Kesäkuun kootut

Kesäkuussa vietettiin dekkariviikkoa ja koska olen huono ehtimään mukaan teemaviikkoihin sekä aika huono myös dekkarien lukemisessa, päätin viettää kokonaista dekkarikuukautta.

Tavoitteeni oli kuitenkin lukea jotain muuta kuin marraskuisen hyyhmäistä nordic noiria ja löysinkin ihan omasta lukupinosta kolme kotimaista dekkaria, jossa vietettiin kukkeinta kesää. Kaikki kolme olivat myös sellaisia romaaneja, joissa dekkarijuoni oli vain yksi osa tarinaa. Pääpaino ei siis ollut ruumiissa ja murhien selvittelyssä, vaikka toki sitäkin aihetta kirjoissa käsiteltiin.

Tommi Laihon Uhanalaisia on kehuttu paljon, ja syystä. Kesäinen Itä-Helsinki näyttäytyy romaanissa upeana miljöönä, vaikka aihepiiri toki on karmea, sarjamurhat. Silti romaanissa ehditään aika pitkälle, ennen kuin varsinaista murhaa edes tapahtuu. Selvittely käynnistyy siitä, että tilastoista selviää Itä-Helsingissä tapahtuneen vuosien varrella merkittävän paljon epäselviä kuolemantapauksia kuin muualla Suomessa. 

Johanna Savolaisen Se, joka pääsi pakoon -romaanissa puolestaan vietetään kesää pienessä Kylässä lähellä Haminaa ja Kotkaa. Kylän keskuspaikka on Annan baariravintola ja kyläläiset odottavat Annan poikaa Teemua, tulevaa NBA-tähteä, kotipitäjäänsä kesän viettoon. Suvesta on vain tulossa kovin erilainen kuin piti, kun väkivaltaiset tapahtumat kiertyvät Annan ja tämän pojan ympärille.

Karin Erlandssonin Kuolonkielot puolestaan on ihana juhannusdekkari. Nuori naistoimittaja aloittaa ensimmäisessä työpaikassaan suomenruotsalaisen pikkupaikkakunnan paikallislehdessä. Ensimmäinen työvuoro osuu juhannusyöhön, silloinhan ei kuitenkaan mitään tapahdu. Paitsi että nyt tapahtuu, murha.

Liane Moriartyn Viimeinen vuosipäivä ei ole dekkari, mutta mysteeriä siinäkin ollaan ratkomassa. Connie ja Rose löytävät 1930-luvulla naapuritalosta vauvan, jonka vanhemmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Vuosikymmenten saatossa naiset ovat rakentaneet mysteeristä merkittävän matkailubisneksen. Kun Connie kuolee, luurangot alkavat kolista kaapeissa.

Virpi Salmen Olisin mielelläni raptähti ei ole dekkari, vaan mainio taidemeemikirja. Mitä taiteen historian naiset olisivat sanoneet, jos olisivat alasti poseeraamisen, silittämisen ja imettäminen lomassa ehtineet? Kirja tarjoaa monet makeat naurut!

Kesäkuussa vietettiin myös Eeva Joenpellon juhlaa. Itse kuuntelin äänikirjana Helena Ruuskan kirjoittaman elämäkerran Joenpellosta. Suosittelen niin elämäkertaa kuin myös Joenpellon tuotantoa. Mieletön kirjailija, joka ansaitsee nykyistä suurempaa huomiota ja arvostusta!

***

Heinäkuusta on tulossa ”Best of” -kuukausi. Lukupinossa nimittäin on todella monta kirjaa lempikirjailijoiltani. Laadukasta kesälukemista siis tiedossa!