Anu Kaaja: Katie-Kate

Oh my god.

Tiesin toki etukäteen, että Anu Kaajan Katie-Kate ei ole mikään ihan tavallinen prinsessatarina. Uskon kokeneeni lukijana jo yhtä sun toista, mutta en kyllä vielä yhtään Katie-Katen kaltaista romaania.

Teoksesta voi pahoittaa mielensä niin monella tavalla ja monesta syystä, että tuntuu helpoimmalta aloittaa siitä listasta.

1. Romaani asettaa häpeään tai ainakin erittäin kummalliseen valoon 

A) rakastetuimmat prinsessasadut, erityisesti Tuhkimon

B) ja samalla rinnastaa Disneyn ja aikuisviihdeteollisuuden

2. Yhtä kummalliselta näyttää myös 

A) todellisuuden kuninkaallisten ja monarkian palvonta, joka keskittyy erityisesti prinsessoihin

B) prinsessatkin ovat eräänlaisia aikuisviihdetähtiä

3. Mainitsinko jo aikuisviihteen? Sitä nimittäin riittää! Jopa romaanin luvut on nimetty netin porno-alakategorioiden mukaan.

4. Kirjan päähenkilö Katie-Kate täyttää iäkkään pariskunnan fantasiat Kate Middletonin eli Cambridgen herttuattaren kaksoisolentona. Vapaa-aikanaan hän katsoo pakonomaisesti pornoa. Prinsessa Diana -lakanoilla.

5. Tässä vaiheessa on sanomattakin selvää, että kirjan kerronta on sen verran seikkaperäistä ja räävitöntä, että kaunosieluisten ei kannata turhaan järkyttää mieltään.

Ja kaiken tämän jälkeen: Katie-Kate on nerokas romaani. Hyrisin mielihyvästä sitä lukiessani.

Minähän olen ainakin pikkuisen rojalisti. Tiedän Euroopan kuninkaallisista kiusallisen paljon. Seuraan Instagramissa ja Facebookissa paitsi useiden hovien virallisia tilejä, myös todellisten hardcore-fanien tilejä imien itseeni tietoa esimerkiksi kruununjalokivien historiasta tai eri maiden kuninkaallisten perheiden juhlaperinteistä.

Ja vaikka en myönnä koskaan tehneeni sitä tarkoituksella, olen sattunut epäilyttävän usein paikalle, kun jossakin Euroopan pääkaupungissa on vietetty kuninkaallisia juhlallisuuksia tai kuninkaalliset ovat näyttäytyneet kansan keskellä. 

Minulla oli siis kaikki syyt vetää herne syvälle nenään Kaajan romaania lukiessani. Minut haastettiin, minua ärsytettiin, minua viihdytettiin. Milloin viimeksi romaani on lähestynyt lukijaansa yhtä häpeilemättömällä asenteella? Milloin viimeksi olen ajatellut, no nyt minulle tarjotaan jotakin ihan uutta?

Sitä paitsi, Katie-Katen sivuilla tämä kuninkaallisen prinsessamyytin, Disney-satujen, tositv-julkkis Katie Pricen ja pornon välinen liitto tuntuu täysin järkeenkäyvältä. Häpeilemättömyys ei tunnu päälleliimatulta silloin kun siinä on vissi perä. Ja se perä on esineellistäminen. Läpeensä seksualisoitunut kulttuurimme. Se, mikä on pornossa tuomittavaa, onkin juorulehden seurapiiripalstalla tai Disneyn prinsessasadussa ihan ok. Aste-eroja on, myönnetään, mutta onko rehellisempää olla suora ja räävitön vai verhota piiloviesti glitterin ja kainon katseen taakse? 

Ainoa miinus tulee oikeastaan siitä, että panokset ovat jo kirjan alkusivuilla sen verran kovia, että loppua kohti on vaikea parantaa. Kirjan loppuvaiheilla tunsin jo turtumusta, eikä edes shokeeraava kohtaus, jossa monarkian kuolemaa surevat, kaikki Prinsessa Dianasta otetut kuvat surmaavat toisiaan (okei, tämä kuulosti auki selitettynä vielä kummallisemmalta kuin kirjassa) jaksanut enää hätkäyttää. 

Maljani oli täysi.

Ps. En oikeastaan ole aivan varma, mitä luin. Kannattaa siis tutustua myös muihin bloggauksiin. Esimerkiksi Omppu Martin kirjoittaa romaanista upeasti. Lainaan tähän vain pienen pätkän: 

Katie-Katen jälkeen minua mummottaa. Haluaisin lukea kirjan, jossa kuvataan ruskeassa sukkahousussa olevaa silmäpakoa niin, että se saa maailmani värisemään. Jossa päivän suurin päätös liittyy siihen, mitä teelaatua juodaan. 

Anu Kaaja: Katie-Kate

Teos 2020

262s.