Mikko Kamula: Tuonela
Ei ole epäilystäkään siitä, mikä on minun tammikuuni kirja. Vuosikymmenen ensimmäisenä kuukautena olen vaeltanut Tuonelan hämärässä, paennut ruttoa, noussut Päivölään ja sieltä takaisin ihmisten maailmaan. Olen myöskin paennut karjalaisten hyökkäyksiä ja hakenut vangiksi joutuneen rakkaani siskon takaisin, taistellut susia vastaan, kerännyt lääkeyrttejä kedolta ja parantanut paisetaudista kärsiviä.
Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Koko historiallinen kirjasarja on varsin hämmästyttävä, mutta sen uusin osa, Tuonela, on suorastaan läkähdyttävä. Hyvällä tavalla. Kamula punoo keskiaikaisten henkilöidensä elämän mattoa yhä kirjavammilla väreillä ja johdattaa lukijan paitsi meille niin vieraaseen aikakauteen myös syvälle suomalaisen mytologian syövereihin.
Tenho-poika oppi-isänsä Yörnin äijän kanssa tekee ihmeellistä matkaa Lemminkäisen jalanjäljissä ja taistelee pahan voimia vastaan. Ikiaikaiset loitsut, kansanrunot ja veisut heräävät tuolla matkalla henkiin.
Realistisempaa kerrontaa edustavat Tenhon sisarusten, Heiskan ja Varpun tarinat. Molemmat valmistautuvat elämänsä tärkeimpään päätökseen, aviopuolison valintaan. Heiskalla on jo aiemmista osista tuttu mielitietty, Kulta, katsottuna. Todistaakseen kunnialliset aikeensa hän kuitenkin joutuu tekemään melkoisia urotöitä. Varpu puolestaan matkustaa Juvalle sukulaisten luokse aikeenaan tutustua mahdolliseen tulevaan puolisoonsa. Molempien kohtalot ovat sidottu itseä suurempiin voimiin, ikiaikaisiin perinteisiin ja perheiden päätöksiin. Siitä huolimatta on tuskallisen selvää, että nuorella miehellä ja naisella on kovin erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä. Näin siitäkin huolimatta, että Juko Rautaparta on varsin demokraattinen ja tytärtään ymmärtävä perheenpää.
Tuonela on kirja, jota on helppo lukea, mutta kiiruhtaminen sen kanssa on vaikeaa. Teos tuntuu 700 sivuaan pidemmältä. Kylläinen kerronta, mytologiset viittaukset, lukemattomat erilaiset tapahtumat ja juonenkäänteet tuovat teokseen suuren eepoksen tuntua. Suomalaisesta historiasta, mytologiasta, kansanperinteestä ja luonnosta kiinnostuneille kirja on nappivalinta. Suosittelen aloittamaan kirjasarjan lukemisen alusta, vaikka varmasti Tuonela toimii itsenäisenäkin teoksena.
Aiemmista osista olen kirjoittanut seuraavasti:
Ikimetsien sydänmailla
Iso härkä
Mikko Kamula: Tuonela
Gummerus 2019
702s.
Arvostelukappale
Mikko Kamulan Metsän kansa -sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Koko historiallinen kirjasarja on varsin hämmästyttävä, mutta sen uusin osa, Tuonela, on suorastaan läkähdyttävä. Hyvällä tavalla. Kamula punoo keskiaikaisten henkilöidensä elämän mattoa yhä kirjavammilla väreillä ja johdattaa lukijan paitsi meille niin vieraaseen aikakauteen myös syvälle suomalaisen mytologian syövereihin.
Tenho-poika oppi-isänsä Yörnin äijän kanssa tekee ihmeellistä matkaa Lemminkäisen jalanjäljissä ja taistelee pahan voimia vastaan. Ikiaikaiset loitsut, kansanrunot ja veisut heräävät tuolla matkalla henkiin.
Realistisempaa kerrontaa edustavat Tenhon sisarusten, Heiskan ja Varpun tarinat. Molemmat valmistautuvat elämänsä tärkeimpään päätökseen, aviopuolison valintaan. Heiskalla on jo aiemmista osista tuttu mielitietty, Kulta, katsottuna. Todistaakseen kunnialliset aikeensa hän kuitenkin joutuu tekemään melkoisia urotöitä. Varpu puolestaan matkustaa Juvalle sukulaisten luokse aikeenaan tutustua mahdolliseen tulevaan puolisoonsa. Molempien kohtalot ovat sidottu itseä suurempiin voimiin, ikiaikaisiin perinteisiin ja perheiden päätöksiin. Siitä huolimatta on tuskallisen selvää, että nuorella miehellä ja naisella on kovin erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa elämäänsä. Näin siitäkin huolimatta, että Juko Rautaparta on varsin demokraattinen ja tytärtään ymmärtävä perheenpää.
Tuonela on kirja, jota on helppo lukea, mutta kiiruhtaminen sen kanssa on vaikeaa. Teos tuntuu 700 sivuaan pidemmältä. Kylläinen kerronta, mytologiset viittaukset, lukemattomat erilaiset tapahtumat ja juonenkäänteet tuovat teokseen suuren eepoksen tuntua. Suomalaisesta historiasta, mytologiasta, kansanperinteestä ja luonnosta kiinnostuneille kirja on nappivalinta. Suosittelen aloittamaan kirjasarjan lukemisen alusta, vaikka varmasti Tuonela toimii itsenäisenäkin teoksena.
Aiemmista osista olen kirjoittanut seuraavasti:
Ikimetsien sydänmailla
Iso härkä
Mikko Kamula: Tuonela
Gummerus 2019
702s.
Arvostelukappale
Mahtava kirjasarja, josta tykkään kovasti.
VastaaPoistaNiin on!
PoistaTämä sarja on kyllä todella, todella hyvä!
VastaaPoistaEtenkin tässä osassa minulla oli sellainen olo, että jos kuljettiin Heiskan mukana, minä pohdin Varpua ja Tenhoa, jos oltiin Tuonelassa, jännitin jo valmiiksi sitä, mitä muilla mahtaa olla menossa.
Ihanan runsaita kirjoja :)
Tämä oli kyllä koukuttava ja sarjan kirjoista mielestäni tasapainoisin juuri siinä mielessä, että yhtä lailla Varpun, Heiskan ja Tenhon tarinat kiinnostivat ja toimivat hienosti.
PoistaTämä onkin aivan uusi tuttavuus minulle. Vaikuttaa kiinnostavalta, mutta hieman epäilyttää tuo pituus - varisinkin, jos aiemmat osat ovat yhtä pitkiä. Tuntuu, että nykyään on kovin vähän aikaa lukea, joten mahtaisinkohan ikinä ehtiä lukea näitä loppuun, vaikka historia ja mytologian kiinnostavatkin.
VastaaPoistaMinulla on myös luontainen vastareaktio kovin paksuihin kirjoihin. Tässäkin meni arjen pyörityksen lomassa monta viikkoa, vaikka teksti onkin helppolukuista ja sujuvaa. Mutta välillä on mukava haastaa ja astua pois epämukavuusalueelta.
PoistaSiis astua pois mukavuusalueelta epämukavuusalueelle, tietenkin :)
Poista