Miina Mäki, Anni Pöyhtäri: Elonkirjo
Kevät etenee kohisten, vaikka juuri tänä nimenomaisena kirjoituspäivänä täällä Savossa on hyvin koleaa ja harmaata, minulla on villashaali olkapäillä ja leiviuunissa tulet. Pari viikkoa sitten sää oli aivan toisenlainen, aurinko paistoi ja lumet hupenivat silmissä. Minä vietin kuitenkin päivät enimmäkseen sisällä ja pedissä, sillä koronan kakkoskierros oli saavuttanut minut.
Onneksi seuranani oli Miina Mäen (tekstit) ja Anni Pöyhtärin (kuvat) noin 12-14-vuotiaille suunnattu tietoteos Elonkirjo. Runsaat, värikylläiset kuvat toivat kevään sairastuvan keskelle. Oikein kuulin puron solinan, lintujen kevätluritukset ja pörriäisten surinan korvissani.
Elonkirjo esittelee Suomen luontoa kaikessa monimuotoisuudessaan. Kirjan mukana kiivetään tuntureille, suunnistetaan soille, kurkistetaan peltoniityille, merenrantaveteen ja luontopihoille. Luonnon eliöstö kasveineen, hyönteisineen ja eläimineen kuvataan kiinnostavasti. Upean kuvituksen lisäksi teksteissä paitsi esitellään eri lajeja, tuodaan myös esille, mikä merkitys niillä on koko ekosysteemissä. Läpi kirjan kulkeva ajatus on, että jokaisella eliöllä on paikkansa luonnon kiertokulussa. Kun yksi osa katoaa ja tuhoutuu, voivat vaikutukset ulottua yllättävän laajalle. Kirjassa tuodaankin esille myös se, mitkä luontoympäristöt lajistoineen ovat uhanalaisia, mikä tilanteeseen on johtanut ja miten siihen voi vaikuttaa.
Vaikka tietokirja on suunnattu ennen kaikkea lapsille ja nuorille, annosteli se tietoa juuri sopivasti myös minulle. Sattuipa niin sopivasti, että monia samoja aiheita käsiteltiin myös parhaillaan menossa olevalla opintojaksollani, jonka teemoista Elonkirjo toimi oivana kertauksena ja referaattina.
Juuri nyt on aivan erinmainen aika liikkua luonnossa (toki pesimärauhaa kunnioittaen), sillä siellä tapahtuu koko ajan ja ympäri vuorokauden. Koleasta säästä huolimatta pysähdyin tänään kotipihalle kuuntelemaan takapihan metsästä kuuluvaa lintujen laulun sekaäänistä kuoroa. Luonnossa ei joudeta valittelemaan ilman viileyttä! Tämä kirja sopiikin erinomaisesti keväisille tutkimusretkille.
Elonkirjo on teos, jonka mielelläni ottaisin omaan kirjahyllyyn (tämä on lainassa kirjastosta) ja joka sopisi hyvin vaikka jokaiseen kotiin. Suomalaisen luonnon keskeisimmät kasvit, kalat, linnut, hyönteiset, nisäkkäät ym. lajit esitellään kattavasti ja monenikäisille sopivasti, joten kirjaan kannattaa tarttua esimerkiksi silloin, kun haluaa tunnistaa, mikä laji mahtaa kasvaa läheisessä metsikössä tai mikä lintu rantavedessä polskii.
Viime päivinä on puhuttu paljon siitä, saako kirjan sisäsivujen kuvituksia esitellä esimerkiksi blogipostauksissa. Vaikka laintulkinta ilmeisesti on, että ei, olen kuitenkin sen verran kapinallinen, että lisään tähän kuvan yhdestä aukeamasta. Haluan nimittäin tuoda esille, kuinka kaunis ja kutsuva Pöyhtärin kuvitus onkaan!
Miina Mäki, Anni Pöyhtäri: Elonkirjo
WSOY 2023
133s.
Voi miten hieno kuvitus! Olisin ollut lapsena ihan myyty tälle kirjalle.
VastaaPoistaTämä on tosiaan upea! Aika myyty on kyllä aikuinenkin 😀
Poista