Tammikuu naisten asialla

Luen harvemmin niin, että valitsen tietoisesti johonkin tiettyyn teemaan liittyviä teoksia peräkkäin luettavaksi. Varsin usein samaa, itseä askarruttavaa teemaa käsitteleviä kirjoja tulee kyllä luettua samoihin aikoihin ihan vahingossa.

Tällä kertaa halusin kuitenkin aloittaa vuoden feministisellä otteella. En oikeastaan enää muista, mistä ajatus tarkalleen ottaen syntyi. Vastaan tuli poikkeuksellisen paljon sellaisia tapauksia, jotka saivat ärtymään kaikkien naisten ja menetettyjen mahdollisuuksien puolesta. Ehkä halusin myös haastaa ja kehittää omaa ajattelua, sillä viime vuonna puhuin paljon hömpästä (ja sitä ilosanomaa aion toitottaa jatkossakin). Nyt tuntui kuitenkin hyvältä paneutua välillä vakavampiin aiheisiin.

Anni Kytömäen Margaritaa, Finlandia-voittajaa on hehkutettu monella tapaa ja paljon siinä onkin kerroksia ja taitavuutta. Oma huomioni keskittyi ennen kaikkea naisen osaan synnytyskoneena maailmansodan jälkeen. Sodassa kuoli paljon ihmisiä, ja nyt perheiden (naisten) tehtävä oli paikata vaje.

Yksi sykähdyttävimmistä viime vuonna ilmestyneistä teoksista oli Satu Vasantolan Kaikki kadonneet. Kirjassa seurataan päähenkilö-Annun lapsuutta ja aikuisuutta. Hänen perhetarinansa kautta käsitellään vaiettua aihetta, laittomia abortteja, ja niihin liittyviä monimutkaisia eettisiä kysymyksiä.

Rankka aihe oli myös Meeri Koutaniemen ja Ann-Mari Leinosen tietokirjassa Vahvaksi rikotut. Kirjassa seksuaalista väkivaltaa kohdanneet henkilöt kertovat kokemuksistaan. 

Toinen aihetta käsittelevä tietoteos on Lisa Taddeon Kolme naista, joka niin ikään pohjautuu tositarinoihin. Siinä huomio kiinnittyy siihen, etteivät seksuaalinen todellisuus ja vastuut todellakaan ole miehille ja naisille samoja. 

Tämän jälkeen halusin jo hieman keventää, mutta Anu Kaajan Katie-Kate vain lisäsi kierroksia! Tosin myönnän nauraneeni paljon kirjaa lukiessani. Kaaja pureutuu kirjassaan prinsessamyyttiin ja siihen, kuinka se on vain fiinimpään asuun puettu alistamisen ja esineellistäminen muoto. Katie-Kate on ehdottomasti erilaisin ja kokeilevin romaani, mitä olen lukenut pitkään aikaan!

Kuukausi päättyi murhaavissa tunnelmissa, sillä Kitty, eli kuinka mies tuhotaan tiivisti kuukauden tunnelmat erinomaisesti. 1700-luvun Lontooseen sijoittuva, Terhi Tarkiaisen romaani hekumoi ja fantasioi kostolla, mutta kyllä useampi romaanin mies (tosin ei kaikki) jäivät vielä henkiin kirjan loputtua!

Olen itse hieman huono ja laiska osallistumaan lukuhaasteisiin, mutta Instagramin puolella sekä blogeissa on parhaillaan käynnissä Vahvat naiset -lukuhaaste. Ken tähän haasteeseen osallistuu, niin huom, huom, nämä edellä mainitut kirjat sopivat useampaankin kohtaan!

Millainen lukukuukausi sinulla oli?