Toukokuun luetut


Kesäkuu on vierähtänyt niin pitkälle, että toukokuun kuukausikooste alkaisi olla varmasti paikallaan :)

Viime kuussa teemani oli lukea toiseuteen, etnisyyteen ja rasismiin liittyviä teoksia. Ja luinkin, tosin lukulistalle pääsi kyllä myös muita kirjoja.

Kirkkaimpana mieleen jäi Maarit Turtiaisen Marttinansaari.  Kyseinen romaani on melkoinen salattu helmi, ainakin toivoisin sen saavan enemmänkin mediaosumia. Kahdella aikatasolla etenevä teos kertoo evakkoudesta, pakolaisuudesta, siirtolaisuudesta ja koti-ikävästä. 

Jos Turtiaisen romaani kuuluu joukkoon ”iloiset yllätykset” oli Candice Carty-Williamsin Queenie sitten pienoinen pettymys. Tästä romaanista on puhuttu alkuvuonna paljon ja monet ovat tätä kehuneet. Kyseessä tuntuu olevan varsin mielipiteitä jakava teos. Itselläni se kuitenkaan oikein lähtenyt lentoon missään vaiheessa. 

Mietin, että ehkä valkoisena naisena en vain yksinkertaisesti ymmärrä rodullistetun elämää (enkä siis varmasti ymmärräkään). Rene Eddo-Lodgen Miksi en enää puhu valkoisille rasismista -tietokirja oli monelta osin avaava, mutta aika raskasvetoinen teos. Nyt kuitenkin tiedän paljon enemmän rodullistettujen elämästä ja heidän kokemastaan rasismista Iso-Britanniassa. 

Voiko trilleristä sanoa, että se oli suloinen? Suloinen oli ainakin tunne, kun illan tullen sain laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella Martta Kaukosen Terapiassa -kirjaa. Suoraan sanottuna jännite kerääntyi niin vähitellen, etten ehkä perinteisenä kirjana olisi selvinnyt loppuun saakka. Mutta äänikirja oli niin hienosti toteutettu, etten olisi suonut kirjan päättyvän ollenkaan! 

Toinen kuuntelemani äänikirja kertoi Kuulusista kissoista ja heidän ihmisistään. Andreas Schlieperin ja Heike Reinecken tietokirja on täsmäteos kissojen ystäville. Kirja kertoo esimerkiksi Ernest Hemingwayn, Freddie Mercuryn ja Winston Churchillin kissoista. 

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä, lastenkirjavinkki. Leena Ståhlbergin Nirpusta voi tosiaan käyttää adjektiivia suloinen. Kirja sopii erinomaisesti päiväkoti- ja eskari-ikäisille lapsille ja sitä lukiessa on luontevaa keskustella, mitä hienoja taitoja jokaisella on, ja missä eri ammateissa niitä voisi hyödyntää. 

Kesäkuussa olen ajatellut tehdä syväsukelluksen dekkarien maailmaan. Vielä tosin en ole lukenut yhtään mitään! Onko muita, joista tuntuu, että sosiaalinen elämä on yhtä äkkiä räjähtänyt käsiin yli vuoden hiljaiselon jälkeen?  

Kommentit

  1. Minulla työt vähän vievät lukemiselta voimia, mutta on tässä jonkun verran tullut luettua. Sosiaalista elämää ei kyllä ole nimeksikään. :D

    VastaaPoista
  2. Hmmm... no ensinnäkään sosiaalinen elämä ei varsinaisesti ole ryöpsähtänyt käsiin, mutta on tässä jotain sentään tapahtunut, kun mieheni on tällä viikolla palannut töihin reilun vuoden tauon jälkeen, kun kokkipojalle on taas käyttöä 😀 Minä olen lukenut sekä kuunnellut, mutta hiukan vähemmän, kun on ollut puutarhahommia ja nyt fudiskisat.

    Kirjoista, ensinnäkin ihailen tuota sun määrätietoisuutta, että päätät teeman ja luet siihen enemmänkin peräkanaa. Ite olen niin fiilislukija, että sitoutuminen on vähän niin ja näin 😁 Kuuntelin Queenien aiemmin enkä siihen isommin tykästynyt. Terapiassa käynnistyi tosiaan aika hitaasti, mutta viimeiset pari tuntia oli vauhdikkaampaa. Kissakirja on harkinnassa, Hemingwayn kissojen jälkeläisiä ollaan käyty Key Westissä katsomassa, oli kyllä ihana talo ja pihapiiri. Ja tuli niitä varpaita laskettua 😉

    VastaaPoista

Lähetä kommentti