Mari Koppinen: Niko - Kaikki mitä en kertonut

Kiinnostaisiko teitä keskustella Niko Saarisesta?

Aika montaa kiinnostaa. Aina siitä lähtien, kun Saarinen nousi julkisuuteen Big Brotherista vuonna 2008, hän on pysytellyt median otsikoissa, somen suosituimmilla kanavilla, tv:n realityohjelmissa ja ihmisten mielissä. Niko Saarinen on hahmo, joka ei jätä ketään kylmäksi ja nykyään hän on myös mitä suurimmassa määrin tuottoisa brändi. Mutta millainen ihminen Niko on?

Tätä puolta hän valottaa itsestään Mari Koppisen kirjoittassa Niko - Kaikki mitä en kertonut -elämäkerrassa. Kuvittelin suurin piirtein tietäväni, millaisen tarinan tulisin lukemaan (on niin helppoa kuvitella tuntevansa julkisuudenhenkilö ja tietävänsä tämän elämäntarinan), mutta sainkin jotakin ihan muuta. Alaotsikolla 'Kaikki mitä en kertonut' on katteensa.

Niko Saarinen ei ole minulle ensisijaisesti realityhahmo tai BB-Niko. Vuonna 2008 en seurannut Big Brotheria ja reality aiheuttaa minussa muutenkin lähinnä ahdistuksen tunteita. Tosin, Nikoa jään aina hetkeksi katsomaan mielelläni, hänen läsnäolonsa on yleensä tae siitä, että ruudussa tapahtuu jotakin kiinnostavaa.

Minulle Nikosta tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen asiointi Glitter-liikkeessä Helsingin Forumissa joskus viime vuosikymmenen alkupuolella. Hetken aikaa kaupassa pyörittyäni huomasin myyjän näyttävän tutulta. Kyseessä oli, ei enempää eikä vähempää, kuin Niko Saarinen itse. Olin ehkä hieman hämmentynyt, mutta vielä hämmentyneemmäksi tulin, kun Saarinen avasi suunsa. Vannon kautta kiven ja kannon, että sain tuolloin Glitterissä parasta palvelua, mitä olen ikinä ko. tai monessa muussakaan ketjussa saanut. Asioinnin jälkeen tunsin todella saaneeni paitsi kaipaamani tuotteen myös sellaista palvelua, mitä en edes olisi itse osannut pyytää.

Aloin pohtia, mitkä korut mahdoin Niko Saariselta ostaa. Ellen aivan väärin muista, niin ainakin nämä korvikset, joille minulla oli tuolloin täsmätarve.

Ehkä Saarinen suhtautuu samalla pieteetillä myös uraansa julkisuudenhenkilönä - hän on asiakaspalvelija ja toimittaa yleisölleen sitä, mitä kulloinkin tarvitaan. Toki tällainen on myös äärimmäisen kuluttavaa ja tämä onkin yksi teema Koppisen kirjassa.

Se, mikä kirjassa yllätti minut täysin, on Nikon lapsuus. Minulla ei todellakaan ollut tietoa, millaisten asioiden kanssa hän joutui lapsuudessaan kamppailemaan. En paljasta tämän enempää, mutta nyt kirjan luettuani symppaan häntä kyllä vielä entistäkin enemmän.

Melkoisen koskettavaa oli myös seurata nuoren Nikon BB-matkaa. Kirjoitin jo aiemmin, että tositv lähinnä ahdistaa minua. Vuoden 2008 Big Brother summaa hyvin, miksi. Monet osallistujat olivat hyvin nuoria, eikä heillä ollut aavistustakaan, kuinka ohjelman mukanaan tuoma julkisuus muuttaisi heidän elämäänsä. Tuottajan on mielestäni melko turha jeesustella teroittaneensa osallistujille julkisuuden vaikutusta etukäteen: kukaan, ei kukaan, pysty etukäteen ymmärtämään, mitä se tarkoittaa, ja vuonna 2008 oltiin vieläpä monella tapaa untuvikkoja julkisuuden suhteen. Ohjelmassa myös hiillostettiin kilpailijoita tahallaan ja puskettiin heitä henkisesti äärirajoille suljetuissa olosuhteissa. Tämä koitui Nikon kohtaloksi monella tavalla: taival kisassa päättyi, toisaalta se teki hänestä hahmon, joka on noussut kiistatta kirkkaimmaksi tähdeksi Suomen Big Brotherista.

Vaikuttaa siltä, että Saarinen katuu Big Brotheriin osallistumista. Toisaalta ei hän häivytä omaakaan rooliaan julkisuuskuvansa muodostumisessa. Välillä on mennyt melkoisen kovaa, julkisuus on noussut päähän ja muuttunut kaiken itsetarkoitukseksi, välit perheeseen ja sukuun ovat viilenneet. Saarinen kertoo myös rehellisesti mielenterveytensä haasteista. Ihmissuhteet eivät ole kestäneet ja takana on useita haitallisia ja vahingoittavia parisuhteita. 

Sen sijaan podcastistaan Nikotellen hän puhuu ylpeyttä puhkuen. Saarisen vahva työorientoituminen saattaa tulla monelle yllätyksenä. Kepeä reality- ja someimago sekä pikkuisen arvaamaton ulosanti hämäävät: mitä ilmeisimmin kyseessä on todella fiksu, nopeaälyinen ja ahkera henkilö, joka asettaa rimansa korkealle, mitä ikinä tekeekään.

Suupieleni kääntyivät hymyyn jo kirjan alkupuheessa. Koppinen muisteli hetkeä, jolloin lähetti ensimmäisen version tekstistä päähenkilölle itselleen luettavaksi. "Aivan liian plääh." kuului tuomio. Saarisen voi kuvitella olevan paljon erilaisia asioita: hauska, kuvauksellinen, kovaääninen, rasittava, rivo, itsekäs, ahkera, sydämellinen, ujo, dramaattinen, suurisuinen, mauton, tyylikäs, pinnallinen, nopeaälyinen jne, mutta tylsänä häntä ei taatusi pidä kukaan. Niko Saarinen on kaikkea muuta kuin plääh.

Kirja olikin koskettava, rehellinen, hauska, viihdyttävä, härkkivä, aito, välillä vähän ärsyttäväkin. Koppinen onnistuu tavoittamaan hyvin päähenkilönsä olemuksen. Tai ainakin jotakin siitä. Voi nimittäin olla, että vaikka kyseessä on Koko Kansan Niko, häntä ei todella tunne kukaan muu kuin Niko itse.

Suosittelen kirjaa ihan kaikille, mutta erityisesti niille, joita henkilö jollakin tapaa ärsyttää. Kaltaisiani kulttuurielitistejä (sarkasmia, huom), jotka katsovat tosi-tv:tä lähinnä nenänvarttaan pitkin, kannustan myös tarttumaan kirjaan.

Kurkistakaapa kulissien taakse - voitte yllättyä.

Mari Koppinen: Niko - Kaikki mitä en kertonut
Otava 2025
Äänikirjan kesto 8h 34min
Lukija Niko Saarinen, Emilia Howells