Kesäloman (kirjallisia) muistoja

Tänä kesänä pidin tosi pitkän kesäloman. Sen ansiosta ehdin tekemään vaikka mitä, ja myös lukemaan kunnolla.

Kuten tiedätte, olen tänä vuonna pyrkinyt lukemaan löyhästi teemakuukausien mukaan. On ollut muun muassa dekkarikesäkuuta, pinkkien kirjojen helmikuuta ja naisten asiaa tammikuussa. Heinäkuussa (tai oikeastaan koko kesäloman ajan) päätin lukea suosikkikirjailijoitani. Minulla nimittäin sattui olemaan valmiina pinossa odottamassa useita kirjoja kirjailijoilta, joilta luen lähtökohtaisesti aina kaiken, mitä he julkaisevat.

Tässäpä siis tuhti annos lukuvinkkejä luottokirjailijoiltani, sekä muutamia kuvamuistoja kesäkuukausilta.

Arttu Tuomisen dekkareita olen lukenut esikoisromaanista asti. Uutuusteos Vaiettu tarjoilee taas erilaista Tuomista. Dekkarijuonen lisäksi (vanhuksia vainoavat rikolliset) tarinassa seurataan suomalaisten SS-miesten sodankäyntiä Itä-Euroopassa toisen maailmansodan aikana. Dekkari JA historiallinen romaani siis samassa paketissa!

Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarjaa olen lukenut usein keväällä odotellessani kuumeisesti kesän alkua. Tällä kertaa lukeminen osui samaan ajankohtaan helleputken kanssa. Samaistuminen oli helppoa! Samaistumista edesauttoi kyllä sekin, että Jylhäsalmella seikkaili nuori freelancer-toimittaja Laura. Jylhäsalmen kylällä aina sattuu ja tapahtuu. Niin tälläkin kertaa. On lämpöä, lempeä ja pikkuisen jännitystäkin.

Samoja elementtejä potenssiin sata tarjosi Simona Ahrnstedtin Vielä vähän lisää. Tässäkin romaanissa kaupunkilaisnainen saapuu maaseudulle ja tapaa komean maajussin. Tämä oli ikäänkuin ruotsalaisempi, rohkeampi ja pompöösimpi versio Pehkosen kirjasta. On romantiikkaa ja rohkeaa lemmenleikkiä, ja monenlaisia väärinymmärryksiä ja sydänsuruja.

Sydämenasioita oli runsaasti tarjolla myös Katharine McGeen Amerikan kuninkaalliset - Majesteetti -kirjassa. Yhdysvallat on saanut kautta aikojen ensimmäisen naiskuningattaren. Nuori Beatrice on menossa naimisiin ja hänen sisaruksensa etsivät omaa paikkaansa niin hovissa kuin elämässä. Kutkuttavaa juonittelua ja ihmissuhdesoppaa, mutta myös henkilöiden sisäistä kasvua nuorista aikuisiksi.

Kuuntelin Majesteetin äänikirjana, samoin Leena Lehtolaisen Kuparisydämen. Tämä 1990-luvun Maria Kallio -romaani on kai jo melkein klassikko ja Kallio-sarjassa sellainen harvinaisuus, että se sijoittuu täysin Arpikylään, Kallion kotipaikkakunnalle, jossa hän tekee nimismiehen sijaisuutta. Tarina toimi hyvin äänikirjana, vaikka ajat ovat muuttuneet. Ja onko ne nyt sitten lopulta niin kovin paljon edes muuttuneetkaan?

Leena Lehtolainen muuten viettää 45v-taiteilijajuhlaansa. Huikea ura! Ajattelin, että sen kunniaksi voisin nyt syksyllä palata muihinkin Lehtolaisen vanhoihin teoksiin sekä tietysti uuteen Hilja Ilveskero -tarinaan.

Jännitystä ja murhien selvittelyä oli luvassa myös Robert Galbraithin Levottomassa veressä. Ostin kirjan itselleni jo verekseltään sen ilmestyttyä, mutta odottelin 900-sivuisen järkäleen kanssa tänne asti. Mielestäni tällaiset tiiliskivet täytyy saada lukea vapaalla ollessaan, oikein ahmimalla. Jos kirjaa ehtii lukea nukkumaan mennessä ainoastaan parin sivun verran kerrallaan. ei lukemisesta tule minulla mitään. Tykkäsin tästäkin osasta erittäin paljon, vaikka aika paljon olisin myös nipistänyt pois astrologisista ja esoteerisista selvityksistä, joiden pariin Cormoran Strike ja Robin Ellacot joutuvat paneutumaan tutkiessaan 40 vuotta vanhaa katoamistapausta. Mysteerin ratkaiseminen vaikuttaa käytännössä mahdottomalta, ja lisäksi molempien yksityiselämässä riittää kaikenlaista painetta ja hankaluutta.

Kesään on mahtunut myös muuta kuin lukemista. Esimerkiksi kuunnelmia. Olen jo kohkannut likimain kaikissa omistamissani sosiaalisen median kanavissa, face2face-keskusteluista puhumattakaan, Yle Areenasta löytyvistä Armi- ja Kikka-kuunnelmista. Kuunnelkaa ne. Oikeasti, vaikka vähän epäilyttäisi, niin kuunnelkaa silti. 

Tänä kesänä on ollut ilo päästä myös nauttimaan kesäteatterista. Odotan jo oikein innolla, että syksyllä pääsisi taas teatteriin muutenkin. Voi kunpa! Mutta jo näillä kesäfiilistelyillä pääsee pitkälle. Kävikö joku muu teistä katsomassa Toivo Ryynäsen elämää ja tekoja tai Siivotonta juttua?

Elokuussa tämä hirmuinen kulttuurinkulutustahti on taas ehtynyt työkiireiden palattua elämään. Tai ei tässä nyt tällä hetkellä niin kiirettä ole, mutta rytminvaihdos ottaa oman aikansa. Tässä kuussa olen kuitenkin elämänkertojen tai ehkä laajemmin elämäntarinoiden kimpussa. Yhden olen jo lukenut (siitä lähipäivinä lisää) ja toisen lukemisen aloitin tänään. Katsotaan kuinka paljon ehdin!