Kaikista parhaimmat kirjalöydöt tapahtuvat kirjaston poistomyynneistä. Kirjat eivät ehkä aina ole ihan priimakunnossa, mutta toisaalta klassikkoja, jotka divarissa maksaisivat maltaita, saattaa löytyä pilkkahintaan. Toukokuussa löysin omasta lähikirjastostani Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan.

Hinta: 20 senttiä!!!

Kaiken kukkuraksi olin jo aiemmin päättänyt lukea kyseisen teoksen W-kirjanani. Riemullani ei siis ollut rajoja, mutta kuinka kävikään? Kotona en löytänyt Wildeani mistään. Kaivelin ostoskassin, lastenvaunun alakorin, jääkaapin (!), soitin kirjastoon ja olin jo lähdössä pyörällä ajamaan päivällä kävelemääni reittiä läpi (ja riskeeraamaan ehtimiseni tärkeään juhlatilaisuuteen) kun kirjastosta soitettiin takaisin: kirja oli kuin olikin jäänyt tiskille. Seuraavana päivänä noudin kirjan ja halailin sitä onnellisena, olinhan jo luullut menettäneeni sen! Kysymys kuuluukin, kuinka pitkälle kirjahulluus voi mennä ja milloin siitä on syytä huolestua?

Rakastan tätä kirjaa jo ulkonäkönsä takia. Se on pieni ja pehmeä, satojen ihmisten käsissä kulunut ja muovautunut, kellastunut ja taipunut, mutta kuitenkin ehjä. Sen voi työntää vaikka iltalaukkuun rullalle, eikä siitä huolimatta tarvitse olla huolissaan, että sen ulkonäkö siitä olennaisesti rapistuisi.

Sitäkin ahdistavampaa oli, että ensimmäiset sata sivua kirjasta olivat minulle yhtä tuskaa. Tarina ei lähtenyt liikkeelle ollenkaan ja tunsin lukevani Wilden koottuja (sinänsä näppäriä) sitaatteja hyvin löyhällä juonella yhteensommiteltuna. Tuntui kuin olisin eksynyt viktoriaanisen ajan ylhäisön jäsenen tylsään ja pitkäpiimäiseen, sateiseen iltapäivään jossakin maalaiskartanossa kaukana kaikesta. Ilman romantiikan häivääkään. Wilde sai siis matkustaa laukussa jos toisessakin ilman, että olisin sanottavasti edennyt sen lukemisessa.

Mutta yhtä äkkiä, juuri, kun olin menettänyt toivoni, juoni lähti lentoon ja oli kerrassaan nerokas! Dorian Graysta, harvinaisen kauniista nuoresta miehestä, maalataan muotokuva. Gray harmistuu kun tajuaa, että maalaus saa säilyttää nuoruutensa ja kauneutensa, kun taas hänen osansa on rapistua ja vanheta. Pian hän kuitenkin joutuu huomaamaan, että taulun Dorian vanhenee ja muuttuu rumemmaksi hänen syntiensä seurauksena. Sen sijaan hän itse on aina yhtä komea ja nuorekas. Kun Gray vielä on tutustunut dekadenttiin lordi Henryyn, joka johdattaa hänet turmion teille, saa maalaus kokea kovia.

Wilde irvistelee niin patavanhoilliselle brittiyhteiskunnalle, mutta myös ylettömälle dekadenssillekin. Lopulta kyse on moraalisesta tutkielmasta: ihmisen omatunto on hänen todellinen minänsä.

1800-luvun lopulla ilmestynyt kirja herätti omana aikanaan valtavasti pahennusta. Sitä pidettiin moraalittomana ja homoseksuaalisena. Wilden homoseksuaalisuus vei miehen lopulta vankeuteen. Oikeudenkäynnissä kirjaa käytettiin todisteena kirjailijaa vastaan. Todellisuudessa kirja on kuitenkin nykymittapuulla mitattuna verrattoman kiltti, mutta toisaalta edelleen jotenkin paheellinen. Ehkä vaikutus johtuu siitä, että Dorianin harjoittamista paheista ei puhuta suoraan, vaan ne pitää tulkita rivien välistä. Näin eritoten viittauksissa homoseksuaalisuuteen.Vaikka homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan (onneksi!) nykyään aivan toisin, saa salamyhkäisyys ja jännitteisyys lukijan eläytymään ajan hengen mukaiseen turmeltuneisuuteen. Kirjaa lukiessani tunnen itsenikin aika paheelliseksi.

Yli sata vuotta myöhemmin on hyvä jälkiviisastella, mutta sanonpa vain, että Wilden aikalaisilta meni kirjan pointti kokonaan ohi.  Wilden psykologinen kuvaus moraalinsa menettäneen miehen hiljaisesta henkisesta romahtamisesta on karmeaa, mutta komeaa luettavaa.

Kommentit

  1. Tää on muuten oikeasti hyvä. Aikoinaan kuin luin ensimmäistä kertaa, olin samaa mieltä että se alku on aika kuiva ja meinasi jäädä lukematta, mutta onneksi jaksoin loppuun. Se oli todella kiehtova ja vei oikeasti oman ajatusmaailman tuohon aikakauteen. Pitäisi vaan malttaa etsiä se itsellekin omaksi! =)

    VastaaPoista
  2. Mä tykästyin tähän lukiossa, tein siitä jonkun analyysin. Tuo viimeinen lauseesi tiivistää erinomaisesti kirjan. Ja melkoisen hyvä kirjahankita ja mahtavaa että sait sen vielä takaisinkin! Ihan normaalin rajoissa tuo kirjahulluus, diagnosoisin minä :)

    VastaaPoista
  3. No, otin tämän kirjastosta Tuuren suosituksesta ja onhan bloginikin alkanut Wilden sitaatista. Luin parikymmentä sivua ja ei vetänyt yhtään ja jätin, sillä oli kiire jo uutuuksien kanssa. Ehkä jonain päivänä...

    VastaaPoista
  4. Tästä on muuten tullut viime vuonna elokuvakin "Dorian Gray". Pääosissa mm. Lord Henrynä tasaisen laadukasta jälkeä tekevä Colin Firth ja D. Grayna Ben Barnes.

    http://www.youtube.com/watch?v=5eAQWllCHHU


    -Artsi

    VastaaPoista
  5. Hanna ja Leena, mietiskelin vielä tuota alkua, ja tulin siihen tulokseen, että kirjassa on kaksi osaa: ensimmäinen on se sata sivua pitkä paatoksellinen pamfletti. Wilde on varmaan katsonut sen tarpeelliseksi, koska on halunnut tuulettaa viktoriaanisia pölypesiä ja sohaista muurahaispesään. Sitten on se toinen osa, trillerimäinen kertomus Dorian Grayn elämästä. Kyllä suosittelen sinulle, Leena, että sopivan tilaisuuden tullen palaat Wilden pariin. Loppu palkitsee!

    Anni.M: Fiu, huh helpotusta, olen normaali! Kyllä tällaisia 20 sentin löytöjä tekee kuitenkin niin harvoin, että olisin etsinyt kirjan vaikka kiven kolosta, enkä varmaan olisi päässyt koskaan asiasta yli, jos olisin kirjan kokonaan kadottanut :)

    Artsi, sanoitko Colin Firth??? * Juoksee kohti Makuunia*

    VastaaPoista
  6. Pidin tästä kirjasta kun luin sen viime kesänä: mielenkiintoinen. Se taulu-idea oli raadollisen kekseliäs. Pidin myös dekadentista tunnelmasta.
    Hyvä kirjoitus, oli mukava lukea :)

    Mukavaa alkuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Voi miten kiva kun kävit niin minäkin osasin tulla!

    Mitä aiot tehdä, kun aakkoset on luettu läpi? Montako on jäljellä? Huolestuin heti, että tämä loppuu, koska ideasihan on upea ja toteutus perinpohjainen.

    Minulla oli joskus sellainen idea, että luen aina sen maan kirjoja, missä olen. No, eihän se onnistunut, kun ei tule paljon reissattua, mutta tämän luin Irlannissa majakan juurella. En muista alun olleen raskas, mutta siitä on aikaa jonkin verran.

    Eikä tuo kirjahulluus kovin vakavaa vielä ole. :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Tuure, kiva kun kävit :)

    Kiitos myös sinulle Ilse vastavierailusta! Eihän tässä olisi kovin montaa jäljellä, kokonaista kuusi kirjaa. Jatko on paraikaa pohdinnassa ja voi olla, että tiedustelen myös lukijoiden toiveita ja mielipiteitä lähitulevaisuudessa. Mutta kyllä minä sen verran olen tähän hurahtanut, että blogielämää on myös Ö:n jälkeen ;)

    VastaaPoista
  9. 20 senttiä! Todella halpa kirja ja näkemäni elokuvan perusteella todella hyväkin vielä. Itsellänikin olisi tarkoitus lukea kirja, kun vain ehtisi :)

    VastaaPoista
  10. Ps. toivottavasti käyt myös blogissani. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit