Beth O'Leary: Vaihtokauppa

Viime vuonna kirjamaailmaa ihastutti Beth O'Learyn Kimppakämppä. Minä en siihen ole, ainakaan toistaiseksi, saanut tartutuksi, mutta kirjailijan toinen teos Vaihtokauppa herätti heti kiinnostukseni.

Muutama keskeinen indikaattori sen teki:

- Kirjan toinen päähenkilö, Leena, kokee burnoutin Lontoon liike-elämän armottomassa paineessa. Tosin Leenan burniksen taustalla on myös henkilökohtainen menetys ja suru, jota hän on lääkinnyt ylenpalttisella työntekemisellä. Leena lähtee hakemaan lohtua mummoltaan Eileenilta pienestä yorkshireläiskylästä. Lempiskenaarioitani: vapautuminen kaupungin kiireestä ja irtiotto tai peräti uusi alku rauhallisella maaseudulla. Check.

- Toinen päähenkilöistä puolestaan on tämä virkeä 79-vuotias isoäiti Eileen, joka pitää huolta paitsi talosta ja puutarhasta, myös surun murtamasta tyttärestään Marianista sekä oikeastaan kaikista kylän asioista. Eileenin mies Wade on lähtenyt yhteisestä kodista jokin aika sitten toisen naisen kanssa. Nyt Eileen olisi valmis astumaan takaisin sinkkumarkkinoille, mutta vapaista, yli 70-vuotiaista uroksista on Hamleigh-in-Harksdalen kylässä pulaa. Siksipä hän vaihtaa koteja ja vähän myös elämiä Leenan kanssa. Lontoo, täältä tullaan! Toinen lempiskenaarioni: seniorit chick lit -sankareina/sankarittarina. Check.

Sekä isoäitiä että tyttärentytärtä painaa sama henkilökohtainen suru. Leenan sisko Carla on nimittäin menehtynyt jokin aika sitten syöpään. Traumaattinen kokemus on johtanut myös siihen, että Leena on rikkonut välit äitinsä kanssa ja äiti on koko lailla romahtanut. Kepeästä yleisilmeestään huolimatta kirjassa on siis myös synkempi ja syvempi pohjavire. Kolmen sukupolven naisen selviytymiskertomus ja kasvutarina. Lempiaiheita jälleen. Check, check, check!

Kirjoitin jo aikaisemmin, että helmikuussa lukemani kirjat tuntuvat kiertyvän äitien ja tytärten suhteiden ympärille ja niin on tälläkin kertaa. Siinä missä Eileen ja Leena ovat toimeliaita ja tomeria luonnonvoimia, on Marian huomattavasti pidättyvämpi ja hauraampi, mikä rikkoo perinteistä huoltaja- huollettava-mallia. Ristiriitaisten suhteiden ja erilaisten suremistapojen teema on tärkeä. Uskoisin, että kirja voi tarjota paljon vertaistukea ja toisaalta myös uskoa tulevaan sellaiselle lukijalle, joka käy parhaillaan läpi suruprosessia.

Mutta ei kirjasta kerrottaessa toki sovi unohtaa myöskään miehiä, romantiikkaa ja höpsöjä sattumuksia, jotka johtavat kaikki kohti ennalta-arvattavaa onnellista lopputulemaa. Lukijan ei tarvitse olla hetkeäkään huolissaan, etteikö paha saisi palkkaansa ja ihanat Cottonin naiset ansaitsemiaan prinssejä. Siinä mielessä Vaihtokauppa noudattaa tuttuakin tutumpaa kaavaa.

Kaiken kaikkiaan romaani tarjosi mukavan nojatuolimatkan Englantiin. On sanottava, että ihan ensimetreillä en vielä imautunut tarinaan mukaan, mutta sitten kun tapahtumat lähtivät kunnolla käyntiin, en halunnut laskea kirjaa käsistäni. Erityisesti kunnia tästä kuuluu mainioille henkilöhahmoille, joista monista pidin vielä päähenkilöitä enemmän. Niin Hamleigh-in-Harksdalen rakastettavan raivostuttava naapurustonvalvontaryhmä kuin Leenan monenkirjavat lontoolaisnaapurit olivat iloisia tuttavuuksia, jonka seikkailuista kuulisin mielelläni lisääkin. Mieltäni jäi kaivertamaan esimerkiksi se, kuinka jatkuu Betsyn tarina ja entä Fitz, saiko hän viimein elämänsä järjestykseen?

Toivoisinkin viihderomaaneihin entistäkin enemmän henkilöhahmoiksi eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä. Jostakin syystä sydämeni sykkii erityisesti ikääntyneille. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä on sanoma, mikä sopii erityisesti vanhuksille, mutta ehkä se on metafora mieleisestäni elämänasenteesta muutenkin. Se sopii hyvin myös Vaihtokauppaan. Aina voi tehdä jotakin toisin ja toteuttaa aiemmin toteuttamatta jääneitä unelmia.

Beth O'Leary: Vaihtokauppa (The Switch 2020)
WSOY 2020
400s.
Suomentanut Taina Wallin
Arvostelukappale