Jenny Bayliss: Talvi kaukana kaikesta
Joskus on mukava lukea jotain sellaista, mistä tietää tismalleen mitä saa. Jenny Baylissin Talvi kaukana kaikesta on juuri sellainen hyvän mielen romaani. Kuvitteellinen kliseetaulukko täyttyy vauhdilla: keski-ikäinen, työlleen ja perheelleen omistautunut nainen joutuu kovan paikan eteen kun aviomies jää kiinni rysän päältä. Elämä pitää laittaa uusiksi, ja missäpä muualla se onnistui yhtä hyvin kuin pikkukylässä, jonka tiivis yhteisö ottaa uuden tulokkaan lämpimästi vastaan. Paitsi tietenkin se yksi komea, mutta itsepäisen ärsyttävä mies, jonka kanssa ensikohtaaminen sujuu kipakoissa merkeissä, mutta kuinka ollakaan, miehen avut alkavat selvitä sankarittarelle ajan kuluessa.
Talvi kaukana kaikessa täyttää siis kaikki keskeisimmät romanttisen viihteen kliseet. Ja minä nautin!
Annie on intohimoinen kokki ja ravintoloitsija, mutta elämäntyö valuu hukkaan kun aviomies ja yhtiökumppani perehdyttää nuorta tarjoilijaa kädestä pitäen. Ravintolasalin sohvalla.
Sattuman kautta Annie päätyy merenrantakylään Kentissä. Perinteikäs rantatalo kaipaa talveksi kaitsijaa ennen kuin se puretaan uuden kerrostalon tieltä. Ja kuin tilauksesta, taloon kuuluu myös kahvilakiinteistö, johon Annie pystyy perustamaan kahvilan, jonka kyläiset ottavat innolla vastaan! Kaikki olisi ihan hyvin, ellei inha John odottaisi sormet syyhyten, milloin pääsee myymään tätinsä omistaman rantatalon Annien alta.
Minua naurattaa tätä kirjoittaessani, sillä juonta tuntuu olevan mahdoton kuvailla ilman, että tarina kuulostaisi kuluneelta. Mutta ei se sitä ole! Talvi kaukana kaikesta ei ehkä ole kirjoista omaperäisin tai uskottavin, mutta tarina on hyvin kerrottu ja äänikirjaksi se sopi erittäin hyvin Mili Kaikkosen lukeamana.
Sitä mietin, että mitä kertoo ajastamme kaipuu pieniin yhteisöihin. Lieköhän joku sosiologi tätä tutkinut? Pystyisin luettelemaan kymmeniä kirjoja ja elokuvia, joissa kaupunkilaisnainen löytää todellisen onnen, ystäviä ja vieläpä rakkauden maaseudulta tai pikkukylästä tai -kaupungista. Puolimaalaisena toki olen tälle mitä otollisinta kohderyhmää, mutta toisaalta oma käytännön arkijärki muistuttaa takaraivossa, että ei se elämä kaukana kaikesta kuitenkaan ihan puhdasta auvoa ole. Eikä niitä vapaalla jalalla olevia hunksejakaan joka kulman takaa kävele vastaan... Mielenkiintoinen piirre ajastamme joka tapauksessa.
Parasta ja omaperäisintä kirjassa oli ajankohta, se nimittäin sijoittuu loka-marraskuuhun. Idyllinen rantakylä näyttää kauniin, mutta karun luontonsa turistisesongin ulkopuolella. Kirja sopii joulukirjaksi, sillä jouluunkin kylässä pikku hiljaa valmistaudutaan. Mutta toisaalta joulu on niin sivuroolissa, ettei kirja mene pois muodista pyhien jälkeenkään. Saattaisi ollakin aika ihanaa viettää vaikka tammikuu kaukaisella rannalla, kaukana kaikesta.
Jenny Bayliss: Talvi kaukana kaikesta
Otava 2022
Kääntäjä Anna-Mari Raaska
Välillä sitä tosiaan kaipaa jotain kevyempää ja tutumpaa.
VastaaPoistaNäissä maalais/pikkukaupunkiyhteisöjen ihailuissa usein tunnutaan kyllä unohtavan sen, miten nurkkakuntaista ja junttia se meno pahimmillaan on ja miten juorut varsinkin liikkuvat valonnopeudella. :D
Pahin romanttisen komedian käsikirjoitus. Pakko oli kuunnella loppuun, mutta kärsin.
VastaaPoistaHampaiden narskutusta, kun kuunteli tätä. Ensinnäkään lukija ei ole suosikkini, kaikkine kimittävine äänineen. Toiseksi kerronnassa on omituisia lipsahduksia. Esim. lause:
Poista"...ja isältään he olivat onnekkaasti perineet tämän puhtaat piirteet..." Ei kai puhtailla mitenkää tarkoiteta arjalaisia?
Ja lause:
"En kestä aamuja ilman macchiatoa tuplaespressolla.."
Macchiato on espresso-kahvi, jossa on tilkka maitoa. Tuplaespresso (doppio) on kaksinkertanen ja nimenomaan musta kahvi, jossa ei ole koskaan maitoa.
Vähän kuin sanoisi, ettei kestä aamuja, jollei saa teetä vedellä. Tai jollei saa kaurapuuroa vedellä.
Kuuntelin tämän juuri joulun alla ja pidin sekä en. Meinasin vähän väsähtää siinä kahvilan pyörityksessä ja miesjahkailussa. Alkupuoli oli oikein hyvä ja lopusta en tykännyt, miten sen muotoilisi paljastamatta liikoja... no siitä pelastusoperaatiosta, en yleensäkään pidä tuon tyyppistä draamaosuuksista. Minua ärsytti ne päähenkilön aikuiset lapset, ihan oikeastiko yli kaksikymppiset omillaan asuvat miehet käyttäytyy kuin varhaisteinit; yööök meidän äiti pussaa miestä 👀 Mulla oli vaikeuksia muistaa että ne on niin vanhoja jo 😁
VastaaPoistaMutta tykkäsin edelleen siitä miten Bayliss pitelee lankoja käsissään ja sanailee välillä niin että mua naurattaa. Ellen olisi tykännyt niin hurjan paljon siitä hänen jouluromaanista jonka kuuntelin enkuksi vuosi ennen kuin se suomennettiin, niin en olisi verrannut tätä siihen ja se taas olisi saattanut nostaa tämän propseja.