Sweet Sixteen - Amman lukuhetken ennätysvuosi paketoituna

Synttärityttö 31.11.2025 Moulin Rougen väliajalla. Blogin syntymäpäivänä oli aihetta tyytyväisyyteen.

 

Amman lukuhetki -kirjablogi perustettiin (tosin alkuun eri nimellä) 31.12.2009, joten uudenvuodenaattona blogi vietti 16.vuotissynttäreitä. Ajattelin ensin ohittaa tällaisen epätasavuoden sen kummemmitta huomioitta, mutta sen verran poikkeuksellinen kulunut vuosi blogilleni oli, että ehkä on syytä mainita siitä muutama sana. Ja samalla muistella niitä edellisiäkin vuosia.

Blogi on ollut toiminnassa kaikki nämä 16 vuotta ilman taukoja: pisimmät postausvälit lienevät olleet viikon tai kahden mittaisia vuosina 2011-2012, jolloin minulla oli kaksi vaippaikäistä lasta. Muuten olen kirjoittanut blogiin arvioita tasaiseen, vähintään kerta viikossa, tahtiin, usein 2x viikossa ja nyt ihan viimeisimmäksi useina viikkoina peräti kolme kertaa. En ole koskaan pahemmin kriiseillyt blogin kirjoittamisesta. Ammatikseni kirjoittavana ihmisenä tekstin tuottaminen on luontevaa ja itse asiassa blogi on ollut sellainen varaventtiili, johon tuotetaan tekstiä nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Sori siitä! Mutta koska lukijoita on riittänyt, ja osa on seurannut jopa ihan alusta asti, lienee tekstien taso kuitenkin pysynyt ainakin siedettävänä.

Kaikesta tästä huolimatta juuri tämä 16. vuosi oli ensimmäinen, jonka aikana pohdin blogin lopettamista. Kyse ei ollut kyllästymisestä tai kuormittumisesta, vaan enemmänkin uteliaisuudesta: voisiko sitä päivänsä ja viikkonsa täyttää jotenkin muutenkin? Pohdinnat eivät edenneet kovinkaan pitkälle, mutta sen ansiosta loin nahkojani jonkin verran uudelleen. Laitoin hakemuksen ja tulin hyväksytyksi Suomen arvostelijain liitto SARViin ja siinä samalla sain selvennettyä ainakin itselleni sitä, mistä tässä blogissa on kyse.

Sattumaako vai ei, mutta sen jälkeen kun tulin tämän asian kanssa ulos, muutenkin kasvusuunnassa olleet blogin kävijämäärät räjähtivät. Kuukausikävijöiden määrissä on tullut uusi ennätys loka-, marras- ja joulukuussa. Joulukuussa, joka on perinteisesti ollut hiljaisempi kävijäkuukausi, kävijöitä oli lähes 3,5-kertainen määrä vuoden takaiseen verrattuna. Oliko kyseessä piikki vai ei - se jää nähtäväksi, mutta keskimääräisestikin kävijämäärät ovat parin viime vuoden aikana käytännössä tuplaantuneet. Olen tästä kaikesta luonnollisesti äärimmäisen iloinen ja kiitollinen. Kiitos kun olette, luette ja seuraatte!

Osansa lukijamäärien kasvussa on tietysti silläkin, että postaan aiempaa useammin. Vuonna 2025 luin kaikkiaan 92 kirjaa. Minulle lukemisessa ei ole koskaan ollut kyse määristä - pitkään vuosittain lukemieni kirjojen summa oli kuudenkympin kieppeillä. Silmä- ja migreeniongelmat ovat kuitenkin pakottaneet kuuntelemaan entistä enemmän äänikirjoja: luen edelleen kirjat kaikista mieluiten fyysisenä, mutta olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että aina en pysty. Kolikon kääntöpuolena on, että kasvaneen äänikirjojen määrän vuoksi myös blogattavaa ja postattavaa on entistä enemmän! 

Kolmas kävijämääriin vaikuttanut asia lienee Bloggerin käyttöönottama tekoälytyökalu (tekstiin lisättäviä linkkejä Googlen hakukonetuloksiin), joka tuli käyttöön syksyllä. Olen käyttänyt sitä mielestäni harkiten ja maltilla. Sen vaikutus postausten hakukonenäkyvyyteen on kuitenkin ollut selkeästi huomattava.

Koska blogiani seuraa nyt paljon uusia ihmisiä (lämpimästi tervetuloa!), on paikallaan katsahtaa myös menneisyyteen. Ihan blogin alkuhämäristä olevat kuvat ovat vuosien teknisten muutosten myötä kadonneet (arkistosta löytyy kyllä kaikki postaukset ihan siitä ensimmäisestä lähtien), mutta onneksi jotain löytyi koneen ja puhelimen muistoista. Siispä, tässä yksi kuva jokaiselta vuodelta, melko sattumanvaraisesti valittuna.

 

2009:

Suurin piirtein tällainen nyytti minulla oli, kun aloin kirjoittaa blogia. Nyt samainen tonttu on minua pitempi nuorukainen, jalkapalloilija ja kamppailu-urheilija, myynnin ja markkinoinnin opiskelija. Lasten kasvoja ei ole blogin tai somekanavien kuvissa koskaan näkynyt, mutta ensimmäisinä vuosina Herra Syksy ja Neiti Kevät olivat mukana lastenkirja-arvioissa. 

 

 

 

 

 

2010:

 

Kuvat eivät olleet blogin alkuaikoina, ainakaan kirjablogiskenessä, pääasia, vaan postaukset olivat tekstivoittoisia. Usein mukana oli korkeintaan kustantamon sivuilta otettu kansikuva. Muistelen, että itse olin kuitenkin ihan alusta mukana myös omilla kasvoillani. Tällainen taiteellinen otos löytyi koneen kuvatiedostojen syvyyksistä. Muistan, että näytin mielestäni kuvassa todella vanhentuneelta ja väsyneeltä - keski-ikäinen minäni nauraa nyt tuolle makeasti (ja vain hivenen katkerasti)!

 

 

 

 

 2011 ja 2012:

Varhaista kirjasome-estetiikkaa. Instagram oli jo keksitty ja filtterit ahkerassa käytössä :) 

 

 

 

2013: 

 Tänä vuonna ilmestyi yhdessä Katja Jalkasen (Lumiomena-blogi) kirjoittamani Linnasta humisevalla harjulle -tietokirja. Esiteltävät kirjat olivat kirjabloggaajien äänestämiä Kaikkien aikojen paras kirja äänestyksessä (jonka järjestin edellisenä vuonna).

 

 

2014:

 

Tästä kuvasta näkee, että asetteluun on jo panostettu. Olen aina tykännyt kynsilakoista ja kirjankansiin mätsäävät "kirjakynnet" muodostuivat jossakin vaiheessa puolivahingossa tavaramerkikseni.  

 

 

2015:

Kirjoitimme jälleen Katjan kanssa kirjan. Olemme promoamassa Korot kopisten -kirjaa joillakin kirjamessuilla. Vuosien varrella solmitut ystävyys-, kaveruus- ja tuttuvuussuhteet ovat ehdottomasti parasta koko kirjablogiajassa.

  

 

 

2016:

Kirjamessut ja muut kirjatapahtumat ovat olleet sydäntäni lähellä, ja olen ollut niitä järjestämässä ja rakentamassa. Kuopion perinteikäs Kirjakantti on yksi minulle tärkeimmistä. Olin pitkään mukana suunnittelutoimikunnassa, viime vuosina olen haastattelut kirjailijoita. Tälle vuodelle suunnittelut ovat jo käynnissä, ja saan olla mukana taas myös hieman eri roolissa!
 

 

2017: 

Instagram-tiliäni seuraavat tietävät, että minulla on tapana aina kuukauden vaihtuessa paljastaa kymmenen luetuinta postausta päättyneeltä kuukaudelta. On todella poikkeuksellinen kuukausi, jos Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin ei ole TOP10-listalla mukana. Vuonna 2017 julkaistu teksti on yksi kaikkien aikojen eniten luetuista postauksista Amman lukuhetkessä. Hassua, koska kirjoittaessani en tietenkään arvannut siitä tulevan klassikko.

 

 

2018:

Instagram kulki minulla pitkään muiden somekanavien rinnalla yhtenä muiden joukossa, ja enemmänkin muuhun kuin kirjoihin keskittyvänä. Vuonna 2018 perustin blogille oman insta-kanavan ja sitä kautta löysin myös Kirjagram-yhteisön, jolta olen saanut yhtä paljon kuin blogiyhteisöltäkin. Olen myös viime vuodet toiminut yhtenä Kirjagramsuomi-yhteisön ylläpitäjistä.

 

 

 

2019:

 Kirjallinen(kin) elämä keskittyy monelta osin pääkaupunkiin, mutta Kuopiossakin tapahtuu paljon - varsinkin kun järjestää itse. Muutamaan otteeseen olemme kokoontuneet kirjabloggaajaporukalla Kuopioon tapaamaan paikallisia kirjailjoita. Tässä kuva vuoden 2019 kokoontumisesta: ruokailemassa minun, Tuulevin, Johannan ja Sadun lisäksi kirjailijat Tatu Kokko, Kirsi Pehkonen ja Jyri Paretskoi.

 

 

 2020:

Kummallisesta koronavuodesta olisi paljonkin jaettavia kuvia. Mm. uudelleen naftaliinista kaivettu Copycat-kirjakansikisa. Valitsin kuitenkin tämän kuvan, joka summaa niin hyvin vuoden fiiliksiä. Kirjakantti järjestettiin striimattuna. Oli katkeransuloinen hetki päästä haastattelemaan suuresti ihailemaani Kjell Westöä - mutta etäyhteyksien välityksellä. Teknisistä järjestelyistä johtuen en nähnyt häntä ollenkaan, kuulin vain äänen. Mutta haastattelu oli tosi kiva kokemus, ja arvotukseni kirjailijaa kohtaan kasvoi vain entisestään.

 

 

 

2021:

Chillailua kesämökin terassilla. Mökkicoresta on tullut myös keskeinen osa erityisesti kirjagram-sisältöäni.

 

 

 2022:

 Vuosi 2022 oli minulle todella erityinen. Tein ison päätöksen ja jäin todella hetkisten toimittajavuosien jälkeen vuodeksi opintovapaalle opiskelemaan viestinnän johtamista sekä työelämän vastuullisuutta ja kestävyyttä. Paras päätös ikinä! Lopulta opintovapaa jäi hieman vajaaksi, sillä sain unelmatyötarjouksen nykyisestä työpaikastani Savonia-ammattikorkeakoulusta. Toimittajavuodet jäivät taakse, ainakin toistaiseksi. Kuva jostakin opiskelutuokiosta, jaoin ajatuksiani aikuisopiskelusta aktiivisesti myös blogissa ja somessa.

 

 

 

2023:

 

Opintovapaan aikana lähdin entistä aktiivisemmin mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan kirjasome-sisältöjä Turun ja Helsingin kirjamessuille. Tämä kuva on Turusta, jossa järjestimme kirjamessudiskon. Oli ihanaa.

 

 

2024: 

 Vaikka olen ollut omalla nimellä ja kasvoilla somessa aina sieltä vuodesta 2009 asti, aina välillä kipuilen sitä, kuinka voimakkaasti somen algoritmit ohjaavat henkilöbrändityyppiseen sisällöntuotantoon. Olen kuitenkin mielestäni onnistunut pitämään sisältöni oman näköisenä ja pakottomana. En lopulta jaksa miettiä algoritmejä kovinkaan usein. Onneksi Amman lukuhetken ympärille on muodostunut ihana yhteisö, jonka tunnen turvalliseksi itselleni - ja minulle on tärkeää, että se on turvallinen myös kaikille muille. 

 

 

 

2025:

 Viime vuotta jo summasinkin yhteen tämän postauksen alussa. Oli hieno vuosi!

Kiitos siitä, että seuraat ja luet postauksia. Toivottavasti saat täältä inspiraatiota lukemiseen ja kulttuuriin. 

Nyt sana on vapaa: onko jotakin mitä olet jäänyt kaipaamaan tai mitä toivoisit lisää blogiin? Entä mistä olet pitänyt kaikista eniten? Saa muistella ja innovoida!