Meeri Koutaniemi, Ann-Mari Leinonen: Vahvaksi rikotut

Tiesitkö, että Suomessa tehdään arvioiden mukaan vuorokaudessa noin 137 seksuaalirikosta? Tämä tekee vuodessa yhteensä 50 000, mutta ilmoituksia tehdään vuosittain vain noin 1500 kappaletta. 

Siis arviolta 48 500 seksuaalirikosta jää ilmoittamatta poliisille.

Miksi nämä jäävät pimentoon? 

Yksi yleinen syy on, että rikoksen tekijä on tuttu. Jopa 93% hyväksikäyttäjistä tuntee uhrinsa. Noin puolet maailman raiskauksista tehdään kodeissa.

Lähes 40 prosenttia seksuaalisen väkivallan uhreista kokee työssään tai opiskeluissaan emotionaalisia ongelmia, ja niistä, joiden kumppani on rikoksen tekijä, vastaava luku on 84%.

Emotionaaliset ongelmat voivat olla esimerkiksi ahdistusta, masennusta ja paniikkikohtauksia.

Tiesitkö näitä?

Minä en tiennyt.

Tai "tiesin" niin kuin sellaiset asiat, joita käsitellään uutisissa, mutta jotka eivät suoranaisesti linkity omaan elämään, tiedetään. Olen kovin onnekas siinä suhteessa. Toinen syy tietämättömyydelleni on se, ettei seksuaalisesta väkivallasta juurikaan puhuta. Useimmiten uhri tuntee häpeää, vaikka rationaalisesti ajateltuna häpeämistä on ainoastaan tekijällä. Ja kun asioista vaietaan, se samalla mahdollistaa sen, että tekijät voivat jatkaa edelleen tekojaan.

Juuri tähän puhumattomuuden ja vaikenemisen ongelmaan tarttuu Meeri Koutaniemen ja Ann-Mari Leinosen Vahvaksi rikotut. Tarinoita seksuaalisesta väkivallasta Suomessa.

Vakavasta aiheestaan huolimatta kaunis teos on odotellut olohuoneen pöydällä jo pitkään. Aihe on tuntunut liian raskaalta ja kammottavalta luettavalta, mutta nyt viimein tuli kirjan lukemisen vuoro.

Kirjassa ääneen pääsee 13 seksuaalista väkivaltaa kokenutta naista ja yksi transihminen. Omaäänisissä tarinoissa uhrit kertovat kokemastaan väkivallasta konkreettisesti, sen aiheuttamista tunteista ja ajatuksista niin tekohetkellä kuin sen jälkeen. Kaikilla tarina jatkuu tähän päivään, useilla vuosikymmenten mittaiseksi. Nuorena koettu väkivalta on kenties vaikuttanut koko elämään, muuttanut elämänpolun konkreettisesti, jopa pilannut sen. Toisilla kauan unohduksissa olleet teot ovat nousseet pintaan ja muistiin vasta pitkien aikojen päästä. Ja epämääräinen, kauan vaivannut ahdistus on näin saanut selityksensä.

Kaikilla koettu väkivalta on myös vaikuttanut ihmissuhteisiin. On ollut konkreettista vaikeutta luottaa toiseen ihmiseen tai päästää tätä lähelle henkisesti tai fyysisesti. Osalle oman arvottomuuden tunne on iskostunut niin syvälle mieleen, että henkilö on joko alitajuisesti tai tietoisesti hakeutunut vahingollisiin ihmissuhteisiin kerta toisensa jälkeen.

Vaikka tiesin tarinoiden olevan rankkoja, minut pääsi yllättämään se, kuinka monessa tarinassa puhuttiin lasten ja nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Pieniin, kouluikäisiin lapsiin, jopa vauvaikäisiin, kohdistuvat teot ovat niin vastenmielisiä, että niitä on vaikea edes ymmärtää. Onko siis ihme, etteivät hyväksikäytetyt lapsetkaan ole täysin ymmärtäneet kokemaansa ennen kuin vasta vuosia myöhemmin aikuisiällä?

Jos jotakin jäin kirjassa kaipaamaan, oli se aiheeseen perehtyneen psykologin tai muun asiantuntijan esittämä tai alan tutkimuksesta nostettu tieto siitä, minkälaisia psykologisia prosesseja väkivalta aiheuttaa. Useat uhrit kertovat esimerkiksi täydellisestä lamaantumisesta tekohetkellä. Tämä taas aiheuttaa häpeää ja itsesyytöksiä: miksi en laittanut vastaan? Kysymys muuttuu myös juridiseksi, sillä nykylainsäädännön puitteissa raiskauksen kriteeristöön kuuluu väkivalta tai ainakin sen uhka. Tässäkin mielessä tietoisuus ja ymmärtämys siitä, mitä ihmiselle tapahtuu väkivallanteon yhteydessä, olisi tärkeää saada ihmisille tietoon ja tutuksi.

Toisaalta ääni on haluttu antaa selkeästi ja nimenomaan uhreille, mikä on itsessään kunnioitettava asia. Juuri uhrit puhuvat harvoin ja nyt he saavat kertoa ja antaa vahvan todistuksen kokemastaan.

Näiden todistuksen ympärille on koottu tietoiskun omaisesti faktatietoa pähkinänkuoressa, kuten tämän kirjoituksen alusta löytyviä lukuja sekä tärkeää tietoa lainsäädännöstä. Esimerkiksi vuoteen 1999 asti puhuttiin lapsen haureuttamisesta, ja vasta tuolloin kirjattiin laki lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sanoisin, että jo pelkästään sanoilla luodaan suuria merkityksiä. Vuonna 2019 tuli voimaan laki lapsen törkeästä raiskauksesta eli uskallettiin puhua asiasta sen oikealla nimellä. 

Monet uhrit kokevat myös hyvin epäoikeudenmukaiseksi sen, että teot vanhenevat lainopillisessa mielessä vakavuudesta riippuen kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa. Esimerkiksi juuri lapsena koettu hyväksikäyttö voi nousta pintaan vasta aikuisena. Toisaalta teosta puhumalla voi saada kunnianloukkaussyytteen, mikäli tekijä haluaa nostaa tällaisen kanteen. Joka tapauksessa tapahtuman aiheuttavat arvet säilyvät sisimmässä elämän loppuun saakka.

Pidänkin Vahvaksi rikotut -teosta sellaisena, joka jokaisen olisi hyvä lukea. En uskalla suositella sitä heille, joilla itsellään on vastaavanlaisia kokemuksia, sillä kirja sisältää vahvasti triggeröivää materiaalia. Kukin tietää itse, toimivatko vertaiskokemukset hyvänä keinona käsitellä omia tunteita vai päinvastoin ahdistusta lisäävästi. Sen sijaan meillä onnekkailla, joita asia ei henkilökohtaisesti koske, on suorastaan velvollisuus katsoa kerrankin kohti, ei ohi. 

Sitä paitsi haastateltujen henkilöiden tarinat on tuotu esiin lämmöllä ja humaanilla otteella. Tuntuu siltä, että heidät on otettu kirjaa tehdessä huomioon, kuultu ja nähty. Herkkä ja samalla valolla ja varjolla jyrkästikin leikkivä kuvitus tukee sanomaa. Kokonaisuus on hyvällä maulla tehty.

Huom! Tietoa ja tukea uhreille ja läheisille tarjoavat muun muassa:

Seri-tukikeskus seksuaaliväkivallan uhreille 040 701 8446 (24/7)

Rikosuhripäivystyksen auttava puhelin 0203 16 116 (ma - ti klo 13 - 21, ke - pe klo 17 -21)

Apua ja tukea tarjoavat myös muun muassa: www.tukinainen.fi, www.rikosuhripaivystys.fi, www.poikienlinja.fi, www.suomendelfins.fi ja www.tyttojentalo.fi

Meeri Koutaniemi, Ann-Mari Leinonen: Vahvaksi rikotut. Tarinoita seksuaaliväkivallasta Suomessa.
Siltala 2020
183s. 
Arvostelukappale