Helena Ruuska: Eeva Joenpelto - Elämän kirjailija


Tänään 17.6.2021 tulee kuluneeksi 100 vuotta Eeva Joenpellon syntymästä. 

Oma suhteeni Joenpellon tuotannon kanssa alkoi 2000-luvulla, kun muistaakseni kirjaston poistomyynnistä tarttui mukaan Lohja-sarjan aloittanut Vetää kaikista ovista. Jäin koukkuun siltä istumalta ja hankin kirjahyllyyn sarjan muutkin osat.

Joka ei Lohja-sarjaan ole tutustunut, niin suosittelen lämpimästi. Usein sitä verrataan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan ja aika usein arvio kuuluu myös niin, että Lohja-sarja on näistä kahdesta parempi.

Nämä kirjat olen lukenut ennen blogiaikaa, joten niistä ei merkintöjä löydy, mutta kahteen otteeseen olen Joenpellon romaaneista blogannut. Ei ryppyä, ei tahraa on vuodelta 1989, Kaakerholman kaupunki puolestaan edustaa kirjailijan varhaista tuotantoa, ja sen luin, kun hänen syntymästään oli kulunut 95 vuotta. 

Kirjablogi Tuijata. Kulttuuripohdintoja on järjestänyt kirjasomettajien Eeva Joenpelto -lukuhaasteen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Alun perin omakin tarkoitukseni oli lukea joko joku Joenpellon aiemmin lukematon romaani tai palata uudestaan Lohja-sarjan pariin. Sitten tulin kuitenkin ajatelleeksi, että tiedän ja tunnen Joenpeltoa henkilönä ja kirjailijana hyvin huonosti. Kun vastaan tuli sopivasti Helena Ruuskan kirjoittama ja vuonna 2015 julkistu elämäkerta Miia Nuutilan lukemana, päätin tarttua tilaisuuteen. 

Sinänsä ei ole ihme, että tunnen Joenpellon henkilöhistoriaa vain vähän. Vaikka hän varsinkin uran alku- ja keskivaiheilla oli lehdistön kestosuosikki, oli hän toisaalta ihminen, joka antoi itsestään ulospäin säästeliäästi. Ruuska kuvaa kirjansa lopussa hautajaisia, joissa toisilleen tuntemattomat sukulaiset ja kirjallisuustuttavat kohtasivat ensi kertaa. Joenpelto piti elämänsä eri osa-alueet toisistaan erillään. 

Persoonallinen kirjailija myös riitautui ystäviensä kanssa, varsinkin elämänsä loppuvaiheissa ja kunnon heikentyessä viihtyi entistä tiukemmin kotonaan Sammatissa, pitäen yhteyttä muutamiin lähimpiin ystäviin.

Ruuska on tehnyt suuren työn kootessaan tausta-aineistoa niin arkistolähteistä, haastatellen kuin kirjailijan tuotantoon tutustuenkin. Niistä rakentuu pala palalta eläväinen ja ristiriitainenkin kuva Eeva Joenpellosta.

Juuri tämä on myös elämäkerran paras anti. Jos muutoin Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija noudattaakin varsin perinteistä elämäkerran kaavaa, ei Eevasta ole tehty kiiltokuvaa kuten tämänkaltaisissa muotokuvissa usein kunnioituksesta kankeana tapahtuu. Päin vastoin, Ruuskan esittelemä Eeva Joenpelto on kaikkea: juhlittu, oman arvonsa tunteva kirjailija, kaksi lastaan haudannut ja katkeran avioeron kokenut nainen, rento ja hauska juhlien keskipiste, mutta silti myös koleahko ja etäinen, jopa vähän pelottava tähti, joka ei ollut tyystin vapaa diivamaisista elkeistä.

Huomaan tuntevani Joenpellon persoonaa kohtaan jonkinlaista sanatonta sielujen sympatiaa.

Oli myös kiinnostavaa lukea Joenpellon laajan tuotannon synnystä, jota Ruuska esittelee ja analysoi ansiokkaasti. Edes jonkinlainen Joenpellon tuotannon tunteminen tosin on tekstin seuraamisen kannalta  hyväksi, sillä 27 romaanissa riittää erittelemistä. 

Miia Nuutila lukee kirjan miellyttävästi.Vaikka kirja sisältää niin tekstikatkelmia kuin muitakin suoria lainauksia, oli kyydissä helppo pysyä mukana. Äänikirjan kuuntelemisen kannalta perinteinen kronologinen rakenne olikin eduksi. 

Joenpelto on kirjailija, joka kyllä voisi saada enemmänkin huomiota osakseen. Olkoonkin, että hän oli eläessään niin apurahojen myöntäjien kuin palkintojen ja huomionosoitusten jakajienkin suosiossa. Vaikka Joenpelto lienee ajoittain ollut kiitokselle kipeä, olisi hän varmasti erityisen ilahtunut siitä, että hänen tuotantoaan luettaisiin enemmän. 

Parhaat ja rakastetuimmat kirjansa hän muuten kirjoitti vasta yli 50-vuotiaana. Miten inspiroiva ja erityisesti tässä ajassa arvokas esimerkki siitä, että elämässä on aikaa tehdä vaikka mitä eikä koskaan ole liian myöhäistä! 

Helena Ruuska: Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija 
WSOY 2015 (Elisa Kirjan äänikirja 2021)
Lukija Miia Nuutila
15h50min

Kommentit

  1. On tosiaan outoa, miten unohduksiin Joenpelto on nyt vaipunut. Toivottavasti bloggaagien ja kirjagrammaajien rummutus auttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduttavan paljon Joenpelto oli ainakin tällä viikolla esillä somessa ja mediassakin. Toivottavasti lisää myös kiinnostusta tuotannon lukemiseen,

      Poista
  2. Kiitos osallistumisesta haasteeseen. Luin yhden kirjan Joenpellosta ja kaksi hänen romaaniaan. Olen tyytyväinen, että päivitin lukukokemuksiani. Ja tosiaan: yli viisikymppisenä voi tehdä vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija, kun järjestit haasteeseen ja pidät yllä Joenpellon näkyvyyttä kirjasomessa. Joenpellon tuotannossa riittää lukemista!

      Poista

Lähetä kommentti