Hempeä helmikuu

 

Ei nyt ehkä kovin hempeä luettujen kirjojen sisällön puolesta, mutta kannet kyllä olivat heleän pinkit.

Luin helmikuussa neljä ja kuuntelin yhden äänikirjan, hitaasti ja nautinnolla.

Joonatan Tolan Punainen planeetta on ollut yksi alkuvuoden parhaista kokemuksista. Autofiktiivinen romaani kertoo Tolan isän tarinan. Välillä, varsinkin alussa, kertoja kuvaa tapahtumia kaikkitietävänä kertojana matkan päästä, mutta tullessaan itse tarinaan mukaan syntymän kautta, perspektiivi muuttuu lapsen näkökulmaksi. Omituisesta, ihmeellisestä, ehkä suoraan sanottuna hullusta ja keskenään riitaisasta suvusta ja perheestä kertova tarina itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Kyllä odotan jatkoa tälle!

Tolan romaanissa yksi keskeinen temaattinen elementti on vaikea äitisuhde. Tämä teema sattumoisin esiintyi lähes kaikissa muissakin helmikuussa lukemissani teoksissa.

Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo kolmen sukupolven naisten tarinan. Jokainen äiti-tytär-suhde on vaikea ja perustuu osin väärinkäsityksiin. Ylisukupolvisuus, traumojen periytyminen ja oman elämänpolun etsiminen ovat tarinan keskiössä. Pidin kirjasta kovasti, sillä se vei minut myös omiin nuoruusmaisemiin ja muistoihini. Parhaillaan luen romaanin sisarteosta, tietokirjaa, joka lähestyy tarinoita ja oman polun löytymistä vähän toisesta vinkkelistä.

Kolme naissukupolvea on myös Beth O'Learyn Vaihtokaupassa, eikä ihan helppoja ole suhteet siinäkään. Tosin tässä romaanissa äiti-tytärasiat eivät ole aivan keskiössä, vaan pikemminkin sivujuonne. Leena ja Eileen ovat tyttärentytär ja isoäiti, jotka molemmat kaipaavat pientä lomaa omasta arjestaan. Niinpä he päättävät vaihtaa koteja ja elämiä: Leena tulee pieneen ylämaalaiseen maalaiskylään ja sen tiiviiseen (seniori)kyläyhteisöön, kun taas Eileen lähtee deittailemaan Lontoon kiihkeään sykkeeseen. Tämä oli todellinen hyvänmielen kirja, jossa ennen kaikkea ilahdutti se, että henkilökaarti oli mukava monipuolinen ja elävästi kuvattu.

Kevyempää lukuromaaniosastoa edusti myös Liane Moriartyn Sulje silmäsi ja laske kymmeneen. Kirjassa hypnoterapeutti Ellen deittailee tosimielellä miehen kanssa, jolla on menneisyys. Patrick on leski, hänellä on lapsi, ja kaiken kukkuraksi vielä stalkkeri. Ex-tyttöystävällä on pahemmanlaatuinen pakkomielle miehen tekemisistä ja uudesta elämästä, ja nyt myös Ellenistä. Viihderomaaniksi kirja oli minusta yllättävänkin ajatteluttava, vähän ahdistavakin. Moriarty kuvaa hienosti tapahtumia myös Saskian, eli ex-tyttöystävän näkökulmasta. Saskia onkin ehdottomasti kirjan mielenkiintoisin henkilö!

Mielenkiintoinen oli myöskin kuunvaihteessa ilmestynyt Harri V. Hietikon Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous. Pienoisromaanin voi lukea varmasti monesta erilaisesta näkökulmasta, mutta itseäni se kiinnosti ennen kaikkea tyylillisenä kokeiluna, viittaahan Gonzo-nimi gonzojournalismiin. Kiistanalaista, provosoivaa, vähän räävitöntäkin menoa, mutta mistään alatyylisestä tekeleestä ei ole kyse, sillä vastapainona pieneen tilaan on mahdutettu paljon myös intertekstuaalisia viitteitä ja jopa taiteen ja elämän välisen suhteen pohdintaa. Erikoinen tekele, yksi vuoden erikoisimmista, uskallan väittää.

Helmikuun hempeän punertavat kirjat tarjosivat siis monimutkaisia perhesuhteita, leppoisaa viihdettä ja hämmentäviä keskustelunavauksia. Olen ajatellut, että tänä vuonna voisin jatkaa tällaista hyvin löyhää, mutta kuitenkin selkeästi temaattista lukemista. Olkoon jonkin kuukauden yhteinen nimittäjä yhtä heppoinen kuin tällä kertaa, kannen väri, ja toisina kuukausina se saattaa olla jotakin ihan muuta. 

Maaliskuun lukemistossa on ainakin muutama mielenkiintoinen tietokirja. Ehkä se muotoutuu tämän kuukauden aihepiiriksi.

Oliko näistä kirjoista sinulle jo tuttu? Tai heräsikö nyt mielenkiinto erityisesti jotakin kirjaa kohtaan? Mitä itse aiot lukea maaliskuussa? Vinkit otetaan vastaan?