Alex Schulman: Kiirehdi rakkain



Olen kuullut Alex Schulmanin teoksista paljon hyvää, mutta en ole ennen tätä tullut lukeneeksi yhtään. Kiirehdi rakkaaseen tartuin havaittuani, että se aiheensa puolesta sopii erinomaisesti täydentämään tänä talvena lukemiani miesten kirjoittamia ja autofiktiivisiä perhetarinoita.

Aihepiiristä on muodostunut puolivahingossa jonkinlainen teema. Joonatan Tolan Hullut ihanat linnut kuvaa kirjailijan omaa varhaislapsuutta ja äiti-lapsisuhdetta, jossa lapset joutuvat jo varhain ottamaan aikuisen vastuun. Juha Itkosen Teoriani perheestä puolestaan kertoo suurperheen isän elämästä ja samalla pohtii aikuisen lapsen näkökulmasta lapsuuden perhettä ja suhdetta vanhempien ikääntymiseen. 

Kiirehdi rakkain on eräänlainen synteesi näistä teemoista. Kirjassaan Schulman nimittäin tekee surutyötä joitakin vuosia aiemmin kuollutta suomalaislähtöistä isää muistellessaan.  Huomionarvoista on, että kirjailija on iäkkään isän lapsi: TV-tuottaja Allan Schulman oli 57-vuotias Alexin syntyessä. Isän ikä ja raihnaistuminen on keskeinen osa isä-lapsisuhdetta. Isän hidastuminen ja kangistuminen alkaa näkyä jo poikien nuoruusvuosina ja kirjailija kokee huolta ja tarvetta huolehtia isänsä hyvinvoinnista aiemmin kuin ihmiset keskimäärin.

Schulman kirjoittaa  ja kuvaa lapsuuttaan, niin iloisia kuin surullisia muistoja, kauniisti. Olisi ehkä ollut hyvä tuntea joko kirjailijan tuotantoa tai/ja hänen perhesuhteitaan vähän paremmin, jotta kirjasta olisi saanut irti vielä enemmän. Toisaalta teos täydensi erinomaisesti Tolan ja Itkosen kirjoista lähtien mielessäni pyörineitä teemoja, joten olin oikein iloinen kirjan bongaamisesta.

Yksi mietityttämään jäänyt teema oli kuolemanpelko, jota kirja käsittelee. Allan Schulman pelkäsi ainakin kirjan perusteella ikääntymistä ja kuolemaa. Ja ehti pelätä sitä useita vuosia, ennen kuin todella kuoli. Myös hänen suhteensa oman äitinsä kuolemaan oli tietyllä tapaa traumaattinen. Ei tarvitse kovin suurta keittiöpsykologista silmää olettamaan, että kuoleman ja luopumisen tematiikka on jäänyt kaihertamaan seuraavaakin sukupolvea ja osittain siitä on syntynyt myös tämä kirja.

Kirjan nimi viittaa Alexin isän lempilauluun,
Tove Janssonin Höstvisaan. Kappale on omiakin lempikappaleitani: sekä sanoituksiltaan että melodialtaan todella kaunis. Sattuneesta syystä olen hyräillyt sitä jo monta päivää. Kappale on yhtä aikaa kaunis ja kaihoisa. Samat adjektiivit sopivat kuvaamaan myös tätä romaania.

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain (Skynda att älska)
Nemo 2023
Käännös Jaana Nikula
Lukija Kuisma Eskola
Kesto 5h 58min

Kommentit

  1. Nyt olen suorastaan yllättynyt, ajattelisin että Schulmanin kirjat on just sun tyylisiä! Tämä esikoinen oli vähiten omaan makuuni, fiktiivisempi Eloonjääneet oli loistava ja ehkä kaikkein eniten pidin isovanhempien tarinasta, Polta nämä kirjeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis yllättynyt siitä, ettet ole lukenut aiempia, tarkoitin ;)

      Poista
    2. Voisin hyvin kuvitella, että onkin minun tyylisiä! Mutta mun lukeminen on niin vahvasti kotimaisvoittoista, että käännetystä lukuun pääsee vain pieni hajaotanta. Ainakin Polta nämä
      kirjeet kiinnostaa!

      Poista
  2. Tämä kuulostaa kyllä kiinnostavalta. On mielenkiintoinen kysymys, miten lapseen vaikuttaa vanhemman iäkkyys – ainakin omien lasten kohdalla on tullut jossain vaiheessa esille kuoleman pohdinta, ja siihen tietysti liittyy huoli vanhemman menettämisestä. Huoli on varmasti paljon konkreettisempi, jos vanhempi on jo selvästi raihnainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tämä on kiinnostava teema. Jollakin tapaa itsekin iltatähtenä syntyneenä pystyn samaistumaan, vaikkakin omat vanhempani kyllä olivat minun saadessaan saman ikäisiä, mitä monet nykyisin vasta esikoista saadessaan. Schulmanin lapsuudessa isä sen sijaan oli jo eläkeiässä.

      Poista
  3. Jonottelen tätä kirjastosta jokseenkin malttamattomana. Minulle Schulmanin äidistä kertova teos Unohda minut oli tosi tärkeä, ja jätti syvän jäljen. On kiinnostavaa lukea, millä tavoin se kirja heijastuu tähän isäsuhteesta kertovaan teokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kirjaa lukiessa huomasi, että
      tuo mainitsemasi äidistä kertova teos olisi ollut hyvä olla alla luettuna. Äiti on läsnä ehkä jopa uhkana, mutta etäisenä sellaisena, koska pääpaino on isäsuhteen käsittelyssä.

      Poista

Lähetä kommentti