Auli Viitala: Elämäni kansalaisena

Välillä on hyvä, että joku vähän tukistaa. Olen laittanut merkille tätä tehtävää oivallisesti toteuttavan Auli Viitalan Ylelle kirjoittamat terävät köyhyyskolumnit jo aiemmin, joten oli vain luonnollista ottaa tarkasteluun hänen Elämäni kansalaisena -kirjansa. Omakohtaisessa teoksessa, joka jakaantuu kolmeen osaan kirjailijan äidin, isän ja pikkuveljen mukaan, Viitala tarkastelee keskiluokkaista elämäntapaa köyhyyden näkökulmasta.

´Olla luokkaretkellä´ on termi, jota käytetään yleensä ihmisistä, jotka ovat ´ponnistaneet´työväenluokasta keskiluokkaan tai sitäkin ylemmäs. Viitalan retki puolestaan on suuntautunut luokkahierarkiassa alaspäin. Hän omaa perikeskiluokkaisen taustan ollessaan kahden opettajan lapsi ja tietotyöläinen. Sairastumisen ja eron myötä hän on kuitenkin tipahtanut syrjäytyjäksi. Näin sanoo hän itse, vaikka moni haluaisi väittää mielellään vastaan. Viitala kuitenkin argumentoi pätevänkuuloisesti, että työväenluokkaan hän ei voi kuulua: keskiluokkaisella akateemisella taustalla jää eittämättä kiinni työväenluokkaisen asuinalueen taloyhtiön kokouksissa tai pihan tupakkapaikalla. Työväenluokan käyttämä kieli ja koodisto ovat erilaisia kuin keskiluokan. 

Viitala asettuukin teoksessaan tulkin asemaan. Hän vääntää meille keskiluokkaisille rautalangasta asioita, joita me emme todennäköisesti tajua, ihan vain siksi, että kuvittelemme kaikkien muidenkin kuuluvan samaan sosio-ekonomiseen kastiin. Juuri nämä huomiot ovat niitä tukistuksia, joihin alussa viittasin. Olen kyllä ymmärtänyt itsekin, että kun puhun jostakin itselle arkipäiväisestä asiasta: kesämökistä, siivouspalvelujen ostosta tai matkailusta, saattavat ne merkitä kuulijalle jotakin aivan muuta kuin minulle. Viitala antaakin tavanomaisille keskiluokkaisille elämän osa-alueille kuten autolle, omistusasunnolle tai lapsen jääkiekkoharrastukselle hintalaput. Ja siitähän me emme pidä, sillä keskiluokkaiseen koodistoon kuuluu korostaa sitä, ettei rahalla ole merkitystä (auts). Erityinen Viitalan suosikki-inhokki on keskiluokkaisten tapa "maksaa mielellään" asioista. Minäkin maksan mielellään siitä, että luotettava ammattilainen käy kerran kuussa siivoamassa leväperäisesti hoidetun huushollimme, mutta vähävarainen ei varmasti maksa, eikä varsinkaan mielellään, koska siihen ei ole varaa (auts, auts).

Välillä tunsin siis hienoisen häpeän punan nousevan poskilleni äänikirjaa kuunnellessani, mutta yhtä usein myös hörähdin nauruun Viitalan terävän kynän ja herkullisten oivallusten äärellä. Hänellä on myös erittäin viehättävä tapa puhua perheestään rakastavasti ja kunnioittavasti, enkä muutenkaan, edes kaikista terävimpien sivallusten jälkeen, tunne tarvetta loukkaantua Viitalan huomioista. Asiaahan hän puhuu, vieläpä hyvin ja asiallisesti perusteltuna. Ja useimmiten myös hauskasti.

Toki kirjan olemassaoloa voisi haastaa sillä, onko luokkayhteiskunta kovinkaan relevantti käsite nykypäivänä. Monessa suhteessa vaikkapa työväenluokka ja keskiluokka sekoittuvat toisiinsa. Toisaalta juuri viime aikoina keskustelu keskiluokasta on käynyt kuumimmillaan. Viitalan tapaan Ylelle kirjoittava Tuija Siltamäki ihmetteli, miksei kaiken kallistumisesta ruikuttavaa keskiluokkaa vaadita ottamaan itseään niskasta kiinni. Tämän jälkeen muun muassa Laura Frimanin kolumni korkojen nousun hetkellisestä vaikutuksesta keskiluokan elämään ja käytettävissä oleviin varoihin on herättänyt paljon keskustelua. Keskiluokalle "köyhäily" voi olla väliaikainen, kierolla tavalla ihan kiinnostavakin vaihe, mutta aidosti köyhälle siinä ei ole mitään eksoottista. 

Aihe on siis paitsi ajankohtainen myös mielenkiintoinen. Kuinka hyvin voimme ymmärtää yhteiskuntaa ja tehdä kaikkia sen jäseniä koskevia päätöksiä, jos puhumme aivan eri asioista? Jos toiselle köyhyys merkitsee sitä, ettei voi viedä perhettä sushiravintolaan, ja toiselle sitä, ettei ole ylipäänsä rahaa ruokaan? 

Aika relevantteja kysymyksiä, näin hallitusneuvottelujenkin aikaan. Auli Viitalan teos sopii erinomaisesti syventämään näkemyksiä ja herättämään ajatuksia. Hieno teos, jonka olisin suonut kestävän vielä pidempäänkin! Kirjailija itse toimii äänikirjan lukijana, mikä on täysin oikea ratkaisu. Teksti tulee täsmälleen oikeine äänenpainoineen ja painotuksineen vielä himpun verran lukijaa lähemmäksi.


Auli Viitala: Elämäni kansalaisena
Kirjapaja 2023
Kesto 5h 20min
Lukija Auli Viitala

Kommentit

  1. Onpa tosiaan kiinnostava aihe!
    Itselläni on kohtuullisen työväenluokkainen tausta, joskin äidin puolen suvussa on kaksi opettajaa. Minustakin tuli opettaja, mutta olen todennut että se ei ole ainakaan nyt minua varten. Ammattikoulu siis kutsuu, voinpahan brassailla (nykyään kai pitäisi sanoa fleksata) että olen sitten käynyt kaikkia suomalaisia koulutusasteita paitsi AMK:ta. :D
    Köyhäilyssä ei ole mitään kivaa ja eksoottista, varsinkin silloin kun et ole työkunnossa jolloin voisit paremmin muuttaa tilannetta.

    VastaaPoista
  2. Onnea uuteen, Anki! Mitä lähdet opiskelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä en tiedä varmaksi. Olen pyöritellyt mielessäni hoiva-avustajan hommia kun työllistyminen olisi liki varmaa, mutta jää vielä nähtäväksi onko sekään sopiva työ itselleni.

      Poista
  3. Tämä tärkeä kirja pitäisi kyllä lukea tai kuunnella. Luokkayhteiskunta on olemassa, vaikka luokkien rajat häilyvätkin, eikä ihminen välttämättä miellä kuuluvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan. Ei toki Suomessa yhtä jyrkkänä kuin monessa muussa maassa. Kaunokirjallisuudessakin syrjäytyneet ovat syrjässä ja työväenluokka ovat paitsiossa, lähes pimennossa, ja keskiluokka voimissaan. Työläiskirjallisuuden perään on tosin taas alettu kysellä.

    VastaaPoista
  4. Hmm, luulen että tämä on kirja, johon en kyllä olisi vähässö kummassa tarttunut omatoimisesti... Mutta kun nyt avasit sitä, niin jopa alkoi kiinnostaa! Itse aina tuskailen (taloudellista) tilannettani, joten tämä saattaisi vähän avata silmiä sille, onko tuskailulle tosiaan aihetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että innostuit! Luulen, että tässä olisi paljon sinua kiinnostavia elementtejä.

      Poista
  5. Minäpä laitoin tämän talteen, kun ei ole tuon pidempikään niin voisin hyvin ottaa kuunteluun 😊
    Jännä tämä yhteiskuntaluokka-ajattelu, kun toisaalta tuntuu ettei sitä enää nykypäivänä ole, mutta onko kuitenkin. Olen syntynyt työväenluokkaan ja ammatillisessa mielessä olen sitä edelleen, samoin mieheni... Mutta kuitenkin... ei meillä ole kesämökkiä mutta talo järvinäköalalla (rantaviiva luonnonsuojelualuetta), ja viime vuosina on reissattu pitkiä lomia, joten tästä tulee se ristiriita, minkä takia ajattelisin, ettei mitään yhteiskuntaluokkia ole nykypäivänä. Mutta ehkä se on vaan sitä rajojen häilyvyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä yhteiskuntaluokan käsite on minusta tosi kiinnostava, voisin keskustella ja analysoida vaikka kuinka pitkään tätä. Raja on tosi häilyvä (ja siksi varmasti on myös ajateltu, että jo aikansa elänyt), koska monissa ns. duunariammatteissahan ollaan hyvinkin toimeentulevia ja vastaavasti on taas akateemista työttömyyttä ja köyhyyttä. Viitala avaa tätä keskiluokkaisuutta ja työväenluokkaisuutta hyvin myös henkisenä perintönä ja kuinka se näkyy. Toisin sanottuna raha ja omaisuus on kyllä yksi keskeinen luokkaan liittyviä piirre, mutta ei suinkaan ainoa. Suosittelen kuuntelemaan, on hyvä!

      Poista
  6. Luokan kysymys on minusta äärimmäisen kiinnostava (ja Suomessa usein myös vaiettu), joten tämä teos menee ehdottomasti lukulistalleni. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavaa pohdiskelua. Juuri luin tietokirjan Säädyttömät, jossa puhuttiin säätyjen muuttumisesta luokkayhteiskunnaksi ja tokihan julkisuudessa on ollut paljon aiheesta viime aikoina. Kysymys tasa-arvoisista mahdollisuuksista on tärkeä, eikä Suomessa minusta olla menossa ihan hyvään suuntaan. Siksikin keskustelu yhteiskunnan luokista ja niihin liittyvistä haasteista on erittäinkin ajankohtainen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti