Kuopion kaupunginteatteri: Sisar

Nyt on tunnetta! Sisarukset Hanna (Riina Björkbacka, vas.) ja Marjut (Johanna Jauhiainen). Kuva Karri Lämpsä/Kuopion kaupunginteatteri

 

 

 

 

Aika monta kertaa olen moitiskellut "ovenpaiskomisfarsseja". Virkistävää, että nyt tuli nähtyä ovenpaiskomisdraama, ellei jopa -tragedia.

Tällä viikolla kantaesityksensä saanut Sisar-näytelmä on näyttelijä Mikko Rantanivan ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus, koronasulkujen turhautumisen aikana alkanut kokeilu, joka paisui ja täyttyi kokonaiseksi, ja se on sanottava jo heti kärkeen, ansiokkaaksi näytelmäksi. Lisäksi Rantaniva on ohjannut näytelmän, ja hänen kädenjälkensä näkyy myös lavastuksen ja puvustuksen (yhdessä Juha Vestmanin ja Sanna Virkkulan kanssa) suunnittelussa.

Pienellä näyttämöllä nähdään kaksi sisarusta isosisko-Hanna (Riina Björkbacka) ja pikkusisko-Marjut (Johanna Jauhiainen). Perhe on hajonnut, isä lähtenyt, tytärten elämästä kadonnut. Äiti vielä olemassa, mutta ei läsnä muuten kuin myöhään illalla kotiin raahustavissa askelissa ja yksittäisessä toteamuksessa. Siskot ovat maailmassa kaksin, hulluttelevat ja hakevat turvaa toisistaan. Perheen rikkonaisuus on voimalla läsnä.

Olen niin iloinen Björkbackan ja Jauhiaisen puolesta, että he saavat tulkita nämä roolit: tunnetta ja skaalaa nimittäin löytyy kreisikomediasta psykologisen trillerin kautta herkkääkin herkempään draamaan. Nyt ei tarvitse olla pelkästään nätti mieshahmon koriste. Tämän Rantaniva on kertonut olleen tarkoituskin, kirjoittaa isot naisroolit. Molemmat näyttelijät esittävät tästä kauniin kiitoksen ja loistavat rooleissaan niin yksilöinä kuin yhdessä.

Näytelmän tunnelma muuttuu vajaassa puolessatoista tunnissa moneen kertaan. Alun hupailu muuttuu asteittain synkemmäksi. Jo alusta pitäen katsoja vaistoaa, että jokin sisarusten suhteessa on vinossa, mutta mikä, se avautuu pikku hiljaa esityksen edetessä. Kun sen hoksasin, teki mieli tehdä facepalmit: no tietysti!

Oikeastaan kaikki, mitä katsojan tarvitsee tietää, on esillä ja nähtävillä jo heti esitysten ensiminuuteista lähtien. Lavasteisiin on tuotu kaikki, koko esityksen kaari, tarvittavat vihjeet tulevasta. Näen näytelmän mielessäni kiihtyvänä spiraalina. Alku, keskikohta ja lopetus ovat läsnä koko esityksen ajan. Bravo!

Rantanivan ensikertalaisuus näytelmäkirjailijana ei näy missään, korkeintaan siinä, että esitys on suorastaan oppikirjaesimerkki huonedraamasta. Se on ajoituksessaan millimetrin tarkka. Enkä puhu nyt pelkästään niistä ovienpaiskomisista, joilla kerrankin on tarinaa eteenpäin kuljettava voima ja merkitys. Alun naurunpyrskähtelyjen jälkeen syvenee epätietoisuus, sävyt synkkenevät. Sitten tulee oivallus ja alkaa jo vähän ahdistaa. Hetki ennen loppua onkin kyynelten vuoro. 

Ja pam, esitys päättyy. Katsojaa viedään - suorastaan pelottavan taitavasti elämyksen läpi.

Kuopion kaupunginteatteri: Sisar
Käsikirjoitus ja ohjaus: Mikko Rantaniva
Rooleissa: Riina Björkbacka ja Johanna Jauhiainen
Lavastus: Mikko Rantaniva ja Juha Vestman
Puvustus: Mikko Rantaniva ja Sanna Virkkula
Valo- ja ääni suunnittelu: Juha Vestman