Silja-Elisa Laitonen: Valinta

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen aikoinaan lukenut paljonkin sotakirjallisuutta ja monen vuoden ajan mielessäni siinteli yhtenä vaihtoehtona sotahistorioitsijan ura. Viime vuosina sotakirjoja on tullut kuitenkin luettua huomattavasti aiempaa vähemmän, ja erityisesti itsenäisyyspäivän vieton sotaa korostava luonne on tuntunut jopa vieraannuttavalta. Yhtään sotaveteraanien muistoa himmentämättä, Suomeen ja suomalaisuuteen kuuluu myös monia muita juhlinnan arvoisia asioita. Kuitenkin tänä vuonna tuntui oikealta laskeutua itsenäisyyspäivään nimenomaan sotia muistelemalla. Syynä tähän on tietenkin Ukrainassa käytävä sota. Luulen, että nyt on erityisen oikein ja sopivaa muistaa nimenomaan sitä, millaista kärsimystä sota on ja miksi kuitenkin sotia joskus joudutaan käymään oman vapauden säilyttämisen vuoksi.

Silja-Elisa Laitosen Valinta on tullut vastaan siellä ja täällä, mutta lopullisesti kiinnostuin kirjasta luettuani Janen esittelyn Kirjan jos toisenkin -blogista. Valinta kertoo lotista jatkosodan aikana ja erityisesti nuoresta helsinkiläisestä ylioppilaasta, Raakelista, joka lähtee vastoin voimakastahtoisen äitinsä tahtoa lotaksi rintamalle. Koska Raakel on hyväosaisesta perheestä, on hänen sukulaisillaan mahdollisuus järjestellä tyttärensä asioita ja asemapaikkoja. Raakel käy kuitenkin sodan ohella omaa itsenäistymistaisteluaan, joten hänen sotataipaleensa ei ole ihan tavanomaisin: Raakel ehtii palvella niin viestintälottana Hangon rintamalla, muonittajana etenemisvaiheessa Karjalan korvissa, pesulalottana Karhumäessä asemasodan aikana kuin kaatuneiden evakoimiskeskuksessa KEK:ssä sodan loppuvaiheissa. Tämän ratkaisun myötä Laitonen pystyy taitavasti kuvaamaan, kuinka moninaisia tehtäviä naiset hoitivat sodan aikana.

Naisen asema onkin yksi keskeinen teema romaanissa. Sota merkitsi monelle naiselle mahdollisuutta irtautua ahtaista normeista. Toki on muistettava, että nämä normit vaikuttivat ennen kaikkea Raakelin kaltaisten, "hyvien perheiden" kaupunkilaistyttöjen elämään. Raakelille raskas työ rintamalla merkitsi itsenäisyyttä ja omanlaistaan vapautta tavalla, johon ikänsä raataneet maalta tulleet naiset tai paikalle komennetut työvelvolliset eivät ehkä täysin pystyneet samaistumaan. Raakel lähteekin rintamalle niin idealistisin ajatuksin kuin nuori ihminen vain voi. Jatkosodan ajateltiin olevan ohi muutamassa kuukaudessa. Näin ei käynyt. Vuosien mittaiseksi muuttunut seikkailu muuttuu mielen perustuksia järkyttäväksi nuoren naisen kasvutarinaksi.

Yllätyin siitä, miten rajusti Laitonen sotaa kuvaa. Lotta-kirjasta tulee helposti mieleen kahvin ja lihasopan keitto, mutta tämä kirja on jotakin ihan muuta. Kuolema on esillä kaikessa fyysisyydessään. Vielä irtonaisia ruumiinosia pahempaa on kuitenkin mielen järkkyminen: sota runnoo mieliä niin lottien, sotilaiden kuin kotirintamalla odottavien keskuudessa. Pelko, sotaan turtuminen, taistelumoraalin rappeutuminen, katoava motivaatio ja pettymys unelmien luhistuessa on kuvattu kaunistelematta. Ihmissuhteissakaan Raakelilla ei ole tunnu olevan onnea. Ikuinen ulkopuolisuuden tunne on läsnä, ja nekin harvat, joihin Raakel luottaa, tuntuvat pettävän hänet tavalla tai toisella. Sisältövaroitus onkin paikallaan, sillä tämän kaiken rajuus tuli ainakin minulle yllätyksenä.

Kaunokirjallisessa mielessä romaani sen sijaan oli hyvin pitkälti sellainenkin kuin oletinkin. Odotin suoraviivaista, juonivetoista kerrontaa, ja sellaista Valinta myös on. Lottien toimintaa ja sodan arkea kuvataan yksityiskohtaisesti, ja tarinan pääpaino on juuri siinä, ei niinkään kielellisissä kommervenkeissä tai kerronnallisissa tasoissa. Paikoitellen olisin kaivannut kerrontaan enemmän ilmavuutta ja toisaalta vähemmän informaatiota. Toisaalta Valinnan yksi ansio eittämättä on tarkassa kuvailussa. Jos lukija haluaa saada monipuolisen kuvan lottien toiminnasta, tästä romaanista sellaisen kyllä saa. Toinen erityisen ansiokkaasti käsitelty teema on mielenterveyden järkkyminen, joka sotakirjoissa jää usein helposti joko taistelukuvausten tai ihmissuhdekiemuroiden jalkoihin.

Valinta aloittaa historiallisen Suviranta-romaanisarjan, joten Raakelin elämää päästään seuraamaan myös jatkossa. Kirjan rankka loppu jätti minut vähän kahden vaiheille jatkon suhteen: toisaalta kiinnostaisi tietää, kuinka tarina etenee, mutta toisaalta ainakin sodan käsittely tuntui makuuni ja sieluuni liian raskaalta. Sota on toki ihan kamala asia, mutta en välttämättä silti halua lukea kaikista kauheuksista yksityiskohtaisesti. 

Kuuntelin äänikirjana ja kuunneltavaksi tarina sopi erinomaisesti. Katja Aakkulan luenta oli miellyttävää kuunneltavaa ja liki 15 tunnin kuuntelurupeama eteni rivakasti.

Silja-Elisa Laitonen: Valinta
Tammi 2022
Äänikirjan kesto 14h 75min
Lukija Katja Aakkula