Simona Ahrnstedt: Vielä vähän lisää

Yksi viime vuoden isoista kirjallisista löydöistäni olivat, melkoisena yllätyksenä itsellenikin, Simona Ahrnstedtin rohkeasti romanttiset romaanit Vain yksi yö, Vain yksi salaisuus ja Vain yksi mahdollisuus.

Ahrnstedtin kirjoja on luonnehdittu ennen kaikkea naisen kirjoittamiksi kirjoiksi naisille. Ja toden totta: erityisesti pidän siitä, etteivät hänen naishahmonsa ole hentoja ja herkkiä hissukoita, vaan eläviä, vereviä, reheviäkin naisia, jotka eivät pelkää elää ja kokea sekä nauttia naiseudestaan. 

Herkäsinpä kaunopuheiseksi!

Tämä johtuu siitä, että olisin halunnut pitää hieman enemmän kirjailijan uutuudesta Vielä vähän lisää. Ruotsalaiselle maaseudulle sijoittuva romaani on toki ehtaa Ahrnstedtia: kutkuttavia käänteitä ja kiihkeitä kohtauksia riittää. Kesälomakirjaan idyllinen pikkukylä Etelä-Ruotsissa tarjosi erinomaisen sopivat puitteet. Mutta siitä huolimatta jotakin tuntui puuttuivan. 

Olen puhunut ja kirjoittanut paljon siitä, kuinka viihdekirjallisuus ja "hömppä" voi tarjota viihteen lisäksi lukijalleen myös jotakin enemmän. Esimerkiksi Vain yksi yö -romaani yhdisteli ihmissuhdesoppaa ja Tukholman talouselämää (ainakin itselleni) ihan tuoreella tavalla. Siihen verrattuna Vielä vähän lisää tarjoaa perinteisempää romanttista viihdettä ja nuoren naisen kasvutarinaa, mutta ei juuri muuta. Toki hyvin kerrottuna.

Stella saapuu pieneen Laholmiin tarkoituksenaan myydä äitinsä kotitalo pois. Stellalla menee luvalla sanottuna huonosti. Poikaystävä petti ja järjesti vielä kaiken lisäksi hänelle potkut. Mutta naisella on unelma. Hän on loistava ompelija ja hakenut opiskelupaikkaa alan arvostetuimmasta opinahjosta New Yorkista. Mutta unelman toteuttaminen vaatii rahaa. Siksi Stella päättää myydä äidiltään perimänsä kiinteistön, etsiä samalla vinkkejä tuntemattomaksi jääneestä isästään, ottaa kaupoista saamansa rahat ja jatkaa matkaa jenkkeihin.

Suunnitelmat kuitenkin mutkistuvat, kun mummola paljastuu purkukuntoiseksi röttelöksi ja naapurissa sattuu asumaan äärimmäisen puoleensavetävä maanviljelijä Thor - nuori leski, komea, vakaa perheenisä ja muutenkin herttainen luonne. Jo ensimetreiltä alkaen on selvää, että molemmat tuntevat suurta fyysistä vetovoimaan toisiinsa (itse asiassa vähän vähemmänkin alleviivausta olisi kyllä riittänyt. Kuinka monta kertaa Stella ihastelekaan sitä, kuinka Thorin työhousut roikkuvat lantiolla juuri oikealla tavalla...)

Mitäpä pieni irtosuhde haittaa, sillähän sydänsurut kaikkoavat, tuumii Stella. Mutta entä, kun kevyeksi flirtiksi ja hauskanpidoksi tarkoitettu suhde alkaa muuttua huomattavasti vakavammaksi? Laholm ihmisineenkin vaikuttaa hyvältä paikalta elää. Luopuuko Stella jälleen kerran unelmistaan miehen vuoksi?

Hänelle, joka tällä hetkellä miettii samantyyppisiä asioita, saattaa Vielä vähän lisää oikeasti käynnistää ajatusprosessin pään sisällä. Mutta jos tällaiset mietteet eivät ole ajankohtaisia, on romaani keskivertoa rohkeampi, mutta muuten melko tavanomainen romanttinen tarina. 

Jos kuitenkin tunnet vetoa maaseudun ja pikkukylän idyllisyyteen ja komeisiin maanviljelijöihin, kannattaa tähän ehdottomasti tarttua. Vinkkaan kyllä muös realistisemmasta kyydistä maalaisromantiikkaan, nimittäin Kirsi Pehkosen Riihikuivaa rakkautta Jylhäsalmella -teoksesta, jonka luin juuri Ahrnstedtin kirjaa ennen.

Ehkä juuri siinä oma ongelmani piileekin. Pehkosen kirjaan verrattuna oli selvää, että Ahrnstedtin kirjassa maaseutuympäristö oli rakennettu tarinaan vain nätiksi lavasteeksi.

Laholm toki on olemassa, onpa se on yksi Ruotsin vanhimpia kaupunkeja. Ja vaikuttaa kovin idylliseltä paikalta. Ruotsalaisen Call Me Cupcake -blogin postauksesta pääsee nojatuolimatkalle kaupunkiin, josta löytyy kovin paljon myös Vielä vähän lisää -kirjan henkeen sopivia kuvia!

Simona Ahrnstedt: Vielä vähän lisää
(Bara lite till 2019)
WSOY 2021
Suomennos Virpi Vainikainen
441s.
Arvostelukappale