Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä

Australialainen Liane Moriarty on kuulunut jo pitkään lempikirjailijoihini. Suhteeni häneen on tosin saanut vuosien varrella kolhuja, sillä en ole pitänyt kaikista hänen teoksistaan aivan niin paljon kuin olisin toivonut. 

Olenkin välillä pohtinut, pitäisikö suosiolla antaa olla ja tutustua mieluummin uusiin kiinnostaviin kirjailijoihin.

Onneksi en kuitenkaan vielä luopunut toivosta, sillä Viimeinen vuosipäivä sai minut taas innostumaan. Kirja ilmestyi suomeksi tänä vuonna, mutta on ilmestynyt alun perin Australiassa jo vuonna 2006, joten ihan tuoreesta tuotannosta ei ole kyse.

Romaani on todellisten vahvojen naisten kirja. Sukuromaani kertoo Scribbly Gum Islandista lähellä Sydneytä. Saari on tunnettu 1930-luvun mysteeristä, jonka ympärillä pyörii tuottoisa matkailubisnes. Nuoret Connie ja Rose löysivät vuonna 1932 naapuriensa Munrojen talosta pienen Enigma-vauvan hylättynä. Hänen vanhempansa näyttivät kadonneen kuin tuhkana tuuleen. Connie ja Rose kasvattivat Enigman ja alkoivat pyörittää mysteeribisnestä, joka teki saaresta suositun turistikohteen. Kirjan nykyhetkessä perheyrityksellä menee hyvin ja koko suku pääsee nauttimaan sen suomasta vauraudesta.

Kun Connie kuolee, yksi jos toinenkin suvun naisista haluaa raottaa salaisuuksien verhoa. Miehiäkin tarinassa on, mutta he ovat selkeästi sivuhenkilöitä. Oikeastaan miehiä tarkastellaan eniten suhteessa yhteen kirjan päähenkilöistä, Sophieen, joka yllättäen perii Connien talon. 

Sophie on lähes nelikymppinen sinkku, jonka biologinen kello tikittää. Hän on aikoinaan seurustellut vakavasti Thomasin, Enigman tyttärenpojan kanssa, mutta koko suvun järkytykseksi jättänyt tämän. Kaikki olivat pitäneet Sophiesta, ja Connien perinnön myötä hänet saadaan saarelle takaisin.

Sophien ympärillä pyörii useampikin potentiaalinen sulhokandidaatti, mutta valitettavasti se, josta hän on kaikista eniten kiinnostunut, on jo varattu…

Kun luonnehdin teosta vahvojen naisten kirjoiksi, on syytä muistuttaa, että Moriarty ei koskaan kirjoita yksiulotteisia henkilöhahmoja. Tässäkin teoksessa on monta henkilöä, joista olisi helposti saanut oman romaaninsa. 

Synnytyksenjälkeisestä masennuksesta kärsivä Grace valmistelee itsemurhaa ja se mielessään leipoo pakastimen täyteen lasagnea ja etsii sopivaa äitipuolta lapselleen. Toksisessa suhteessa elävä Margie kohtaa Painonvartijoissa miehen ja päättää laittaa elämänsä uusiksi, tosin aivan eri tavalla kuin mustasukkaisuuteen heräävä aviomies luulee. 

Yhdeksänkymppinen Rose on kertakaikkiaan kyllästynyt salailuun ja kun Connie-sisko ei enää ole määräilemässä, hän päättää tehdä kerrankin sitä, mitä huvittaa. Salailun aika on ohi! Paitsi, että Rose tarjoilee todellisen hokkuspokkus-tempun vielä romaanin lopussa.

Kuuntelin Viimeisen vuosipäivän äänikirjana ja pidin kovin paljon Anna-Riikka Rajasen luennasta, kuten koko tarinasta ja tavasta, jolla se kerrotaan.

Teos sopii erinomaisesti heille, jotka haluavat rauhoittua hyvän lukuromaanin äärelle ja jotka kaipaavat kirjalta paitsi viihdyttävyyttä myös astetta syvällisempää otetta ihmiselon vaiheisiin. Esimerkiksi äitien ja tyttärien suhteista ja ylisukupolvisista tunnemuistoista Moriartylla on paljon sanottavaa. 

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä (The Last Anniversary 2006)

WSOY 2021 (Elisa Kirjan äänikirja)

Suomennos Helena Bütsow

Lukija Anna-Riikka Rajanen 

Kesto 13h 16min