Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset

 

Viime aikoina olen nostanut katseeni aiempaa useammin ylös ja tähtiin. Lapsena tähdet kiinnostivat, mutta vuodet kaupungissa ja taajamissa saivat ne katoamaan näköpiiristä. Vasta oleskelu maalla huvilallamme on saanut muistamaan, kuinka uskomattoman hienolta tähtitaivas voikaan näyttää.

Siksi innostuin kovasti Markus Hotakaisen Tähtitieteen naiset -teoksesta. Minulla oli tilaisuus kuulla kirjasta ja sen synnystä kirjailijalta itseltään elokuun lopussa, kun kirjabloggaajat olivat vieraana Aula & Co:n järjestämässä tilaisuudessa. Hotakainen oli sattumalta iskenyt suoranaiseen kultasuoneen, kun hän alkoi selvittää naisten osuutta tähtitieteen kehityksessä. Paljastui, ettei tieteellisestä kaanonista kadonneita tai tietoisesti kadotettuja naistähtitieteilijöitä ole suinkaan ollut vuosisatojen kuluessa vain yksi tai kaksi, vaan kymmeniä ja kymmeniä.

Akateeminen(kin) ura on ollut pitkään naisille kiellettyä aluetta. Lahjakkaille naisille tie on ollut tukossa osin yhteiskunnan rakenteellisista syistä, ja usein keppejä rattaiden väliin ovat  myös ihan tietoisesti työntäneet kateelliset miespuoliset kollegat. Naisten tekemiä tutkimustuloksia on myös tarkoituksella merkitty miesten nimiin. 

Hotakainen on tehnyt mittavan selvitystyön kootessaan samojen kansien väliin pienoiselämänkerrat lähes 50 tähtitieteilijästä, jotka ovat selvittäneet esteet ja tehneet tieteellistä työtä, osa salassa tai harrastelijana, pieni osa myös tunnustusta saaneina tieteentekijöinä. Kirjailija esittelee henkilöiden keskeisimmät elämänvaiheet, mutta tärkeimmässä osassa on heidän tekemänsä tutkimustyö ja löydökset. Kaukaisimpana menneisyydessä on ylipapitar Enheduanna, mutta ymmärrettävästi valtaosa lähteistöstä ja sitä myöten myös esitellyistä henkilöistä ovat viime vuosisadoilta. Kaikki henkilöt ovat edesmenneitä eli vielä elävät ja vaikuttavat tieteilijät on rajattu kirjasta pois. 

Teos on kansantajuisesti kirjoitettu, mikä onkin hyvä asia, sillä siitä huolimatta osa tieteellisestä triviasta meni minulta yli hilseen. Tähtitiedettä paremmin tunteva saakin varmasti kirjasta irti vielä paljon enemmän, ja osaa asettaa tieteilijöiden työn tulokset oikeaan asemaan tähtitieteen kaanonissa. Siitä huolimatta teosta tohtii suositella myös tähtitieteestä kiinnostuneelle harrastelijalle, sillä kirjaa pystyy kyllä lukemaan tavallisella yleissivistyspohjallakin.

Itselle tarinoista jäi mieleen esimerkiksi ensimmäinen tähtitieteestä Suomessa väitellyt nainen Liisi Oterma sekä lapsena sairastettujen tautien takia puoliksi sokea, 130-senttinen Caroline Herschel, joka oli aikanaan (1700-suvun lopulla, 1800-luvun alussa) siitä harvinainen tieteentekijä, että sai työstään palkkaa. Hän oli niin omistautunut työlleen, että vaikka hän loukkaantui työssään niin, että hänen reisilihaksensa lävistyi lihakoukulla, parin viikon päästä hän oli jo takaisin töissä. 

Lukuisten mielenkiintoisten anekdoottien lisäksi tuntuu suorastaan pyörryttävältä, kuinka paljon uraauurtavaa tutkimusta naiset ovat tehneet vuosisatojen kuluessa (ja nyt puhutaan vain tähtitieteestä), saamatta siitä yleensä asiaan kuuluvaa tunnustusta. Toisaalta mietityttää myös se, kuinka paljon pitemmällä käsityksemme maailmankaikkeudesta voisi ollakaan, mikäli tutkimusta olisivat saaneet tehdä kaikista pätevimmät, eikä työpaikkoja ja arvonimiä olisi jaettu sukupuolen perusteella.

Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset
Aula & Co 2022
376s.