Kolmen Jiin ilta Rauhalahti Teatterissa

Maestrot lavalla.

Teatteri on ihana kokemisen ja tuntemisen muoto. Parhaimmillaan se on yhteisöllisenä tapahtumana, silloin kun huonosti pidätellyt nauruntyrskähdykset ja vaivihkaa hihanreunaan pyyhityt kyyneleet leviävät penkkirivistä toiseen.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana mielissä ovat kuitenkin olleet aivan erilaiset tartuntaketjut. Tästä syystä tauko liveteatterista on useimmilla venähtänyt tarpeettoman pitkäksi. Tämän huomasi heinäkuun ensimmäisen päivän iltana Rauhalahti Teatterissa, kun Jaakko Tepon musiikkiin perustuva Toivo Ryynäsen elämä ja teot -musikaali sai ensi-iltansa. Paineet purkautuivat, niin näyttelijöillä kuin yleisöllä.

Ensi-illassa olivat liikkeellä tavallista teatterinäytöstä suuremmat voimat - kolme Jiitä: Jamppa Kääriäinen, Jaakko Teppo ja Jumala, jotka kaikki olivat läsnä. Kolmikon keskinäisen arvojärjestyksen voi kukin päättää mielessään, mutta Rauhalahdessa suurimmat ablodit sai Jaakko Teppo, kun ohjaaja Ismo Apell haki hänet mukaan loppukumarruksiin.

Esitys alleviivasikin erinomaisesti Tepon taitavuutta paitsi biisintekijänä myös lyyrikkona. Monien hyvien hetkien lisäksi hänen lahjansa tiivistyivät erityisesti rakastetussa Hilma ja Onni -kappaleessa, joka kuultiin kylmät väreet tuottaneena sovituksena. Hilmaa esittänyt Katri Nousiainen aloitti kappaleen hiljaa ja hauraasti, kunnes livebändi laittoi särökitarat soimaan ja Kääriäinen tulkitsi yksinäisen miehen tuskaa vimmaisella raivolla saaden yhden jos toisen silmänurkan kostumaan. 

 

Topi tekee kohtalokkaan valinnan, eikä Hilma mahda mitään kun manageri Killinen laittaa mopedin laulamaan.

 

Hilmassa ja Onnissa sattuu olemaan kaksi mielisäettäni koko Tepon laajasta tuotannosta. Toinen niistä,

hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

sykähdyttää maalaistyttöä ennen kaikkea nostalgiamielessä. Jokainen, joka joskus on kävellyt betonisella navetan käytävällä tai syöttöpöydällä reunastaan haljenneilla, ehkä numeron tai pari liian isoilla nokialaisilla, tietää täsmälleen, minkälaisesta äänestä puhutaan.

Toinen lempirivini on tämä:

Laukkanen ja syksy saa
mutta minä en

Nauru ja itku samassa lauseessa. Siihen tiivistyy Jaakko Tepon suuruus, joka mielestäni vetää vertoja sille neljännelle Jiille, Juice Leskiselle. Tosin Jaakko Teppo on ehkä vieläkin suurempi, sillä siinä missä Leskinen oli erityisen ihastunut loppusointuihin, on Tepon ilmaisu moni-ilmeisempää ja vivahteikkaampaa.

Toinen lavalla loistanut tähti oli Jamppa Kääriäinen Ryynäsen Topina. Näytelmässä kerrataan Tepon lauluissa esiintyvän legendaarisen hahmon vaiheita. Topi on ehtinyt niin rokkitähdeksi, miljonääriksi kuin ministeriksikin. En tiedä, miten käy tarinoissa keskeistä roolia näyttelevälle pontikalle, joten luonnehditaan nyt kliseisemmin, että vuosien myötä Kääriäinen paranee kuin viini. Miehen koomikon kyvyt ovat yleisessä tiedossa, mutta parhaimmillaan hän on herkkyyttä vaativissa kohtauksissa. Ehkä näemme hänet vielä myös tyystin vakavissa teatterirooleissa!

Tänä keväänä kesäteatterikauteen on valmistauduttu varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Rauhalahti Teatterissakin odotettiin pitkään viranomaisohjeistusta kesän tapahtumien suhteen. Tästä syystä esityksen valmistelu- ja harjoitteluaika jäi normaalia lyhyemmäksi. Ensi-illassa näkyi, että ihan jokaista kohtausta ei ollut ehditty vielä viilata loppuun asti, mutta toisaalta, mikäpä esitys ei  ensiesityksen jälkeen hioutuisi. Ensimmäinen näytös pysyi kasassa hyvin, mutta toisella puoliskolla oli nähtävissä enemmän epävarmuutta. Tosin kokenut esiintyjäkaarti pystyi korjaamaan lennossa sen, mitä oli tarvis.

Ruikonperäläiset kokoontuvat kriisikokoukseen.

Parhaimmillaan tietty vaaran tuntu kääntyi voitoksi. En yhtään tiedä, oliko Ilkka Pentin esittämä Paavo M. Petäjä -monologi huolellisen harjoittelun tulos, vai posketon improvisaatio vuorosanojen unohduttua, mutta parasta oli juuri se, etten tiennyt. Yleisö ulvoi naurusta.

Erityismaininnan ansaitsee myös komedienne Pauliina Hukkanen, joka oli Römppäisen Hiljana elementissään, mutta toisessa roolissaan manageri Killisenä niin liekeissä, että sai suuntautumisestaan kohtuullisen varman heteronaisenkin posket punottamaan.

Elämää suurempia dramaturgisia ratkaisuja esitys ei sisällä, vaan sen on rakennettu musiikki ja huumori edellä. Se on tässä tapauksessa hyvä ratkaisu, joka antaa mainioille tarinoille ja kappaleille sen tilan, mikä niille kuuluukin.

 

Livebändi on keskeinen osa esitystä.

 

Kuten alussa mainitsin, lavalla nähdään myös itse Jumala. Ilkka Pentin (joissakin esityksissä myös ohjaaja Apellin) esittämä Jumala käy esityksen loppupuolella vakavan keskustelun Ryynäsen Topin kanssa.

Loppu solmii langanpäitä kauniisti yhteen. Tepon laulujen Ryynäsen Topi oli nimittäin myös oikea henkilö ja laulajan hyvä ystävä Toivo Ryynänen, joka menehtyi viime kesänä. Fakta ja fiktio lyövät lopussa kättä päälle. Hyvässä jutussa on totuuden siemen ja puolet hyvänmiehenlisää.

 

Rauhalahti Teatteri: Toivo Ryynäsen elämä ja teot
1.7.-14.8.2021
Ohjaus ja dramatisointi: Ismo Apell
Käsikirjoitus: Antti Heikkinen
Musiikki ja käsikirjoitus: Jaakko Teppo

Rooleissa: Jamppa Kääriäinen, Pauliina Hukkanen, Mikko Paananen, Ilkka Pentti, Sakari Kuosmanen, Kati Häyrinen, Katri Nousiainen, Ismo Apell, Tiina Hakkarainen, Linda Pitkänen.

Bändi: Heikki Leppäjärvi, Kim Miettinen, Samu Heikkinen, Jukka Puolakka, Elmiina Apell

Kiitos Rauhalahti Teatterille kutsusta ensi-iltaan!