IN-Teatteri: Rouva C.

Kuva: IN-Teatteri

Minulla oli lauantaina ennen IN-Teatterin Rouva C. -esityksen alkua kaikki syyt uskoa, että tulossa on hyvä esitys. Mitä ikinä sitten odotinkin, en varmasti sitä, että kyseessä on tämän syksyn teatteritapaus.

IN-Teatteri on puhaltanut Minna Rytisalon romaanin pohjalta tehtyyn dramatisointiin hengen, jossa todellakin tuuli kaatoi puita ja lennätti oksia. Oli alkanut myrsky joka ei loppuisi milloinkaan.

Heini Tolan dramatisointi ja Satu Hukkasen ohjaus on suurenmoinen. Katsojaa viedään tunnelmasta toiseen, ilosta itkuun, sellaisella vauhdilla, että taisin välillä unohtaa hengittää katsomossa. Iisalmen työväentalon perinteikäs näyttämö sopii Minna Canthin aikaan erinomaisesti. Pieni näyttämö ja sali tuovat intiimin tunnelman ja salia käytetään kekseliäästi niin, että näytelmä livahtaa jatkuvasti myös katsomon puolelle. Puvustus ja lavastus täydentävät ajankuvaa.

Suurin sensaatio on kuitenkin nimiroolin tekevän Johanna Loimalahden Minna. Loimalahti elää ja hengittää tekstiä ja säilyttää intensiteetin huolimatta siitä, että tunnetilat vaihtuvat nopeasti. Hän muodostaa yleisöön kontaktin, joka säilyy esityksen alusta loppuun. Suoritus on mykistävän hyvä. Yksin siihen ei tietenkään päästä, vaan tiivis työryhmä tukee omilla rooleillaan jalokiven säihkymistä. Ja näin sen pitää ollakin, sillä Minna on mukana jokaisessa kohtauksessa.

Rouva C. kertoo kansalliskirjailijamme, naisasianaisen ja yhteiskunnallisen aktivistin, mutta myös vaimon ja äidin, nuoruudesta ja kukkeudesta. Aluksi nuori Minna kärttää luvan lähteä Jyväskylän seminaariin, ja vannoo pysyvänsä naimattomana, mutta kohtalo puuttuu peliin lehtori Ferdinand Canthin (Petri Kainulainen) muodossa. Canthien kodista ei puutu lempeä, eikä luonnontieteitä. Kasvava lapsikatras kuvataan seinälle karttuvina sukkapareina, mutta arjen lisäksi Minna suunnittelee ja rakennuttaa kodin, kirjoittaa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaikessa tässä aikaansa edellä oleva Ferdinand tukee ja kannustaa. Sama pätee myös roolitöihin: pääparin keskinäinen kemia toimii erinomaisesti. Ympäristön tuomitseva asenne tuodaan esille Floran (Sanna Repo) hahmossa, Minnan entisessä ystävättäressä, josta tulee sitä sovinnaisempi, mitä radikaalimmaksi Minna itse muuttuu.

Näytelmää katsoessani en oikeastaan ajatellut katsovani näytelmää. Sen sijaan ajattelin paljon Rytisalon romaania, josta pidin kovasti (olen kirjoittanut siitä täällä). Kuitenkin minusta tuntuu, että nyt ymmärsin romaanistakin jotakin sellaista, mitä aiemmin en ehkä ollut oivaltanut. Myös mielikuva Minna Canthista sai uudenlaisia sävyjä.

Esitys sisältää joitakin erittäin voimakkaita kohtauksia. Minulla ei onneksi itselläni ole vastaavanlaisia kokemuksia kuin muutamissa kohdissa, mutta silti ne kävivät kovasti sisimpään. Siksi sisältövaroitus erityisesti keskenmenon tai seksuaalisen ahdistelun kokeneille on paikallaan.

Muilta osin en keksi mitään syytä, miksi teatterinystävän ei kannattaisi tätä esitystä mennä katsomaan. Esityksiä on vielä joulukuussa ja ensi vuoden puolella pitkä liuta. Kannattaa lähteä kauempaakin, ette kadu.

IN-Teatteri: Rouva C.
Perustuu Minna Rytisalon romaaniin.
Dramatisointi: Heini Tola
Ohjaus: Satu Hukkanen
Rooleissa: Johanna Loimalahti, Petri Kainulainen, Sanna Repo, Pekka Taipale, Minna Taipale, Jani Riiki, Annakaisa Paldán, Maarit Karjalainen, Outi Huttunen, Lotta Paldán.