Hempeä helmikuu

 

Ei nyt ehkä kovin hempeä luettujen kirjojen sisällön puolesta, mutta kannet kyllä olivat heleän pinkit.

Luin helmikuussa neljä ja kuuntelin yhden äänikirjan, hitaasti ja nautinnolla.

Joonatan Tolan Punainen planeetta on ollut yksi alkuvuoden parhaista kokemuksista. Autofiktiivinen romaani kertoo Tolan isän tarinan. Välillä, varsinkin alussa, kertoja kuvaa tapahtumia kaikkitietävänä kertojana matkan päästä, mutta tullessaan itse tarinaan mukaan syntymän kautta, perspektiivi muuttuu lapsen näkökulmaksi. Omituisesta, ihmeellisestä, ehkä suoraan sanottuna hullusta ja keskenään riitaisasta suvusta ja perheestä kertova tarina itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Kyllä odotan jatkoa tälle!

Tolan romaanissa yksi keskeinen temaattinen elementti on vaikea äitisuhde. Tämä teema sattumoisin esiintyi lähes kaikissa muissakin helmikuussa lukemissani teoksissa.

Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo kolmen sukupolven naisten tarinan. Jokainen äiti-tytär-suhde on vaikea ja perustuu osin väärinkäsityksiin. Ylisukupolvisuus, traumojen periytyminen ja oman elämänpolun etsiminen ovat tarinan keskiössä. Pidin kirjasta kovasti, sillä se vei minut myös omiin nuoruusmaisemiin ja muistoihini. Parhaillaan luen romaanin sisarteosta, tietokirjaa, joka lähestyy tarinoita ja oman polun löytymistä vähän toisesta vinkkelistä.

Kolme naissukupolvea on myös Beth O'Learyn Vaihtokaupassa, eikä ihan helppoja ole suhteet siinäkään. Tosin tässä romaanissa äiti-tytärasiat eivät ole aivan keskiössä, vaan pikemminkin sivujuonne. Leena ja Eileen ovat tyttärentytär ja isoäiti, jotka molemmat kaipaavat pientä lomaa omasta arjestaan. Niinpä he päättävät vaihtaa koteja ja elämiä: Leena tulee pieneen ylämaalaiseen maalaiskylään ja sen tiiviiseen (seniori)kyläyhteisöön, kun taas Eileen lähtee deittailemaan Lontoon kiihkeään sykkeeseen. Tämä oli todellinen hyvänmielen kirja, jossa ennen kaikkea ilahdutti se, että henkilökaarti oli mukava monipuolinen ja elävästi kuvattu.

Kevyempää lukuromaaniosastoa edusti myös Liane Moriartyn Sulje silmäsi ja laske kymmeneen. Kirjassa hypnoterapeutti Ellen deittailee tosimielellä miehen kanssa, jolla on menneisyys. Patrick on leski, hänellä on lapsi, ja kaiken kukkuraksi vielä stalkkeri. Ex-tyttöystävällä on pahemmanlaatuinen pakkomielle miehen tekemisistä ja uudesta elämästä, ja nyt myös Ellenistä. Viihderomaaniksi kirja oli minusta yllättävänkin ajatteluttava, vähän ahdistavakin. Moriarty kuvaa hienosti tapahtumia myös Saskian, eli ex-tyttöystävän näkökulmasta. Saskia onkin ehdottomasti kirjan mielenkiintoisin henkilö!

Mielenkiintoinen oli myöskin kuunvaihteessa ilmestynyt Harri V. Hietikon Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous. Pienoisromaanin voi lukea varmasti monesta erilaisesta näkökulmasta, mutta itseäni se kiinnosti ennen kaikkea tyylillisenä kokeiluna, viittaahan Gonzo-nimi gonzojournalismiin. Kiistanalaista, provosoivaa, vähän räävitöntäkin menoa, mutta mistään alatyylisestä tekeleestä ei ole kyse, sillä vastapainona pieneen tilaan on mahdutettu paljon myös intertekstuaalisia viitteitä ja jopa taiteen ja elämän välisen suhteen pohdintaa. Erikoinen tekele, yksi vuoden erikoisimmista, uskallan väittää.

Helmikuun hempeän punertavat kirjat tarjosivat siis monimutkaisia perhesuhteita, leppoisaa viihdettä ja hämmentäviä keskustelunavauksia. Olen ajatellut, että tänä vuonna voisin jatkaa tällaista hyvin löyhää, mutta kuitenkin selkeästi temaattista lukemista. Olkoon jonkin kuukauden yhteinen nimittäjä yhtä heppoinen kuin tällä kertaa, kannen väri, ja toisina kuukausina se saattaa olla jotakin ihan muuta. 

Maaliskuun lukemistossa on ainakin muutama mielenkiintoinen tietokirja. Ehkä se muotoutuu tämän kuukauden aihepiiriksi.

Oliko näistä kirjoista sinulle jo tuttu? Tai heräsikö nyt mielenkiinto erityisesti jotakin kirjaa kohtaan? Mitä itse aiot lukea maaliskuussa? Vinkit otetaan vastaan?

Kommentit

  1. Olen lukenut näistä kirjoista vain Vaihtokaupan, jonka luin englanniksi tammikuussa. Pidin siitä kyllä, aivan kuten O'Learyn edellisestäkin Kimppakämppä-teoksesta. Maaliskuulle ei ole erityisiä lukusuunnitelmia. Mutta ainakin Minna Rytisalon Lempi-kirjan ajattelin lukea, koska listasin sen Goodreadsissa 12 kirjan joukkoon, jotka haluan tänä vuonna omasta kirjahyllystäni lukea :) Myös lainassa olevia kirjaston kirjoja haluan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempi on kyllä upea teos, suosittelen lämpimästi 😊
      Ehkä minäkin jossakin vaiheessa luen myös Kimppakämpän, Vaihtokauppa oli niin positiivinen kokemus.

      Poista
  2. Mitään näistä en ole lukenut, mutta tuo Punainen planeetta kiinnostaa. Olen itse joensuulainen ja alun perin Lieksasta, niin kiinnostaa myös mahdollinen ympäristön/ajankuvaus kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin Itä-Suomi-aspekti oli yksi niistä syistä, miksi halusin tämän lukea/kuunnella. Sinulle tämä antaa siinä suhteessa varmasti vielä enemmän, kun olet ihan samoilta kyliltä.

      Poista
  3. En ole lukenut näistä kirjoista vielä yhtäkään. Vaihtokauppa on listalla ja kai tuo Punainen planeettakin pitää jossain kohtaa lukea. Gonzoa taisin kommentoidakin jo jonnekin, että ei ehkä nyt.
    Olen myös samaa mieltä kanssasi, että kirjat tulevat jotenkin hassusti ryhmissä, yleensä ihan ilman suunnittelua. Oli kyse sitten kirjan kannen väristä tai jostain aihepiiristä, niin kummia linkityksiä aina löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen ottanut lukemiseen vähän enemmän suunnitelmallisuutta mukaan, mutta siitä huolimatta tulee yllätyksiä. En helmikuussakaan tiennyt, että valitsemani pinkit kirjat sisältävät kaikki äitisuhde-tematiikkaa. Hauskaa, kun kirjallisuus yllättää!

      Poista
  4. Näistä kiinnostaa erityisesti Vaihtokauppa, sillä O'Learyn Kimppakämppä oli eräs viime vuoden parhaita kirjoja minulle. Vähän tietysti epäilyttää, voiko sama hyvä taso jatkua, mutta aika hyvältä kuulostaa! Minunkin maaliskuuhuni mahtuu perhesuhteita, sillä aloitin juuri Cyril Pedrosan Portugali-sarjakuvaromaania, jossa liikutaan nimensä mukaisesti ihanassa Portugalin kesässä, nostalgisissa tunnelmissa. Aivan upea kirja, joka kyllä on saanut armottomasti kaipaamaan matkustelua ja kesää. Suosittelen joka tapauksessa, jos on vielä lukematta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy minunkin varmaan ottaa myös Kimppakämppä lukuun, kun sitä on niin kivasti ja usealla suulla kehuttu.
      Tuo Portugali-kirja on ihan uusi tuttavuus, täytyypä tutustua. Nojatuolimatka etelään ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Luin juuri viime yönä loppuun Vaihtokaupan. Vaikka se olikin hyvä, tykkäsin enemmän Kimppakämpästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkin luen Kimppakämpän, jos se on vielä tätä parempi!

      Poista
  6. Joo, Moriartyn kirjan kuuntelin joku aika sitten ja yllättävän paljon siitä tykkäsin! Olin aiemmin, vuosia sitten, lukenut yhden mistä en pitänyt ollenkaan, mutta nyt päätin antaa hälle uuden mahdollisuuden koska tuo stalkkeriaihe oli niin kiinnostava ja onneksi taivuin :) Vaihtokauppa, samoin se edellinen Kimppakämppä, ovat lukupinossani. Nuo muut ei ehkä päädy mun lukulistalle.

    Maaliskuussa olen lukenut yllättäin aika lailla rankempia aiheita, Samartinin Naiset valkoisissa ja Vanessa Springoran Suostumuksen, eli Kuuban mielipidevangeista ja pedofiilista. Parhaillaan kevennän Rouva Einsteinilla, eli tositarinaan pohjaavaa fiktiota kyllä, mutta enemmän rakkaustarinaan pohjaavaa kuitenkin ja vakoojatarinalla, Kate Quinnin Koodinimi Alice. Jatkoa en ole vielä yhtään suunnitellut, mutta veikkaan että rankemmat aiheet jää nyt tauolle. Ehkä joku dekkari seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä paneutua raskaampiin aiheisiin ja vastaavasti välillä keventää, ettei mene liian heviksi. Mielenkiintoisia aiheita ja kirjoja sinulla onkin ollut luvussa!

      Poista

Lähetä kommentti