Terhi Tarkiainen: Kitty eli kuinka mies tuhotaan
Jotta asiat eivät menisi liian vakaviksi, ajattelin, että Kitty eli kuinka mies tuhotaan olisi oivallinen päätös kuukaudelle. Valitsin kirjan siis yksinomaan vetävän otsikon innoittamana, oikeastaan mitään muuta en siitä tiennytkään, vaikka kaunis kansi eri blogeissa onkin tullut vastaan.
Terhi Tarkiaisen romaani sijoittuu 1700-luvun Lontooseen ja sen porvaripiireihin. Kitty on teräväpäinen nuori nainen, joka on onnellisimmillaan isänsä apteekissa valmistaessaan lääkkeitä ja palvellessaan asiakkaita.
Mutta 1700-luvun(kaan) maailmassa elämä harvoin menee aivan niin kuin nainen itse toivoo. Apoteekki ei turvaa hänen tulevaisuuttaan, mutta hyvät naimakaupat turvaavat. Kittyn isä naittaa tyttärensä kanta-asiakkaalleen, kihdistä kärsivälle ja viinaan menevälle, kypsemmässä iässä olevalle liikemiehelle. Se ei kuitenkaan ole Kittyn murheista suurin. Äitinsä kuoleman jälkeen Kitty lähtee murheissaan kaupungille ja hänet raiskataan sivukadulla. Kun Kittylle hääjuhlassaan selviää, kuka teon takana oli, omistaa nainen elämänsä kostolle.
Pidin kirjassa eniten hirtehisestä huumorista ja ironiantajusta, mihin romaanin nimikin viittaa. Kitty on hyvin älykäs nainen, älykkäämpi kuin useimmat hänen ympärillään olevat miehet ja siitä kumpuaa paljon nokkelia huomioita ja synkänmustaa huumoria.
Toisaalta Kittyn koko ajan rajummiksi käyvät kostofantasiat muuttuivat jo jossakin vaiheessa epämukaviksi luettaviksi. Kun kostolla mehustelu meni paljon alkuperäistä rikosta (sitä mitenkään väheksymättä) vakavammaksi, hämmennyin siitä, mitä minun tarkalleen ottaen tästä kaikesta pitäisi ajatella. Kaiken tämän jälkeen kirjan loppu taas oli varsin sovinnainen, ja lupaavasti kehittynyt kostosaaga saa imelähkön lopun.
Liputan kyllä yleensä ottaen sen puolesta, ettei kostaminen ole hyvä juttu, mutta ehkä olisin tähän kohtaan kaivannut hieman kekseliäämpää loppua.
Mutta oli teoksessa paljon hyvää. 1700-luvun ajankuva oli kiinnostava ja ajan terveysuskomukset (ilmeisesti vaiva kuin vaiva parantui perusteellisella vatsan tyhjennyksellä) näyttäytyi kiehtovana.
Kitty on oivallisesti rakennettu pastissi romantiikan ajan kirjallisuudesta. Ja uskottava siinäkin mielessä, jätti minut aivan samoin ristiriitaisten tunteiden valtaan kuin esikuvansakin.
Suosittelen teosta ironian, mustan huumorin, romanttisen ajan ja Lontoon ystäville. Nautittavaksi joko pienin erin tai sitten kerta-annoksena hotkaisten, teekupposen ja pienten namusten kera. Lievittämään kostonhimoa tai harmittomaksi viihdykkeeksi. Miehille vain omalla vastuulla.
Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan
Tammi 2020
447s.
Itse lisäsin tämän teoksen lukulistalle ihan vain kansien perusteella. Kannet ovat todella kauniit, mutta kirjan sisältö oli kannen kauniiden kukkien vastakohta. Tämän kaltaiset kirjat ovat minusta kiehtovia ja puoleensa vetäviä. Kittyn synkät ajatukset olivat raskasta luettavaa (joista täytyi ottaa hieman taukoa), mutta kokonaisuudessaan kirja oli kiehtova lukukokemus. Oli todella mielenkiintoista verrata 1700-luvun ajattelumaailmaa ja naisen asemaa nykyhetkeen. Mielestänikin tarina olisi voivut saada kekseliäämmän lopun.
VastaaPoistaKannet ovat kyllä kertakaikkiaan upeat. Myönnän, että vaikuttivat myös minulla siihen, että otin kirjan lukuun :)
PoistaTässä oli sellaista kiehtovaa synkkyyttä, hirtehisyyttä. Ehkä pienellä tiivistyksellä olisi kirjasta tullut kepeämpi, mutta on tietysti makuasia, tavoitellaanko kepeyttä ollenkaan.
Kannet ovat kauniit, mutta... kirja on minulla edelleen kesken. Ei vaan vedä. Minua vähän harmittaa se, miten suuren vallan raiskaaja saa Kittyn elämästä. Hyvänen aika, eihän hän muuta ajattelekaan. Kosto on suloinen, mutta tässä jotenkin... no... nopeasti happaneva ennen kuin edes toteutuu. Ehkä luen tämän loppuun, ehkä en.
VastaaPoistaVähän petyin sillä Tarkiaisin Pure mua on yksi suuria suosikkejani.
Minua myös mietitytti kirjan aikana se, kuinka isot mittasuhteet tapahtuma saa ja Kittyn murhanhimo vain kasvaa. Sitten tosin ajattelin vasta lukemaani Vahvaksi rikotut -teosta ja häpesin ajatuksiani, mikäpä minä olen sanomaan, kuinka paljon raiskaus vaikuttaa elämään. Mutta siis kyllä, tunnistan fiiliksesi.
PoistaTämä on siis historiallinen romaani! Olin kyllä huomannut tämän ja sen, että on jonkinlainen kostotarina, mutta nyt alkoi kiinnostaa enemmän kuin aiemmin. Tosin, jos tietää, ettei loppu oikein toimi...
VastaaPoistaOn ehkä liian vahvasti sanottu, että loppu ei toimisi, mutta olisi se voinut olla omaperäisempikin. Kirjassa on muuten niin vinksahtanut vire, että kirjan lopulta odotti vähän epäsovinnaisempaa otetta.
PoistaOn kyllä upea kansi kirjalla, josta olen kuullut mutta ei aiemmin ollut mitään hajua, mistä se kertoo. Alkoi ujosti kiinnostaa. Minähän pidän kostoteemoista, mutta toki olen valikoiva niiden(kin) suhteen ja preferoin aasialaista ”kostokirjallisuutta”. Niissä on paljon variaatiota ja usein yllätyksellisyyttä. Joskus väkivaltaa, joskus ei.
VastaaPoistaKuulostaa aika hurjalta tämä Kitty. Hmm, kyllä taidan kallistua lukemisen puolelle kunhan sitten joskus pääsee taas matkustamaan ja saamaan suomalaisia kirjoja käsiinsä!
Kiva, että kiinnostuit! Kostokirjallisuus taas ei oikein ole meikäläisen juttu, mutta tämän parissa viihdyin mainiosti.
PoistaMinulla on jo jonkin aikaa ollut tämä merkattuna äänikirjasovelluksen suosikkeihin, mutta taitaa olla jo melko alas painunut... myönnän että ensikiinnostus heräsi upeiden kansien myötä, mutta nyt ei kyllä nappaa arviosi perusteella... kostokoöirjallisuus, ainakaan överiksi menevä, ei ole minun juttuni... enemmän ehkä tykkään vaan stalkkaamisesta :D
VastaaPoistaTällaisena chicklitin ja historiallisten romaanien suurkuluttajana kuulostaa ihan mulle suunnattuna herkulta. Överiydessä voi joskus olla lohdutusta.
VastaaPoistaEn tunne termiä "kostokirjallisuus", joten siksikin tämä tarjoaa minulle jotain uutta.