Marraskuun lukukooste

Nytpä meinasi unohtua marraskuun luetut kirjat koostamatta ihan tykkänään, mutta vielä ehtii!

Marraskuu oli Kirjakantti-kuukausi ja Savonia-palkintoehdokkaiden julkistuskuukausi, joten sen kunniaksi päätin lukea savolaista/itäsuomalaista kirjallisuutta. Noh, tapani mukaan en pysynyt ihan lukusuunnitelmassa, mutta pääsääntöisesti kuukausi kuitenkin vierähti savolaisissa tunnelmissa.

Kaikki eivät välttämättä Leena Lehtolaisen savolaisjuurista tiedäkään, hänhän on itse lähtöisin Pohjois-Karjalasta. Kirjailijan sukujuuret ovat kuitenkin Pielavedellä, eli ollaan vähän niin kuin saman kylän tyttöjä. Ilahduin kovasti kun suosikkikirjailijani julkaisi tänä syksynä nuortenkirjan. Vihreän lohikäärmeen risteys kertoo kahdesta nuoresta, Selmasta ja Viggosta, jotka tutustuvat toisiinsa vihreää lohikäärmettä esittävän graffitin äärellä. Kuvalla on molemmille iso merkitys: Selmaa se muistuttaa kuolleesta parhaasta ystävästä ja Viggo pohtii, onko hänen kadonneella isoveljellään jotakin tekemistä kuvan kanssa. Lehtolaisen parhaisiin ominaisuuksiin kirjailijana kuuluu mielestäni ajankohtaisuus. Ja erityisesti nuorten kirjallisuudessa se on tärkeää. Selman ja Viggon kautta hän kuvaakin mielestäni taitavasti 2020-luvun nuoren elämää.

Marraskuu on lähtökohtaisesti aika synkkää ja ikävää aikaa, mutta Sari Aron Nukkuvan jättiläisen laakson myötä pääsin nautiskelemaan brasilialaisesta elämänmenosta. Ei 1920-40-lukujen suomalaissiirtokuntaan sijoittuva tarina kyllä mikään hyvänmielen kertomus ole, vaan pikemminkin rankka, mutta aistikylläisesti kuvattu brasilialainen luonto ja elämänmeno piirtyi mieleen elävänä ja värikkäänä. Minulla oli vahva aavistus jo etukäteen siitä, että tämä romaani tulisi olemaan Savonia-ehdokkaana ja niinhän se oli. Hieno lukuromaani sopii kaikille kaukaisista maista, siirtolaisuudesta ja lähtemisistä kiinnostuneille.

Jos Nukkuvan jättiläisen laakso vei valoon, oli Asko Sahlbergin Marraskuun mies sitten sitäkin harmaampi tarina. Ei harmaa kerronnan tasolla, vaan ihan konkreettisesti: historiallinen romaani tuntuu ylipäänsä elävän ikuisessa marraskuussa, siitä juontuu kirjan nimikin. Kiinnostavasti kirja sijoittuu samaan ajanjaksoon kuin Aronkin kirja, mutta nimeämättömäksi jäävään suomalaiseen pikkukaupunkiin. Kaupunkiin tulee eräänä myöhäisenä iltana muukalainen, suorastaan ryysyläinen, mutta niin vain hän pikku hiljaa kohoaa kaupungin hierarkiassa ylös päin, ensiksi kauppiaaksi ja lopulta koko kaupungin omistavaksi ja sen elämää sanelevaksi isokenkäiseksi. Mutta tuoko raha onnea ja auttaako se pakenemaan menneisyyden haamuja?

Tavallaan historiallinen romaani, mutta huomattavasti likempää, oli myös Marja-Leena Tiaisen Lauantaitanssit, joka sijoittuu 1980-luvun alkuun. Kirjassa seurataan sitä, miten työteliäs Maija päättää vielä kypsässä iässä kääntää uuden sivun elämässään. Kun sotaveteraanimies jää eläkkeelle, on Maijan vuoro astua työelämään ja alkaa toteuttaa omia unelmia. Mutta onnistuuko se? Vielä 80-luvulla ilmapiiri ei suoranaisesti kannustanut naisten irtiottoihin. Tiainen kuvaa taitavasti paitsi ajan henkistä ilmastoa myös ihan konkreettisesti 80-luvun elämänmenoa: paljon tuttua, mutta myös paljon jo unohtunutta. 

Savolaisteemaan sopii myös marraskuinen teatterivisiitti. Kävin nimittäin katsomassa Iisalmessa IN-Teatterin näytelmän Rouva C. Näytelmä on luonnollisesti dramatisointi Minna Rytisalon samannimisestä romaanista. Tässäpä esitys, jota kannattaa lähteä katsomaan vaikka vähän kauempaakin. Erityisesti Minnan nimiroolin esittävä Johanna Loimalahti suorastaan säkenöi lavalla. Esitys oli tunnekylläinen ja voimakas teatterikokemus.

Lopuksi sitten ne "ei-savolaiset" postaukset, jotka oikeastaan olivatkin lokakuun pitkiksi venyneitä häntiä. Opiskelujen tiimoilta tutustuin hyvinkin tiiviisti Kate Raworthin Donitsitaloustieteeseen.  Kirja esittelee vaihtoehtoisen talousmallin, joka haastaa perinteisen BKT:n kasvu -lähtöisen talousajattelun, ja liittää taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi myös sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden talouden perusprinsiippeihin. Vaikka taloustiede ei kiinnostaisikaan, tähän kirjaan kannattaa kyllä tutustua, sillä se on hyvin yleistajuisesti kirjoitettu. Ihan vain suomalaista talouspoliittista keskustelua seuraamalla huomaa, että tällä hetkellä ns. perinteisen taloustieteen ja donitsitaloustieteen keskenään ristiriitaiset ajattelutavat ovat törmäyskurssilla päivänpoliittisessa keskustelussa. Eli tästä saa mukavasti eväitä tulevien vaalikeskustelujenkin seuraamiseen!

Kuukauden pettymys -kategoriaan lipsahtaa valitettavasti Natalie Jennerin Bloomsburyn naiset, jota kuuntelin äänikirjana pitkään ja päättäväisesti. Periaatteessa romaanissa on palikat kohdallaan, sijoittuuhan se sotien jälkeiseen Lontooseen ja vieläpä perinteikkääseen kirjakauppaan, mutta rönsyilevä ja verkkainen juoni sekä liian monet henkilöt tekivät kokemukselle hallaa. Vahva miljöö ei valitettavasti riittänyt kannattelemaan tarinaa, vaikka sitkeästi kirjan kuuntelinkin loppuun.

Tämän postauksen aikana on tullut jo moneen otteeseen mainittua Savonia-palkintoehdokkaat. Savonia-voittaja julkaistaan tänään 9.joulukuuta. Palkintojenjako tapahtuu Kuopion kaupungintalolla klo 18, joten tänään onkin luvassa kirjallisia rientoja! Sitten alkaa laskeutuminen jouluun. Minulla on pinossa monta hyvää tietokirjaa, joita olen tässä kuussa ajatellut lukea. Vielä toistaiseksi ovat elämän kiireet ja opiskelu kyllä pitäneet minut tehokkaasti poissa kirjojen luota, mutta vielä on aikaa!