Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Olen viime viikkoina viisastellut useampaankin otteeseen kirjoista luksustuotteina ja kirjasomettajan elämästä todellisena luxuselämänä. Oli siis vain ja ainoastaan sopivaa tarttua tähän Lynn Messinan Murha paremmissa piireissä -uutuusdekkariin. Kullatut kirjaimet ja ylellinen sininen toivat ulkoasuun kaivattua parempien piirien hohtoa. Kiitos siis kannen suunnittelijalle Noora Karlssonille tästä elämyksestä!

Kirjan sisältöön mennäkseni: takakansi lupaili cosy crimea, "janeaustenmaista historiallista kerrontaa" yhdistettynä Agatha Christien Miss Marpleen ja nämä asiat sattuvat olemaan ihan mieliasioitani kirjallisuudessa, joten odotukset olivat aika korkealla. 1800-luvun alkuun sijoittuvassa tarinassa päähenkilö Beatrice Hyde-Clare viettää kasvattiperheensä kanssa aikaa vieraana Englannin järvialueena. Bea on orpo, varaton, ja kuten hänen Vera-tätinsä jaksaa muistuttaa, kaikella tavalla vaisu nuori nainen. Sosiaalisesti kömpelöön ja ulkonäöltään keskinkertaiseen Beaan ei siis kiinnitetä huomiota juuri muuten kuin säälistä. Seurueen kieltämättä aika pinnallinen ja tunnelmaltaan mateleva viikko saa kuitenkin yllättävän, ja epätoivotun, käänteen kun yksi vieraista löytyy kirjastohuoneesta murhattuna. Ruumiin sattuvat löytämään Bea ja vierasjoukon kunnia-arvoisin, ja Bean mielestä itseriittoisin ja jaarittelevin henkilö, Kesgraven komea herttua.

Korkean oikeudentunnon ajamana ja itselleenkin yllätykseksi Bea alkaa tutkia murhaa vaivihkaa. Aiemmin suosiolla varjoihin jättäytynyt nainen löytää itsestään aivan uudenlaista voimaa ja rohkeutta. Ja alkaapa Kesgraven kunnianarvoisesta herttuastakin löytyä ihan uudenlaisia piirteitä...

Murha paremmissa piireissä on todentotta juuri sitä, mitä luvataan. Viittaukset niin Jane Austeniin kuin Agatha Christien tuotantoon ovat selvät. Messina tavoittaa parhaimmillaan samanlaista terävää hilpeyttä tärkeilevän yläluokan naurettavien sääntökoodistojen kuvaamiseen kuin Austen aikoinaan. Suljetun paikan murhamysteeri ja loppuosan melodramaattinen loppukohtaus, jossa kaikki epäillyt on kerätty samaan huoneeseen ja salapoliisi paljastaa murhaajan, olivat taas ehtaa Christietä. Ja kyllä siellä lisäksi vähän Humisevaa harjuakin häivähti seassa mukana.

Sen sijaan Messina ei yllä esikuviensa tasolle tarinan lennokkuudessa. Jämähdin puoleksitoista viikoksi heti alkukohtaukseen, jossa päivällispöydän keskustelua kuvattiin Kesgraven tapaan niin jaarittelevasti, että torkahdin aina ennen kuin pääsin alkua pitemmälle. Myöskään suomennokseen jääneet onnettomat kirjoitusvirheet eivät tuoneet kirjaan hohdokkuutta.

Alkukankeuden jälkeen aloin kuitenkin lämmetä tarinalle ja loppujen lopuksi viihdyin sen parissa aika hyvinkin. Viimein ahmaisin kirjan parissa päivässä, olkoonkin, että murhaaja oli minusta aika helppo keksiä jo varhaisessa vaiheessa. Erityisesti pidin kirjailijan ilkikurisesta huumorista ja hänen luomistaan karikatyyrisistä hahmoista. 

Murha paremmissa piireissä on oivaa välipalaviihdettä kartanomurhien ja brittisäätyläistön juonittelujen ystäville. Ja kirjan kannet suljettuani huomaan olevani oikeastaan aika hyvällä tuulella. Romaani on sarjan aloitus, joten Bea taitaa joutua keskelle kutkuttavia rikoksia useammankin kerran. Saattaa olla, että tarkistan jatkossakin, mitä tälle nokkelalle salapoliisille ja hänen assistentilleen kuuluu!

Toisaalla blogeissa:

Kirsi tiivistää kirjan hyvin: Messinan huumori on jonkin verran Austenia suorasukaisempaa, murhatarina taas Christietä hieman simppelimpi. 

Jonna naurahteli laillani välillä ääneen kirjan äärellä. 

Myös Anneli piti eläväisistä ja persoonallisista henkilöhahmoista.

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä (A Brazen Curiosity 2018)
Aula & co 2023
273s.
Suomennos Nelli Hietala