Martta Kaukonen: Terapiassa
Aivan ensimmäiseksi haluan esittää kiitokset kirjailija Martta Kaukoselle sekä äänikirjan lukijoille Satu Paavolalle, Martti Raninille, Anna Saksmanille sekä Ilkka Villille makoisista unista. Luuletko, että tämä on moite? Päin vastoin! Kun oikein hektisen ja stressirikkaan työrupeaman keskellä saa illalla laittaa luurit korville, imautua tarinaan mukaan ja antaa miellyttävän luennan tuudittaa unten maille, saa se melkein itkemään onnesta.
No, vähän liioittelen, mutta olen kyllä nukkunut paljon huonommin sen jälkeen, kun viimein sain kuunneltua Kaukosen Terapiassa-esikoisromaanin loppuun. Kuuntelussa kesti kotvan aikaa, koska tosiaankin nukahtelin kesken kaiken, ja jouduin taas seuraavana päivänä palaamaan tarinassa taakse päin. Tällä hetkellä kuuntelemani äänikirja ei ole ollenkaan niin hyvää uneentuudittaja kuin tämä oli!
Ehkä kyseessä oli jonkin sortin kevythypnoosi, ollaanhan tarinassa sentään useasti psykoterapeutin vastaanotolla. Naistenlehtien palstoilla ihailussa kylpevä Clarissa saa potilaakseen Iran, joka voi hyvin pahoin. Clarissa vaistoaa heti, että nyt kyseessä ei ole aivan tavallinen potilas, ja saman vaistoaa myös kirjan lukija. Myös Clarissan mies Pekka seuraa potilassuhteen kehittymistä huolestuneena. Kirjan neljäs kertoja on leskeytynyt ja alkoholismin vuoksi potkut saanut freelance-toimittaja, joka tekee Clarissasta haastattelua Aviisi-lehteen, tarkoituksenaan saada raaputettua kiiltävän pinnan alta joitakin mehukkaita paljastuksia.
Paljon enempää tarinasta ei tohdikaan paljastaa, jotta en tulisi vahingossa pilanneeni yllätyksiä. Niitä nimittäin riittää. Kaikki neljä kertojaa ovat varsin epäluotettavia ja vaikka itse kirjaa kuunnellessani joitakin asioita onnistuinkin etukäteen arvaamaan tai aavistelemaan, riitti Kaukosella ässiä hihassaan. Tarina tihentyi ja petrasi juoksua loppua kohden kuin sika ikään.
Jos rehellisesti sanotaan, en ehkä olisi tullut lukeneeksi Terapiassa-kirjaa normaalina kirjana loppuun asti. Vaikka psykologisesta kerronnasta pidänkin, eteni tarina alkuun sen verran verkkaisesti, että olisi saattanut hyytyä matkalle. Romaani onkin oivallinen malliesimerkki siitä, kuinka joskus onnistunut äänikirjatoteutus puhaltaa tarinaan ihan uudenlaisen liekin. Tämä siis alkuperäisen tarinan arvoa yhtään himmentämättä ja väheksymättä. Clarissan, Iran, Pekan ja Arton monimutkainen ihmissuhdepalapeli vain sattuu soveltumaan juuri äänikirjana kuunneltavaksi aivan erityisen hyvin.
Pidän kovasti siitä, että äänikirja on useamman lukijan lukema. Äkkiseltään en muista, että olisin yhtään kertaa ollut pettynyt tällaiseen sovitukseen. Kunpa niitä tehtäisiin enemmänkin! Neljä lukijaa taitaa kuitenkin olla oma ennätykseni. Kun romaanissa on minä-muotoisia kertojiakin neljä, oli hyvä ratkaisu, että jokaisella hahmolla oli oma lukijansa. Se sai tarinan etenemään jouhevasti ja tällainen haaveiluun (lue: torkkumiseen) taipuvainen kuuntelijakin pysyi hyvin kärryillä siitä, kuka hahmoista milloinkin oli äänessä.
Olen hieman huolissani siitä, että tästä kirjoituksesta syntyy vääränlainen vaikutelma: ok kirja, lukijat erinomaiset, nukutti hyvin! Tämä kaikki on totta, mutta ei anna ollenkaan esikoiskirjailijalle hänen ansaitsemaansa arvoa. Kaukonen on elokuvakriitikko ja romaanista näkee, että hän osaa rakentaa tihentyvää tunnelmaa ja kutoa juonen verkkoa hienovaraisesti ja kiinnostavasti. Jos varsinaiset tapahtumat tuntuvatkin käynnistyvän verkkaisesti, loppu kyllä palkitsee.
Terapiassa on ehdottomasti kokemisen arvoinen teos!
Martta Kaukonen: Terapiassa
WSOY 2021 (Elisa Kirjan äänikirja 2021)
Lukijat Satu Paavola, Martti Ranin, Anna Saksman, Ilkka Villi
Kesto 9h 14min
Olen monesta asiasta samaa mieltä :) Neljä lukijaa oli ehdottomasti hyvä ratkaisu ja toivon minäkin että tätä käytettäisiin jatkossa enemmän. Oma ennätykseni on 7 eräässä englanninkielisessä kirjassa, siinä oli 7 päähenkilöä.
VastaaPoistaKirjan alku ja vielä keskivaihekin oli tosiaan melko verkkaista ja pitkään ihmettelin miksi olin nähnyt niin positiivisia kommentteja kirjasta. Viimeiset pari tuntia olikin melkoista tykitystä, mutta ehkä olisin näin jälkikäteen ajatellen toivonut tähän tasaisuutta.
Seitsemän lukijaa kuulostaa jo aika paljolta! Toisaalta, jos ja kun kirjassa on seitsemän päähenkilöä, ovat eri lukijat varmasti myös kuuntelua ja mukana pysymistä helpottava ratkaisu. Kirja tosiaan oli lähdöiltään aika verkkainen, mutta pidin tihentyvästä tunnelmasta.
PoistaOlen jonkin verran tästä kirjasta lukenut ja sen perusteella kiinnostunut. Lisäksi mielenterveys- ja terapiateemat kiinnostaa erityisesti. Hiukan ehkä arveluttaa, jos alku on kovin verkkainen ja loppu jotain "tulitusta". Preferoin tietyssä mielessä "tasapaksuja" kirjoja, joissa vireilee koko ajan. En tarvitse mitään "loppuräjähdystä", vaan minua miellyttää enempi pitkin tarinaa pienet kipinät. Mutta uskon kyllä tämän lukevani, kunhan käsiini saan!
VastaaPoistaOlen itse samaa koulukuntaa. Terapiassa on kuitenkin se hyvä puoli, että jännitys tihentyy ja tiivistyy tasaisesti loppua kohden. Ei siis tule mitään epäsuhtaista ryöpsähdystä lopussa. Itsekin olen kiinnostunut terapiateemoista ja tässä sitä riittää.
PoistaMinä kerron terveiset "Arton" osuuksien lukijalle, kun saan joka ilta nukahtaa hänen hyvän yön toivotuksiinsa. Sen sijaan hänellä ei ole sitä ongelmaa, että ei saisi yöllä herättyään uudelleen unta, joten hän nukkuu tyytyväisenä, kun minä kieriskelen hereillä aamuneljän aikaan. Silloin vanha koiramme nimittäin pitää laskea ulos pissalle ja siinä prosessissa herään aina niin virkeäksi, että en meinaa saada uudestaan unta. Mutta, mutta, jos laitan kuulokkeet ja ryhdyn kuuntelemaan äänikirjaa, uni tulee alta aikayksikön. Terapiassa oli niin koukuttava, että minulla se ei toiminut unilääkkeenä, mutta Petter Kukkosen Oliivipuut eivät koskaan kuole on sellainen järkäle ja lukija tasaisen rauhoittava, että olen kuunnellut sen tapahtumia moneen kertaan.
VastaaPoistaMax Porterin Lannyssä (WSOY, 2020) taisi olla viisi lukijaa.
Ja niin, oletko jo kuunnellut Kirsin Book Clubin podcastin, jossa keskustelen Martta Kaukosen kanssa Terapiassa-kirjasta. Voi olla, että sekin toimii unilääkkeenä!
Oletko ikinä pyytänyt, että sinulle luettaisiin ääneen kirjaa iltasaduksi? :D
PoistaTuo Petter Kukkosen kirja muuten on kiinnostanut minua kovasti, mutta järkälemäisyys on pelottanut hiukan. Ehkä tosiaan lempeänä uneentuudittajana kirjaa voisi kokeilla...