Kirjabloggaajien joulukalenterin 4. luukku: Maija Kajannon Taatelitalvi

 

Tänään on minun vuoroni avata kirjabloggaajien joulukalenterin 4.luukku. Edellinen luukku avautui Kirjailuja-blogissa ja huomenna kalenteri avataan Ankin kirjablogissa, josta löytyy myös lista kaikista luukuista täältä.

 

Suurkiitos kalenterin organisoinnista sekä näistä joulukalenterikuvista kuuluu Yöpöydän kirjat -blogin Niinalle! 

 

Sitten itse asiaan! Kun aloin miettiä tämän kalenteriluukun sisältöä, tiesin heti, mitä luukusta kuuluu avautua. Tietenkin Maija Kajannon uutuusromaani Taatelitalvi. Aiemmin tänä vuonna ilmestyi Kajannon edellinen romaani Korvapuustikesä, josta olen kirjoittanut täällä. Kirja on ollut supersuosittu ja minä muiden mukana ihastuin Pyhävirran kesäidylliin, Kahvila Koivun herkkuihin ja sen tomeran nuoren yrittäjän, Krissen, elämän seuraamiseen. 

Siksi onkin vain oikein ja kohtuullista, että meitä faneja hemmoteltiin jo näin nopeasti uudella, tällä kertaa Pyhävirran jouluvalmisteluihin sijoittuvalla teoksella.

Tiedättekö, mitä mietin?

Mietin sitä, kuinka alihyödynnetty talvi on kotimaisessa viihdekirjallisuudessa. Kaihoamme ikuisesti kesään, mikä on ymmärrettävää, sillä Suomen kesä on kaunis ja lyhyt, mutta entäs sitten Suomen talvi (ainakin vielä näillä korkeuksilla, jossa talvi joka vuosi jossakin muodossa on)? Olen sitä mieltä, että kotimaisessa viihteessä kaunis talvemme on ihan alihyödynnetty. Miettikääpä nordic noiria, kuinka se ammentaa pohjoisen ikuisesta marraskuusta! Ehdotan, että valjastamme lumisena hohtavan pakkastalven romanttisen viihteen käyttöön. Siinä on potentiaalia vaikka ihan kansainvälisille markkinoille asti. Hiihtoretkiä, revontulia, pilkkimistä, nuotiomakkaraa ja paukkupakkasia... Kyllä, ilmiselvä menestyskonsepti.

Mutta jospa kuitenkin laskeudun hieman alas korkealentoisista suunnitelmistani ja palaan itse Taatelitalveen: olen nimittäin täysin puolueellinen sitä arvioimaan. Marraskuun alussa sain postia, jota en ihan heti unohda: paketti sisälsi Taatelitalvi-kirjan ja pienen taatelikakun! Väitän olevani hyvinkin objektiivinen bloggaaja, mutta kun minua hemmotellaan leivoksilla, olen takuuvarmasti myyty. Toisaalta olen pitänyt kaikista Kajannon kirjoista tähän asti, joten olen melko varma, että olisin pitänyt tästä ilman taatelikakkuakin. 

Kirja on mitä mainiointa lukemista juuri nyt joulukuussa, sillä Krisse on täysin jouluvalmistelujen pyörteissä. Kahvila Koivun lisäksi hänellä on hoidettavanaan hotelli- ja retkeilymajatoiminta ja sen muonitus. Sitten on sellaisia pieniä projekteja kuin itsenäisyyspäivän illalliset ja jouluksi laskettelemaan tuleva hollantilaisryhmä. Töitä riittää siis yli oman tarpeen, ja Krissen sydämenasiat ovat rempallaan. Syömmensä rauhan vienyt kunnanjohtaja Tommi Rapala on jäänyt virkavapaalle ja häipynyt maisemista. Kaiken lisäksi Krissen tuki ja turva, Helmi-mummo, on muuttunut jotenkin etäiseksi ja vältteleväksi... onkohan kaikki hyvin?

Jos olet kuten Krissen ystävä ja työntekijä Maisa, eli täysin joulustressissä, etkä ehdi lukea kirjaa ennen joulua, ehdotan, että siinä vaiheessa kun viimein on aika huokaista: lapset ovat saaneet lahjansa, suku on ruokittu joulupäivällisellä ja sinulla on mahdollisuus nostaa jalat ylös, avata konvehtirasia ja vain olla - silloin, jos koskaan on oikea hetki avata tämä kirja.

Taatelitalvi on myös erinomainen lahjaidea ja sopii nopea- ja helppolukuisena hyvin lahjaksi sellaisille, jotka eivät arjessaan juuri kirjan kansia availe. Tämän seurassa viihtyy takuuvarmasti!

Maija Kajanto: Taatelitalvi
WSOY 2022
230s.
Kansi Laura Noponen