Simona Ahrnstedt: Vain yksi salaisuus

Riemastuin tammikuussa, kun tulin tutustuneeksi ruotsalaisen Simona Ahrnstedtin Vain yksi yö -romaaniin. Pikkutuhmaksi harlekiiniromaaniksi ennakkoon luokittelemani teos osoittautui kelpo viihteeksi: Vain yksi yö on pirullisen koukuttava kudelma, jonka ristiriitaiset hahmot on luotu erittäin taitavasti.

Kun kirjastossa siis käteeni sattui osamaan jatko-osa, halusin poimia sen ehdottomasti luettavaksi. Sinänsä teos on itsenäinen romaani, mutta suosittelen kyllä lukemaan edeltävän osan ennen tätä. Tällä kertaa pääosassa on Alexander de la Grip, kansainvälinen bileprinssi ja raikulipoika, joka esiteltiin jo ensimmäisessä kirjassa Natalian pikkuveljenä.

Missä Alexander, siellä bileet. Käsittämättömän komea mies tunnetaan yltiöpäisestä rahankäytöstä ja hurjasta juhlimisesta, naiset vaihtuvat lennosta olipa playboy sitten Tukholmassa, New Yorkissa, Karibialla tai missä tahansa muualla. Koska Alexanderin ei tarvitse olla seuraa vailla, jää torjunta mieleen. Häkellyttävän kaunis, punahiuksinen lääkäri Isobel, myöskin tuttu edeltävästä romaanista, ei voisi olla yhtään vähempää kiinnostunut.

Isobel työskentelee säännöllisesti maailman köyhimmissä maissa lääkärinä. Alexander edustaa kaikkea sitä, mitä hän halveksuu. Paha kyllä, Alexander sattuu kuitenkin olemaan yksi Isobelin suvun perustaman Medpax-säätiön päärahoittajista. Lastensairaalaa Tsadissa ylläpitävä säätiö on joutunut pahoihin rahoitusvaikeuksiin, joten Isobelin on nieltävä ylpeytensä ja pehmiteltävä Alexander säätiön puolelle.

Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen ennustaja arvatakseen, kuinka tarina etenee. Osoittautuu, etteivät sen paremmin huikentelevainen Alexander kuin pyhimysmäinen Isobelkaan ole aivan sitä, mitä päältä päin näyttää. Pinnan alla kuplii. Syntyy räiskyvä rakkaustarina, vaikkei kumpikaan rakkaudesta mitään tiedäkään. Yhteiset kiihkeät seikkailut kuitenkin mullistavat molempien elämät pysyvästi.

Kirjassa palataan myös monien muiden edellisestä romaanista tuttujen henkilöiden vaiheisiin. Natalia ja David, Åsa ja Michael jatkavat taustalla onnea tihkuvina pareina, mutta tarkemman luupin alla on Alexanderin ja Natalian isoveli Peter, joka edellisessä osassa joutui tekemään tiliä menneisyytensä kanssa. Ratkaisujensa takia sosiaaliseksi hylkiöksi leimautunut Peter pohtii, onko hänellä enää koskaan oikeutta onneen.

En ihastunut tähän romaaniin aivan niin paljon kuin edelliseen. Vaikka ihmissuhdekuviot olivat myös aloitusosassa keskeisessä roolissa, oli bisnesmaailman kaappauksiin liittyvä taustajuoni erittäin koukuttava ja kiinnostava. Pidin erityisen paljon myös velvollisuuden ja vapauden, järjen ja tunteiden ristiriidasta. Vain yksi salaisuus on yksiviivaisempi saippuaooppera, joka lopussa yltyy toimintapläjäykseksi saakka. Luodit viuhuvat ja helikopterit räjähtelevät. Machomies pelastaa.

Jos siis olisin lukenut tämän kirjan ensimmäisenä, en varmastikaan olisi hehkuttanut Ahrnstedtin taitavuutta aivan yhtä suurella innolla. Mutta ei tämäkään romaani huono ollut. Oli mukava palata tuttujen henkilöiden pariin ja tarina rullasi mukavasti ja koukuttavasti eteenpäin. Kirjailijan vahvuus monisyisten henkilöhahmojen luojana on ilmeinen. Kerroksia ja yllätyksellisyyttä ei vain ollut niin paljon kuin Vain yhdessä yössä. Kelpo viihdettä tämä silti oli. Seuraavakin osa tulee varmasti luettua.



Simona Ahrnstedt: Vain yksi salaisuus (En enda hemlighet 2015)
WSOY 2019
555s.
Suomentanut Virpi Vainikainen