Kate Raworth: Donitsitaloustiede

Marraskuun ensimmäinen esiteltävä kirja on teos, jonka parissa vietin valtaosan lokakuusta vastuullisen taloustieteen opintojaksolla. Taloustieteilijä Kate Raworth on donitsitalouden ideallaan uudistanut talouskeskustelua ja pyrkinyt tuomaan siihen mukaan taloudellisten arvojen lisäksi myös ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden ulottuvuudet. Innokkaan liikkeen ympärilleen saanut ajattelusuuntaus on noussut viime vuosina yhä enemmän esille ja myös vakavasti otettavaksi taloustieteen suuntaukseksi, erityisesti siksi, että ekologisen kriisin laajuuteen ja nopeuteen on havahduttu aiempaa laajemmin.

Raworthin donitsi viittaa visioon uudenlaisesta talousmallista, jossa taloudellisen kasvun sijaan tavoitellaan kokonaisvaltaista ekologista, sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia.

Kuva: donitsitalous.fi

Tämä on kuitenkin vain pieni, tosin parhaiten tunnettu osa Raworthin ajattelua. Donitsiin eli sekä inhimillisen että maapallon kantokyvyn kannalta kestävään hyvinvointiin päästään hänen mukaansa perustavanlaatuisella systeemitason muutoksella. Kirjassaan Donitsitaloustiede (Doughnut Economics) hän esittää seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä.

Opiskelin donitsitaloustieteen alkeita siinä mielessä mielenkiintoisena ajankohtana, että Raworthin ajatuksiin viittasi tuona aikana niin pääministeri Sanna Marin kuin ympäristöministeri Maria Ohisalokin, mikä kertoo omaa kieltään Donitsitaloustieteen muuttumisesta salonkikelpoiseksi.

Se, että kaikki eivät suhtaudu Raworthin kumouksellisiin ajatuksiin, joista yksi keskeisimmistä on luopuminen perinteisestä BKT:n kasvun seuraamisesta kansantalouksien kehityksen mittarina, yhtä innostuneesti, ei ole lainkaan yllättävää. Sen sijaan minut yllätti se, että esimerkiksi Ohisalon kommentointia seuranneessa keskustelussa läheskään kaikki toimittajat ja edes kansanedustajat eivät tuntuneet tuntevan Raworthin ajatuksia. Tai sitten he esittivät, etteivät tunteneet. En ole varma, kumpiko on masentavampi ajatus.

Pidin monia Donitsitaloustieteessä esitettyjä ajatuksia järkevinä. Raworth ei suinkaan ole ainoa, joka on kritisoinut BKT:tä riittämättömänä ja tarkoitukseen sopimattomana hyvinvoinnin mittarina (itse asiassa se on aivan yhtä validi kuin BMI terveyden mittarina. Molemmat työkalut on kehitelty alkujaan aivan toista tarkoitusta varten) tai jonka mielestä myös sosiaaliset ja ekologiset kysymykset pitäisi ottaa taloudellisten asioiden rinnalla huomioon niin valtioiden kuin yhtiöiden tilinpäätöksissä ja strategioissa. Monelta osilta Raworthin ajatukset eivät siis ole kumouksellisia, vaan esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia.

Toisaalta kaikki Raworthin ajatukset eivät vaikuta sellaisenaan kovin realistisilta. Raworth peräänkuuluttaa perustavanlaatuista talouselämän systeemitason muutosta maapallon pelastamiseksi.Tällaisen aikaansaaminen riittävän nopealla aikataululla tuntuu kuitenkin aika epätodennäköiseltä. Itse olen enempi perinteisen pielavetisen purkkakorjauksen linjalla: tehdään väliaikaiset toimenpiteet, jotta tilanne saadaan jotenkin stabiloitua, ja mietitään sillä ostetulla ajalla jokin parempi ratkaisu. 

Ehkä kumouksellisin ajatus Raworthin kirjassa on kuitenkin se, että kaikki, siis KAIKKI saavat puhua taloudesta. Taloustiede on totuttu näkemään harmaapukuisten ja vakavanaamaisten (mies)selittäjien leikkikenttänä. Kate Raworth keikuttaa venettä jo pelkällä olemassaolollaan, ajatuksista puhumattakaan. Mutta hän menee vieläkin pitemmälle julistamalla, että talous kuuluu kaikille. 

Taloustieteestä on tehty, osin ansiotta, yhteiskunnallisen keskustelun kieli. Siksi on meidän jokaisen oma etu, että otamme sen kieliopin ja sanaston haltuun. Kate Raworthin Donitsitaloustieteestä on hyvä aloittaa, sillä sen lopulta kaikista mullistavin ansio on kansantajuisuus. Tämän kirjan lukemiseen ja ymmärtämiseen ei tarvita tieteellisiä loppututkintoja.

Kate Raworth: Donitsitaloustiede. Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. (Doughnut Economics 2017)
Terra Cognita 2018
s. 354
Suomentanut Juha Pietiläinen