Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö

Tunnustan tarttuneen Simona Ahrnstedtin Vain yksi yö -romaaniin kieli poskessa. Sain tästä kyllä erittäin vahvan suosituksen ja tiesin odottaa vahvasti Fifty Shades of Grey -tyyppistä viihderomaania, jossa ei rohkeita kohtauksia sensuroida. Muuten oletin tarinan olevan kohtuullisen keskinkertainen tekele seksikohtausten välissä.

Mutta sainpa pitkän nenän!

Vain yksi yö nimittäin toimii erittäin hyvin myös tarinan tasolla. Ahrnstedt nappaa lukijan mukaan tukholmalaisen bisnesmaailman ja ihmissuhdesopan kiemuroihin niin vastustamattomalta tavalla, ettei kyydistä voi olla nauttimatta. 

David Hammar on ruotsalaisen liike-elämän paha poika, köyhistä oloista lähtöisin olevan self-made man, joka on erikoistunut häikäilemättömiin, vihamielisiin yritysvaltauksiin. Nyt Hammarilla on tähtäimessään Ruotsin suurin ja kaunein osakeyhtiö, Investum, jonka taustalla on upporikas ja aatelinen De la Gripin perhe. Yritysvaltauksen onnistumista varmistaakseen Hammar kutsuu lounaalle perheen tyttären Natalian, tavoitteenaan maanitella hänet kääntymään perhettään vastaan. Lounaan aikana hän kuitenkin saa huomata, että Natalia on ehdottoman uskollinen perheelleen. Lisäksi hän on fiksu, hauska, maanläheinen ja tietysti kaunis. 

Hammar aloittaa leikin tulella, koska ei voi olla aloittamatta. Ja sitä paitsi, mitä väliä on yhdellä yhteisellä yöllä? Tai toisella? Entä kolmannella? Nopeasti Hammar huomaa olevansa korviaan myöten rakastunut. Ja valmis murskaamaan Natalian perheen.

Jonkinmoinen ristiriitahan siinä tosiaan on. Ja juuri siinä piilee kirjan erinomaisuus. Sanon tämän nyt ihan tosissani. Luen aika paljon kirjoja, myös niin sanottua laatukirjallisuutta. Siitä huolimatta en muista viime vuodelta kovinkaan monta kirjaa, jossa olisi yhtä hienosti luotu kaikessa ristiriitaisuudessaan täysin uskottavat ja aidot henkilöhahmot. Hammarin tuskailu on kouriintuntuvaa. Hänen monimutkainen operaationsa, jota on valmisteltu huolella vuosien ajan, on viimein onnistumassa. Hän tietää hyvin, mitä hänen pitäisi tehdä ja ennen kaikkea sen, mitä hänen ei pitäisi tehdä. Ja siitä huolimatta hän toimii juuri päinvastoin.

Eikö siinä tavoiteta jotain perimmäistä ihmisyydestä?

Mielenkiintoisia hahmoja on muitakin. Rakastin Natalian dekadenttia parasta ystävää Åsaa, joka useaan otteeseen kuvattiin isoksi, erittäin kurvikkaaksi naiseksi, joka rakasti kehoaan. Kuinka vallankumouksellinen ajatus! Åsastakin kuitenkin löytyy sisältä synkkyys, joka hänen lopulta täytyy kohdata.

Natalian karsea isäpappa Gustaf taas muodostui mielessäni kuningas Kaarle Kustaan ja Nalle Wahlroosin yhdistelmäksi.

Kaiken kaikkiaan Vain yksi yö yllätti minut täydellisen positiivisesti. Näin toki tapahtuu helpoiten juuri silloin, kun ennakko-odotuksia ei juurikaan ole. Ja mitä tulee raisuihin kohtauksiin: onhan niitä, paljonkin. Mutta ne eivät ole päälleliimatun oloisia (toki varsin pitkiä ja yksityiskohtaisia...). Juuri Natalian ja Davidin vahva keskinäinen vetovoima on nimittäin selittävä syy, miksi he päätyvät toimimaan kerta toisensa jälkeen täysin järjenvastaisesti. 

Näin ollen kokonaisuus säilyy ehjänä alusta loppuun. Joskin muutaman menneisyyden rönsyn olisin karsinut tarinasta pois, elementtejä tässä kirjassa nimittäin riittää.

Kuten sekin, kuinka elitistinen on ruotsalainen jetset-maailma. Olen joissakin muissakin kirjoissa törmännyt saman ilmiön kuvaukseen, joten savun taustalla lienee myös jonkinlainen tuli. Ruotsia pidetään tasa-arvon mallimaana, eikä syyttä, mutta pitkät aatelisperinteet takaavat myös sen, että sillä, kuka kukin on, on väliä. Siinä maailmassa David Hammarin kaltaiset nousukkaat joutuvat kasvattamaan kovan kuoren.

Vain yksi yö imaisee mukaansa ja tarina pyörii mielessä silloinkin, kun lukeminen täytyy keskeyttää. Vahva suositus siis niihin hetkiin, jolloin haluat nauttia hyvin kirjoitetusta, konstailemattomasta viihteestä, ripauksella luksusta, bisnestä ja seksiä. Tämä on lomakirja, jos mikä.

Simona Ahrnstedt: Vain yksi yö (En enda natt 2014)

WSOY 2018

511s.

Suomentanut Laura Beck