Nämä kirjat luin huhtikuussa

Vaikkei viime yön lumipyrystä ja tämän aamun valkeasta maasta sitä pystykään päättelemään, toukokuu ja kevät on täällä. On siis aika summata yhteen huhtikuussa luetut kirjat.

Koko huhtikuun minua vaivasti lukemisen suhteen epämääräinen saamattomuuden tunne. Erilaisten reissujen ja sairastelun vuoksi tuntui, etten ehdi lukea yhtään ja senkin verran mitä luen, luen hyyyyviiiin hitaasti. Sitä taustaa vasten suorastaan yllätti huomata, että luinhan minä kaikkiaan seitsemän kirjaa (joista kolme kuuntelin) ja kaiken lisäksi vielä ihan älyttömän hyviä kirjoja! Nyt kannattaa siis laittaa vinkit mieleen, monesta näistä kirjasta kuullaan vielä useasti tämän vuoden aikana, sanokaa mun sanoneen!

Aloitetaan vaikkapa tietokirjoista.

Jenna Kostetin Kuuden Katariinan jäljillä on hurmaava Turun linnan ja sen naisten elämiin perehtyvä tietoteos Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin -teoksen jalanjäljillä. Turun linnassa työskentelevä Kostet alkaa tutkia työpaikkansa menneitä vuosisatoja, ja niissä vaikuttaneita naisia. Samalla hän miettii, onko hänellä itsellään rohkeutta lähteä rakkaaksi käyneestä linnasta ja kokeilla siipiään kirjailijana. Teos oli mukaansatempaava ja opettavainen. Luulen, että "Vaasa-miesten" ja heidän rouviensa aikaiset tapahtumat ovat jo useimmilta meistä vähän huonosti muistissa. Tänä vuonna täytyy päästä käymään Turun linnassa!

Kuukauden tietokirjoista toinen on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta minä koin kyllä olevani ihan sopivaa kohderyhmää. Miina Mäen ja Anni Pöyhtärin Elonkirjo esittelee suomalaista luontoa kaikessa moninaisuudessaan, rikkaudessaan - ja uhanalaisuudessaan. Mäen tekstit ovat sopivan simppeleitä ja nopealukuisia, mutta silti täynnä tietoa ja Pöyhtärin värikylläiset kuvat kerrassaan herkullisia. Tämä kirja kannattaa hankkia ja ottaa mukaan kesäisille retkille luontobongailun apuvälineeksi.

Melissa Febosin Mitä on olla tyttö on feministinen esseeteos, ja viimeisen parin viikon aikana se on pyörinyt mielessäni lakkaamatta. Febos kuvaa omakohtaisissa esseissään sitä, mitä tytölle tapahtuu yhteiskunnan silmissä, kun hän muuttuu naiseksi. Erityisesti hän pohdistelee ruumiillisuuden kokemusta, ruumiin rajoja, suostumusta, tunnetyötä, naiseuden ulkopuolista tarkkailua ja niin fyysisten kuin henkisten rajojen rikkomista toisten toimesta. Sekä omien että haastattelemiensa naisten kokemusten avulla Febos tekee näkyväksi yhteiskunnallisia patriarkaalisia rakenteita sekä peilaa kokemuksiaan alan tutkimuksiin ja keskeisiin teksteihin. 

Omakohtaisuutta oli runsaasti myös Alex Schulmannin autofiktiivisessä Kiirehdi rakkain -teoksessa, jossa kirjailija pohtii suhdettaan jo edesmenneeseen isäänsä. Tämä oli minulle ensimmäinen Schulmannilta lukemani teos, mutta pidin hänen haikeankauniista ja herkillä kuvauksilla maustetusta tyylistään. Iäkkään ja hyvin tunnetun isän lapsena kasvaminen, ja tämän lapsenkokemuksen käsitteleminen aikuisena, on kiinnostava aihe.

Tämän kuukauden "erikoisuutena" voi kai pitää oululaisen Dimi Salon esikoisromaania JA albumia Sopivanlaiset. Mielestäni osoittaa melkoista lahjakkuutta kirjoittaa kirja ja säveltää sekä esittää kovatasoinen albumikokonaisuus. Sopivanlaisissa soi tuulinen Oulu ja paikallinen murre, mutta toisaalta Aavan ja hänen vanhempiensa muodostama perhe on niin perisuomalainen ja  tavallinen, että kirjaan pystyy varmasti samaistumaan moni. Vuorotellen kolmen eri kertojan äänellä etenevä teos kertoo erään perheen tarinan. Myös syrjäytymiseen, masennukseen ja rikkonaisiin perhesuhteisiin liittyvät teemat ovat keskeisesti esillä.

Tottahan huhtikuuhun mahtui myös dekkari. Lynn Messinan Murha paremmissa piireissä on yhdistelmä Jane Austenia ja Agatha Christietä - eli siis yhdistelmä, josta minä pidän! Vaikka kirja tuntui aluksi käynnistyvän vähän turhan hitaasti, jopa jaaritellen, loppua kohti vauhti parani. Pidin erityisesti Messinan ilkikurisesta tavasta kuvata ylempää luokkaa ja heidän ylemmyydentuntoaan. Kirkkaimpina hetkinä sanansäilä helähti lähes Austenin malliin!

Kuukauteen mahtui monta kohokohtaa, mutta niistä parhain on kyllä Karoliina Niskasen romaani Muamo. Karjalaista kieltä hyväillen ja hyräillen soittava teos kertoo ylisukupolvisuudesta, äitiydestä, perheistä, ystävyydestä, luonnosta ja sodasta. Kuuntelin tämän hienon teoksen äänikirjana, koska halusin nautiskella karjalan kielestä kuunnellen, mutta olen kuullut, että teos toimii hienosti myös itse luettuna. Huomio äitienpäivälahjan pohtijat! TÄMÄ on se kirja, mikä kannattaa äideille ja isoäideille hankkia.

Jotta huhtikuu olisi ollut varmasti riittävän täyteläinen, loppukuusta pääsin vielä ensi kertaa Kulttuurikahvila Arkikultaan (jossa myös äänitetään Marko Suomen Takakansi-podcastia). Siellä jaoimme Blogistanian kirjallisuuspalkinnot voittajille. Tilaisuudessa lausumani alkusanat pääset lukemaan täältä. 

Toukokuun ensimmäiset kirjat ovat minulla jo pitkällä. Ensimmäisenä esittelyvuoroon tulee joko uutuusdekkari tai sitten humoristista feelgoodia. Toiveena olisi myös, että ehtisin lukea ainakin pari pojille suunnattua kirjaa, poikien lukemisesta ja heille kirjoitetuista kirjoista kun on viime viikkoina ja kuukausina ollut paljon kiivastakin puhetta. Mutta katsotaanpa miten käy. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, matkan varrella tulee vastaan myös yllätyksiä!