Miina Äkkijyrkkä, Lamppu Laamanen: Äkkijyrkkä. Jumala ja erotiikka

Tämä kirjaesittely täytyy oikeastaan aloittaa 90-luvulta ja mummoni syntymäpäiviltä. Iisalmelaiseen olohuoneeseen oli kerääntynyt juomaan kahvia iso määrä ihmisiä, jotka olivat minulle enimmäkseen outoja ja kymmenvuotiaan silmin ikivanhoja kaikki. Eräästä rouvasta minulla oli kuitenkin tieto: siinä istuu Miina Äkkijyrkän äiti.

Jälkikäteen ajateltuna on huomionarvoista, että tuonikäinen tyttö ensinnäkin tiesi, kuka on Miina Äkkijyrkkä ja toisaalta osasi pitää hänen äitinsä näkemistä merkittävänä kokemuksena. Loppujen lopuksi suomalainen taide-elämä tuntee vain kourallisen taiteilijoita, jotka olisivat yhtä laajalti tunnettuja kuin Äkkijyrkkä.

Toki hänen vaiheitaan seurattiinkin Ylä-Savossa tarkkaan. Äkkijyrkkä on aina ollut samaan aikaan meikäläisiä, naapurikylän tyttöjä suorastaan, toisaalta jotakin aivan vierasta, erilaista, kummallista. Se on Miina se -lausahdus on tilanteesta riippuen voinut huokua kotiseutuylpeyttä tai halveksuntaa ja oudoksuntaa.

Tätä taustaa vasten Äkkijyrkän elämäkerran kuunteleminen oli erittäin mielenkiintoista. Onhan tarinassa Miinan lapsuudella, nuoruudella, lapsuuden perheellä ja erityisesti vaikealla äitisuhteella keskeinen asema. Äkkijyrkkä peilaa elämäänsä vahvasti ensimmäisten vuosikymmenten kokemuksiin körttiläisessä perheessä, vahvan äidin vallan alla, maalaispitäjän ilmapiirissä.

Teksti etenee rönsyillen, melkoisena tajunnanvirtana eteenpäin. Vaikka äänikirjan lukee Sari Haapamäki, tuntuu aivan siltä kuin Miina itse kertoisi tarinaansa. Edellisessä lauseessa saatetaan puhua taiteen tekemisestä, seuraavassa palataan nuoruusmuistoihin, kolmannessa esitetään kontroversiaaleja poliittisia mielipiteitä. Lopputulos lienee hyvin päähenkilönsä näköinen. Onneksi tarina etenee löyhästi kronologisessa järjestyksessä, mikä tuo kokonaisuuteen tarpeellista dynamiikkaa.

Pidän kirjan nimestä. Äkkijyrkkä. Jumala ja erotiikka on mahottoman vaikuttava nimi, sitä paitsi kuvaa kirjan sisältöä ja nähtävästi myös Äkkijyrkän mielenmaisemaa hyvin. Näiden kahden kiinnostuksenkohteensa parissa Äkkijyrkkä on viettänyt paljon aikaa ja kokemuksistaan hän myös kertoo varsin avomielisesti.

Otsikko olisi tosin voinut olla vielä täydellisempi: Jumala, erotiikka ja lehmä. Niin minä sen olisin kirjoittanut, mutta ymmärrän, että kenties olisi karkottanut joitakin lukijoita. Lehmät ja erityisesti kyytöt ovat olleet Äkkijyrkän intohimon kohde numero kolme. Tämä näkyy paitsi monissa, jo klassikoiksi muodostuneissa taideteoksissa myös tinkimättömässä suojelutyössä, jota taiteilija on vuosikymmenten ajan tehnyt uhanalaisen karjarodun hyväksi.

Yhdistelmä konstailematonta maalaisakkaa ja kosmopoliittista taitelijaa onkin sellainen, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Äkkijyrkkä ei taivu minkäänlaiseen luokitteluun. Humaanit, syvämietteiset pohdinnat ja räikeästi epäkorrektit kommentit vuorottelevat ja lukijan, tai tässä tapauksessa kuuntelijan, ei auta muu kuin yrittää pysytellä ajatuksenjuoksussa mukana.

Arvostan Äkkijyrkän tinkimättömyyttä persoonallisena, omaäänisenä taiteilijana. Hänen lehmäteoksiaan suorastaan rakastan. Iltavilli-kuosia löytyy kotoamme sieltä ja täältä. Elämäkerran jälkeen ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kyseessä olisi poikkeuksellinen ihminen, äärimmäinen lahjakkuudessa, mutta myös herkkyydessä. Kirjassa tuodaan avoimesti esille, että taiteilijan mielenterveys on luhistunut useaan otteeseen, ihmissuhteet ovat olleet epäsovinnaisia ja dramaattisia. Miina Äkkijyrkkä osaa varmasti olla hyvin haastava ihminen, ystävä, kumppani, työnantaja, äiti.

Silti, on onni, että hänenkinlaisiaan on.

Miina Äkkijyrkkä, Lamppu Laamanen: Äkkijyrkkä. Jumala ja erotiikka
Johnny Kniga 2019
Elisa Kirjan äänikirja 2019
Lukija Sari Haapamäki
Kesto 11h 02min