"Mikä menee ylös, tulee myös alas"

Sulo Kokki ja Rauni Vekkilä bisnespalaverissa.

Koljonvirta Teatterin Siivoton juttu sai ensi-iltansa 14.7.2021. 90-luvun camp-henkiseen kulttielokuvaan perustuva teatterisovitus herätti mielessäni etukäteen joitakin levottomansekaisia kysymyksiä.

1. On aina kysymysmerkki, kuinka elokuva sovittuu teatterinlavalle. Ja Siivottoman jutun kaltainen leffa on vielä ihan oma tapauksensa.

2. Nyt sovitusta oli tekemässä esimerkiksi Hevi Reissustakin tuttu elokuvaohjaaja Jukka Vidgren. Eli elokuvan teatterisovitusta teki elokuvaohjaaja, ensimmäistä teatteriohjaustaan ikinä. Urheilumielen puutteesta ei Vidgreniä voi syyttää. 

3. Toisessa pääosassa Ranena nähdään Kai Lehtinen, aivan kuten alkuperäisessä elokuvassakin. Rooli on tuttu, mutta miten nyt jo kypsempään ikään ehtinyt konkari soveltuu tarinaan?

Aloitetaan esityksen purkaminen vaikkapa siitä. Hyvin soveltuu. Kun Lehtinen eli Rane on lavalla, tuntuu siltä että isäntä on talossa. Lehtinen hanskaa vuorovaikutuksen suvereenisti niin yleisön kuin näyttelijäkollegoiden suuntaan, improvisoi tarpeen vaatiessa. Ranen aisaparina Sulo Kokkina esiintyy Ari-Kyösti Seppo. Hänen näyttelijäntyönsä ilmeikkyydestä ja fyysisestä ilmaisusta on helppo pitää, ja Seppo täyttääkin luovasti tyhjän tilan omalla showllaan aina näyttämöllä ollessaan, vaikka olisikin varnaisessa kohtauksessa taka-alalla.

Rane ja Kokki ovat yritteliäät epäonnen ritarit, varsinaiset Don Quijote ja Sancho Panza, joilta puuttuu ehkä taitoa, mutta intoa riittää siitäkin edestä. Miesten perustama Special-Siivous ei ole varsinainen yrittäjyyden menestystarina. Parivaljakon mukana päästään sukeltamaan 90-luvun lamavuosiin. Huumoria syntyy Mobira Citymanista ja presidentti Ahtisaaresta (useita hauskoja rooleja tekevä Marko Karhu), mutta muuten maailma tuntuu muuttuneen yllättävänkin vähän. 

Kenties tahatontakin ajankohtaisuutta syntyy, kun Special-Siivouksen miehet putsaavat Finnairin koneen penkkejä ja pohtivat sitä, kuinka bisneksessä ja voimannostossa kaikki mikä menee ylös, tulee myöskin alas. Eikös se ollut vain muutama päivä sitten, kun muun muassa Finnarin lentopisteiden väärinkäytöstä syytetty Tytti Yli-Viikari mietiskeli samansuuntaisia?

 

Ässämersusta huolimatta Tuula-vaimon usko on välillä koetuksella.

Rane ja Kokki eivät ilmiselvästi kuulu lentopisteiden keräysporukkaan ja siinäpä piilee koko Siivottoman jutun pihvi. Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, mutta siitä huolimatta kaverukset eivät päästä optimismiaan höltymään tippaakaan. Ei, vaikka Merja Leinosen esittämän Tuula-vaimon usko horjuu useampaan otteeseen (Kaija Huttusen Anopista puhumattakaan)

Myös itse näytelmä on ylä- ja alamäkeä. Tämä johtuu näytelmän (ja muistaakseni myös alkuperäisen elokuvan) episodimaisesta rakenteesta. Näytelmässä edetään kohtauksesta toiseen, ikään kuin sketsimäisesti, Ranen ja Kokin bisnesten ja Ranen aviohuolien toimiessa tarinan löyhänä sidoksena. Episodimaisuuden vuoksi osa kohtauksista toimii kuin junan vessa, toiset eivät aivan yhtä hyvin. Ja transvestiitti-, homo- ja mannevitsit olisin jättänyt suosiolla sinne, minne ne kuuluvat, eli menneisyyteen.

Mutta on paljon aidosti hauskaakin. Jo Hevi Reissussa ihastuin Vidgrenin tapaan luoda pirullisen osuvaa, mutta samaan aikaan lämminhenkistä huumoria. Myös Siivottomassa jutussa yleisöllä riittää naurun aihetta. Osansa tässä on myös elokuvan käsikirjoittaneella ja ohjanneella Tapio Piiraisella, jonka kynästä ovat lähtöisin monet elämään jääneet sutkaukset. Tämän lisäksi käsikirjoituksessa näkyvät tuoreet lisät ja onpa katsojalle löydettäväksi ripoteltu myös pieniä oivalluksen iloja, kuten Ponsse-viittaus (Vidgrenin isä oli Einari Vidgrén) sekä sitaatti näytelmän toisen dramatisoijan, Ismo Apellin tunnuslauseesta: Otetaan tämä mahollisuutena.

 

Palatakseni alussa esittämiini kysymyksiin, (1) aivan ongelmattomasti ei elokuva näytelmäksi taivu, mutta taipuupa kuitenkin. (2)Vidgren tekee teatteriohjaajana kelpo debyytin. Hän on onnistunut puhaltamaan niin esitykseen kuin esiintyjiin hyvän hengen ja letkeän meiningin, joka kantaa pitkälle. (3) Ja Kai Lehtinen, hän on kuin kala vedessä.

Menestystä tälle esitykselle ei tarvitse edes povata, sillä sekä ensi-ilta että sitä seuraava näytös myytiin loppuun jo hyvissä ajoin. Ja miksi ei, sillä kesäteatterista lähtiessä on sellainen olo kuin olisi nähnyt jotakin erilaista. Näin ainakin teatterikaverini asian kotimatkalla kiteytti.

Koljonvirta Teatteri: Siivoton juttu
14.7.2021-14.8.2021

Ohjaus: Jukka Vidgren
Käsikirjoitus: Tapio Piirainen
Dramatisointi: Jukka Vidgren ja Ismo Apell
Rooleissa: Kai Lehtinen, Ari-Kyösti Seppo, Merja Leinonen, Kape Lappalainen, Hanna Karhu, Kaija Huttunen, Harri Husso, Tero Rönkkö, Pekka Rönkkö, Sanna Kauppinen, Minna Åsenbrygg, Marko Karhu, Tiina Karhu, Maisa & Enni Karhu.

Kiitos Koljonvirta Teatterille kutsusta ensi-iltaan!