Richard Osman: Torstain murhakerho (äänikirja)

 

Olen valitellut viime vuosina dekkareita kohtaan tuntemaani kyllästymistä, mutta tänä vuonna niitä on tullut luettua ja kuunneltua yllättävänkin paljon. Siksipä tartuin Richard Osmanin Torstain murhakerhoon, josta olin kuullut paljon hyvää. Taisinpa suorastaan joutua onnistuneen markkinoinninkin uhriksi.

On nimittäin pakko sanoa, että Osmanin dekkari oli jonkinasteinen pettymys. Pettymys erityisesti siksi, että olisin kovasti halunnut pitää siitä. Ja koska dekkari on myynyt Iso-Britanniassa jo puolitoista miljoonaa kappaletta, voisi kuvitella, että edellytykset ovat vahvat.

Nythän on niin, että pidän valtavasti siitä, että kirjojen päähenkilöt ovat aktiivisia ikääntyneitä henkilöitä tai vanhuksia. Ja niitä tässä romaanissa riittää. Rauhallisen Coopers Chasen eläkeläiskylän murharyhmä nimittäin kokoontuu aina torstaisin ratkomaan ratkaisua vaille jääneitä rikoksia. 

Tapaamiset saavat kuitenkin aivan uudenlaisen, jännittävän käänteen, kun kylään olennaisesti liittyvä Tony Curran löydetään kotoaan kuolleena. Ja kohta ruumiita on itse asiassa kaksi. Tai useampikin, laskutavasta riippuen. Tällaisessa tutkinnassa murhakerho ehdottomasti haluaa olla mukana! Lisävärinää eläkeläiskylään tuovat kuohuttavat grynderisuunnitelmat, joiden tieltä ollaan tuhoamassa vanhaa luostarin hautausmaata. Mutta saavatko nunnat levätä rauhassa viimeisessä leposijassaan, kun molemmat rakennusyrittäjät ovat vainaita? Murhille löytyy motiiveja yhdeltä jos toiseltakin. Vuorotellen murhakerhon eläkeläisten kanssa seurataan myös poliisien, Chrisin ja Donnan, tutkinnan etenemistä, ja kuinka ollakaan, vanhukset vetävät usein pitemmän korren asioita selvittäessään.

Vetävän tuntuinen juoni, eikö? Asiahan on niin, ettei Torstain murhakerhossa sinänsä ole mitään vikaa. Mutta tarina ei lupaavasta alkuasetelmastaan huolimatta jaksanut juurikaan kiinnostaa. Varsinkin alku tuntui suorastaan tylsältä, mutta kirjan keskivaiheilla, juuri kun olin luopumaisillani toivosta, tarina sai alleen kunnolla ilmaa. Osa nahkeudesta saattoi johtua äänikirjaformaatista, joka ei sovi parhaimmalla mahdollisella tavalla tähän dekkariin. Kertojia on paljon ja kappaleet verrattain lyhyitä, joten tarinaan sisään pääseminen oli hankalaa ja kerronta tuntui poukkoilevalta.

Kirjan esittelytekstissä romaania suositellaan Minna Lindgrenin Ehtoolehto-kirjojen, Emmerdalen ja Neiti Marplen ystäville. Olen samaa mieltä siinä, että Osmanin teoksessa on paljon samaa. Mutta valitettavasti kirja jää nimenomaan jäljittelyn tasolle: Ehtoolehdot, Marplet ja Emmerdalet toimivat alkuperäisessä asussaan hienosti, eikä Torstain murhakerho onnistu tuomaan näillä saroilla mitään uutta lukijalle.

En kuitenkaan täystyrmää teosta. Voisin kuvitella, että ainakin brittiestetiikan ystävät voisivat viihtyä tarinan äärellä sateisina syyspäivinä teekupposen kera nautittuna. Äänikirjan kunniaksi on myös sanottava, että Jukka Pitkänen lukee sen erinomaisesti.

Tämän arvion seuraksi kannattaakin lukea Kirsin kirjanurkan mietteet, ne nimittäin ovat koko lailla päinvastaiset :)

Richard Osman: Torstain murhakerho (The Thursday Murder Club 2020)
Otava 2021
Suomentanut Arto Schroderus
Lukija Jukka Pitkänen
Kesto 11h 35min