Vuoden ekat luetut kirjat - ja kaikkien aikojen ennätyskuukausi

Tammikuu, tuo kuukausista julmin, pisin ja masentavin, on onneksi takanapäin.

Vaikka kuukausi ei ehkä muuten jätä aihetta muisteluun, ehti sen aikana lukea melko monta hyvää kirjaa.

Minulla on jo muutaman vuoden ajan ollut tapana lukea tammikuussa jotakin klassikkoa aamukirjana pimeät aamu taklatakseni. Aika usein luvussa on ollut Jane Austenia, mutta viime vuonna Kersti Juvalta ei tullut uutta suomennosta, joten piti keksiä jotakin muuta. Koska kaikki kalevalaiseen kansanperinteeseen viittaava on nyt niin kovasti pinnalla, päätin ottaa lukuun Eino Leinon Helkavirret. Luin sen aikoinaan kirjallisuustieteen opintojen tenttiin, ja silloin se ei tehnyt kovin kummoista vaikutusta. Olenkin tyytyväinen, että luin se nyt uudelleen vähän vähemmän hektisessä elämänvaiheessa - ja kenties jonkin verran enemmän elämänkokemusta ja -viisautta(?) omaavana.

Toinen maailmantuskan taltutuskeino oli kokoamani kirjalista. Innostuin näet kovasti emeritusprofessori Martti Koskenniemen pähkähullu ruhtinas -vertauksesta sekä kehotuksesta tutustua historiankirjoitukseen nykypäivän maailmanpoliittisissa melskeissä luoviessa. Siispä kokosin oman tärppilistani samaan tarkoitukseen. Löydät sen täältä.

Sisältyi tammikuuhun toki muutakin kuin pelkkää ahdistusta. Kuukausi alkoi vielä yhdellä joulukirjalla - sillä, jota luin melkein koko joululoman. Jenny Baylissin Talviyön unelma ei ollut ihan kirjailijan parhaimmistoa, mutta oikein sopivaa joulunajan lukemista kuitenkin. 

Mainitsin jo kalevalaisuuden. Mikko Kamulan Pohjolan neito vei minut syvälle suomalaiseen mytologiaan, fantasiaelementein höystettynä. Innostuin teemasta kovin. Emmi Itärannan uusin romaani odottelee vuoroaan ja Kalevala-elokuvankin haluaisin tietysti käydä katsomassa. 

Emma Hambergin Rakkauden idiootit oli yksi viime syksyn kirjoista eniten odottamiani. Hambergin edellisissä romaaneissa ollaan oltu ranskalaisessa pikkukylässä, vanhassa viehättävässä luostarista. Tällä kertaa kirjailija rakensi kirjallisen ihmemaansa kuitenkin keskelle ruotsalaista pientaajamaa, josta löytyikin kirjalinna, ihan heti kohta sahan ja ilmaan haihtuneen puun vierestä. Melkoinen aikuisten satu!

Max Seeckin Petetty on niin ikään roikkunut luettavien listalla koko syksyn. Petetty on Milo-sarjan toinen osa ja pidin tästä merelliseen Helsinkiin sijoittuvasta jännitysdekkarista tosi paljon, itse asiassa jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta.

Kuukauden kirjallinen kohokohta taisi kuitenkin olla Riina Tanskasen Tympeät tytöt - Luokkakipuja. Olen pikku hiljaa kaivellut itsestäni sarjakuvan lukijan, erityisesti tällainen yhteiskunnallinen, pureva kantaaottavuus ja taitava visuaalinen ilmaus kolahtaa minuun. Täytyy ehdottomasti lukea myös Tanskasen ensimmäinen Tympeät tytöt -kirja.

Tietokirjoja, tarkemmin muistelmia, mahtui tammikuuhun peräti kolme. Carole Darianin Et ole enää isäni on aiheeltaan todella rankka. Ensin koko Ranskaa ja sitten koko maailmaa kuohuttanut tapaus: mies, joka huumasi vuosikymmenten ajan vaimoaan ja antoi kymmenien vieraiden miesten raiskata hänet, tyttären kertomana. Inhimillinen tragedia saa vielä ihan uudenlaista syvyyttä, kun lukee siitä, miten koko perhe hajosi poliisitutkinnan ja oikeudenkäyntien myötä.

Astetta kevyempää luettavaa, mutta yllättävän koskettavaa silti, tarjosi Mari Koppisen kirjoittama Niko, eli mediapersoona Niko Saarisen elämäkerta. Nikoon on kautta hänen julkisen uransa ajan suhtauduttu vähän ylenkatsoen, onhan hän tullut tutuksi realityohjelmista. Ylenkatseeseen on sortunut moni, mutta siihen ei ole mitään syytä. Sama pätee tähän elämäkertaan, joka on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu.

Vielä kuun loppui mahtui toinen, Saaristakin suurempien otsikoiden persoona. Sanna Marinin Toivo on tekoja -kirjasta tekisi mieli sanoa vähän samaan tapaan kuin Nikosta: mainettaan parempi. Minusta oli kiinnostaa kuulla (kuuntelin kirjan itsensä Marinin lukemana), millaisena ex-pääministeri itse menneet tapahtumat näkee ja kokee. Muiden mielipiteitä ja tulkintoja onkin kuultu ja luettu ihan riittämiin. Tunnustan, että koin myös inspiroituneeni jonkin verran Marinin pelottomasta ja järkiperäisestä johtamistavasta.

Tammikuu piti sisällään monta hyvää kirjaa, mutta sellaiset mieltä sykähdyttäneet huippukokemukset jäivät vähiin. Sanoisin, että sisällöllisesti perushyvä kuukausi. Valtavan aikaansaapa kyllä olin. Sillä näiden yhdeksän kirjan lisäksi ehdin koota yhteen myös viime vuoden luetut tietokirjat , juhlia 16. täyttä blogivuotta sekä kasata kirjatärppilistan kevään uutuuskirjoista. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä yksi kirjailijan maalitusyritys, ei lie ihmekään, että tammikuussa blogin kävijämäärät nousivat järkyttäviin lukemiin. Niin korkeisiin lukemiin, että voin jo varmasti sanoa koko syksyn kestäneen ennätystehtailun päättyvän tähän, mahtaako blogiparkani yltää moisiin lukemiin enää milloinkaan :D

Mutta en valita, kiva, että olette olleet menossa mukana.

Helmikuun kirjasadon kokoaminen alkaa vähän raskaalla kirjallisuudella, mutta sitten lupaan arviohin keväistä keveyttä - huomaan nimittäin kaipaavani sitä kovasti itsekin.

siis, ihanaa, lempeää lauantaita ja hekumallista helmikuuta!