Caroline Darian: Et ole enää isäni

Tämä kirja ei ole millään muotoa helppo kirja lukea tai kuunnella. Aika hankalalta tästä tuntuu myöskin kirjoittaa arvostelua, mutta kerron kuitenkin mietteitäni.

Mikäli seksuaalinen väkivalta ja insesti triggeröivät voimakkaasti, suosittelen jättämään väliin.

Tartuin Caroline Darianin Et ole enää isäni -teokseen ristiriitaisin miettein. Kuten varmasti kaikki uutisia seuraavat, minäkin olin lukenut järkyttävästä tapauksesta, jossa ranskalainen Dominique Pelicot oli vuosien ajan huumannut vaimoaan Gisèleä ja antanut kymmenien miesten raiskata hänet. Rikos paljastui sattumalta ja vyyhti alkoi paljastua irvokkaasti: Dominique Pelicot oli jäänyt kiinni kauppakeskuksessa naisten hameiden alle kuvaamisesta. Pidätyksen myötä poliisi ratsasi hänen digilaitteensa ja PAM! shokeeraavaa materiaalia alkoi löytyä.

Maailmanlaajuiseksi uutinen levisi, kun Gisèle Pelicot kieltäytyi oikeudenkäynnin julkistamisesta salaiseksi: hän halusi, että häpeä siirtyy uhrilta syyllisille. Päätös ja uljas käytös oikeudenkäynnissä teki hänestä feministisen ikonin.

Luin hänen tyttärensä Caroline Darianin haastattelun taannoin Hesarista ja tiesin, ettevät perheenjäsenten välit ole kaksiset (muutenkaan kun raiskaaja-isän ja muun perheen välillä). Siksi tyttären kirjan lukeminen tuntui pikkuisen väärältä. Meneekö näin järkyttävästä tapauksesta kertova kirja jo lähtökohtaisesti sosiaalipornon puolelle ja toisaalta, onko Caroline Darianilla oikeutta kertoa äitinsä tarinaa?

Aika pian toki ymmärsin, että totta kai on. Tai oikeammin, Caroline ei kerro äitinsä, vaan oman tarinansa. Kun isä paljastuu seksuaalirikokseksi ja hyväksikäyttäjäksi ja äiti hänen uhrikseen, on tilanne ollut aikuisille lapsilla psykologisesti hirveä. Ei ole väärin sanoa, että hekin ovat olleet uhreja. Ja sitten paljastui, että kaikella todennäköisyydellä myös Caroline on joutunut isänsä uhriksi, ainakin salakuvauksen osalta, mahdollisesti muutenkin. Äidin ja tyttären välirikko puolestaan johtui siitä, ettei äiti suostunut todistamaan (ex)miestään vastaan Carolinen puolesta. Oikeutta käytiin siis vain rikoksista Giseleä vastaan, mutta tytär ja niin ikään salakuvauksen kohteeksi joutunut miniä jäivät vaille oikeutta.

Caroline Darian kuvaa koskettavasti hetkeä, jolloin hänen elämänsä muuttui peruuttamattomasti. Kukapa mitään tuollaista osaisi odottaa omalta isältään. Tosin, ensishokin hälvettyä mieleen alkoi muistua monia asioita: äidin sekavaa käytöstä, isän ylihuolehtivaa suhtautumista helposti väsyvään vaimoonsa, tämän jatkuvia rahaongelmia jne. jotka näyttäytyivät nyt ihan uudessa valossa. Kriisin keskellä Caroline Darian koki jääneensä ilman äitinsä tukea, mutta tokkopa tuosta voi Gisele Pelicotia syyttää - epäilemättä hänen voimavaransa ovat menneet omaan tilanteesta selviämiseen. 

Kirjan ehkä keskeisin opetus onkin se, kuinka perheen isä käytöksellään tuhoaa koko perheen. Hän pyrkii vielä vankilasta käsin vaikuttamaan perheenjäseniinsä ja ystäviinsä manipuloimalla heitä. Tällaisessa tapauksessa uhri ei tosiaan ole vain seksuaalirikoksen kohde: uhreja ovat kaikki perheenjäsenet, aina lapsenlapsia myöten, joilta on nyt riistetty paitsi tätä ennen toisilleen läheinen laaja perhe, myös ukki.

Toinen mieltä syvästi puistattava seikka on, kuinka kymmenet eri-ikäiset miehet, tavalliset perheenisät ja yhteisönsä arvostetut jäsenet raiskasivat selvästi huumattua naista, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta sen kummemmin evätä suostumustaan kuin puolustaa itseään. Mitä se kertookaan ranskalaisesta yhteiskunnasta, mitä maailmasta, jossa elämme?

Kirjassa oli myös muutamia kohtia, jotka saivat minut myös kohottelemaan kulmiani. En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi poliisit ottivat ensimmäisenä yhteyttä Carolinen mieheen, ei Carolineen itseensä. Sekin oudoksuttaa, ettei Carolinen sukupuolielimiin itsekseen ilmestyneet repeytymät kilkattaneet varoituskelloja kerrottua enempää. Mutta hyväpä sivullisen on ihmetellä. Koko kirjan tarkoitus on herättää ihmisten tietoisuutta siitä, kuinka yleistä huumaaminen ja hyväksikäyttö on, myös perheissä. Tätä valistustyötä Darian on alkanut tehdä muutenkin Ranskassa.

Ajatuksia herättävä teos, muttei todellakaan hyvänmielen lukemista. Gisele Pelicotilta on tulossa tänä vuonna kirja, oikeuden ja kohtuuden vuoksi pitäisi lukea hänenkin näkemyksensä asioista. Mutta en ole lainkaan varma, haluanko viettää tämän aihepiirin kanssa aikaa enää yhtään tätä enempää.

Caroline Darian: Et ole enää isäni (Et j'ai cessé de t'appeler papa: quand la soumission 2022)
Gummerus 2025
Suomentanut Saana Rusi
Äänikirjan kesto 3h 57min
Lukija Johanna Kokko