Harri V. Hietikko: Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous

Aina silloin tällöin tulee lukeneeksi jotain sellaista, josta ei oikein tiedä, mitä on lukenut, mutta samaan aikaan on vahva tunne, että merkitys selviää sitten joskus myöhemmin. Tällainen teos on mitä suurimmassa määrin virallisesti ensimmäinen maaliskuuta ilmestyvä Harri V. Hietikon Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous, jonka sain luettavaksi ennakkokappaleena.

Ehkä alkuun tietopläjäys termistä Gonzo. Gonzo-journalismiksi kutsutaan faktaa ja fiktiota yhdistelevää tekstityyppiä, joka kyseenalaistaa vallitsevia arvoja ja normeja ja vääristelee mielellään tosiasioita. Trumpin jälkeisenä aikakautena tämä ei kuulosta kummaiseltakaan uutuudelta, mutta taiteen tai journalistisen tyylin oppi-isänä pidetään amerikkalaista kirjailijaa Hunter S. Thompsonia, joka vaikutti jo viisikymmentä vuotta sitten. Wikipedia tietää myös kertoa, että esimerkiksi Mattiesko Hytösen kontroversiaalit kolumnit edustavat tätä tyylilajia, mikä selittääkin omituisen, jostakin kaukaa kumpuavan tuttuuden sekä niljakkuuden tunteen, mikä ajoittain valtasi minut myös Hietikon uutuusromaania lukiessani (täsmennettäköön, että olen aina fanittanut Hytösen kolumneja).

Kirjassa kaksi lehtimiestä lähtee reportaasimatkalle Gonzon kuvitteelliseen kaupunkiin, joka henkii neuvostoestetiikkaa. Epäilemättä tällaisia veijarimaisia ryyppäyksen, rellestyksen ja rietastelun täyttämiä reportaasireissuja on heitetty maailman sivu. Ne eivät itseäni ns. hirveästi kiinnosta. Se kyllä kiinnostaa, onko kukaan koskaan lukenut naisten sikailusta kertovaa veijariromaania? Lämpenisin heti enemmän.

Toisin sanottuna, en voi sanoa välttämättä nauttineeni Gonzon kaupungin taiteellisesta vallankumouksesta tarinana, mutta uteliaisuuteni se kyllä onnistui herättämään muotonsa ansiosta. Olen tainnut lukea jokaisen Hietikon teoksen tähän mennessä, joten jotakin uskoisin hänen tuotannostaan jo ymmärtäväni. Hietikko on omaääninen kirjailija, joka on varsin rohkeasti lähtenyt haastamaan vallitsevia, hyväksyttyjä mielipiteitä. En välttämättä ole kaikista asioista samaa mieltä, mutta vastavirtaan uimista ja omaäänisyyttä arvostan.

Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna uutuusromaanin kyllä tunnistaa Hietikon kädenjäljeksi, mutta samalla se on selkeästi uudenlainen pelinavaus. On mielenkiintoista nähdä, onko nimenomaan gonzo (on muuten italiaa ja tarkoittaa muun muassa typerystä) se suunta, mihin kirjailija tuotantoaan seuraavaksi kuljettaa. Jos ja kun näin oletan olevan, on Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous varmasti avainromaaneita Hietikon tuotannossa.

Kokonaan toinen kysymys sitten on, ulottuuko pelinavaus myös kirjallisuudenkenttään laajemmin. Gonzoilu on tänä päivänä siitä haastava laji, että liki kaikki on jo sanottu ja tehty. On paljon vaikeampi shokeerata lukevaa yleisöä kuin Thompsonin 1970-luvulla. Hietikon yritys on kuitenkin varteenotettava. Tunnistin ajoittaisia ärtymyksen sekaisia tunteita itsessäni, mikä lienee luettavissa voitoksi tässä viitekehyksessä.

Lisäksi on korostettava, ettei gonzossa yleisesti tai Hietikon teoksessa erityisesti ole missään nimessä kysymys mistään kainalopierutyyppisestä hölmöilystä. Päinvastoin, yleisilme on varsin intellektuelli. Hietikon teksti vilisee intertekstuaalisia viitteitä, joista moni varmasti jäi yhdellä lukukerralla vielä bongaamattakin. Tapansa mukaisesti Hietikko esittää kertojiensa suulla melko rohkeita kannanottoja yhteiskunnalliseen keskusteluun,  ja olen myös antanut itseni ymmärtää, että teoksessa on niin ikään viittauksia Vaasan kunnalliselämään, jotka tosin menivät kantasavolaiselta ohitse.

Välillä romaani muuntautuu pikemminkin esseeksi, ellei jopa kiistakirjoitukseksi siitä, mukaileeko taide todellista elämää vaiko päinvastoin. Lukijankin täytyy vain tätä pohtia ja muodostaa oma mielipiteensä siitä, kuinka tosissaan kirjailija on. 

Kuten sanottua, nähtäväksi jää, seuraako Gonzon taiteellisesta vallankumouksesta jotakin isompaa liikehdintää, vai jääkö se vain yksittäiseksi tuuleen huuteluksi. Haaste nyt joka tapauksessa on vahvasti heitetty.

Harri V. Hietikko: Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous
Warelia 2021
99 sivua
Arvostelukappale