Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen
Siksi en ollut aivan varma siitä, mitä odottaa Sulje silmäsi ja laske kymmeneen -teoksen avattuani.
Kirjan nimi tulee siitä, että sen päähenkilö Ellen on ammatiltaan hypnoterapeutti. Alkuperäinen nimi on muuten The Hypnotist’s Love Story, mutta oikeastaan pidän tästä suomennoksesta enemmän.
Minulle kirja ei nimittäin näyttäytynyt rakkaustarinana, vaikka se toki keskeinen osa juonta onkin. Tai oikeastaan kirjassa on kaksi, ellei kolmekin eri rakkaustarinaa. Kahdella niistä on surullinen loppu, kolmas tarina on kirjassa parhaillaan käynnissä.
Ellen on deittaillut jonkin aikaa Patrickin kanssa. Hän on leski ja pienen pojan isä, vaikuttaa kaikin puolin mukavalta kaverilta ja potentiaaliselta aviomiesainekselta. Patrickilla on kuitenkin salaisuus, hänellä nimittäin on piinaavan itsepintainen stalkkeri. Kyseessä on Patrickin entinen tyttöystävä Saskia, joka ei vielä vuosia suhteen päättymisen jälkeenkään pysty päästämään Patrickista irti.
Moni saattaisi säikähtää, mutta hypnoterapeutti-Ellen pitää tilannetta jännittävänä ja kiehtovana. Tuoreesta rakkaudesta tulee ikään kuin vielä kutkuttavampi stalkkaajan myötä.
Aika pian jännitystä kuitenkin alkaa olla liikaakin. Saskia ei ehkä olekaan Ellenille niin vieras kuin voisi luulla ja myös suhde Patrickin kanssa etenee pikkuisen liiankin kovaa vauhtia. Ja sitten on vielä se kolmas rakkaustarina, Patrickin ensimmäinen avioliitto. Kuinka voi kilpailla kuolleen vaimon kanssa, jonka kuva vain kirkastuu vuosien myötä, Ellen miettii.
Yllätyin vähän siitä, että kirja oli minusta paikoin oikeasti ahdistava. Saskian koko ajan paheneva stalkkaaminen meni yllättävän vahvasti ihoni alle. Kirjan keskivaiheilla pohdin jo jonkin aikaa kirjan kesken jättämistä. Aloin pohtia sitä, miksi reagoin näin ja luulen, että tunteen voimakkuus johtui erinomaisesta henkilökuvauksesta.
Kirjassa ääneen nimittäin pääsee Ellenin lisäksi myös Saskia. Pikku hiljaa lukijalle selviää, miten ja miksi Saskia on tilanteeseen ajautunut. Itse asiassa Saskiaa on helpohkoa ymmärtää. Eikä ole erityisen mukavaa huomata, että hetkinen, minähän samaistun toista ihmistä vainoavaan hahmoon!
Olen iloinen kirjan lopusta, jota oli jo helpompi lukea, paljon lohdullisuuttakin se tarjosi. Itse asiassa, nyt kun asiaa ajattelen, oli Saskian hahmo loppujen lopuksi se kirjan kaikista mielenkiintoisin osa. Ellenin ja Patrickin rakkaustarinan mahdollinen jatko ei jäänyt kaihertamaan mieltä, mutta Saskian elämän seuraavista vaiheista voisin lukea vaikka lisääkin.
Olisi kiva kuulla, miten muut olette tämän kirjan kokeneet? Menikö kevyehkönä ihmissuhdeviihteenä vai jäivätkö ihmiskohtalot mietityttämään?
Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen
(The Hypnosist’s Love Story 2011)
WSOY 2020
Suomentanut Helene Bützow
Saskiaa oli ihmeen helppo ymmärtää. Hörhö Ellen jäi vieraammaksi enkä tajunnut, mikä Patrickissa vetosi.
VastaaPoistaSamanlaiset fiilikset!
PoistaMinä tosiaan kuuntelin tämän äänikirjana ja lukijalla oli erittäin hilpeä tyyli lukea, joten kirja näyttäytyi varsinkin ekalla puoliskolla täysin chick litinä, eli ei pelkästään kevyenä vaan hauskana. Loppupuoliskolla oli enemmän jännättävää miten kaikki kehittyy ja plussaa oli että Saskiakin pääsi ääneen. Ihon alle ei mennyt missään kohtaa, mutta tuuminkin omassa jutussani, että kirjasta olisi saattanut saada erilaisen mielikuvan jos sen olisi lukenut itse.
VastaaPoistaLukijalla saattaa kyllä olla iso merkitys. Niin kuin tietysti omalla fiilikselläkin. Ajattele, jos kirja olisi luettu jotenkin maanisella äänellä, vaikutus olisi heti erilainen.
PoistaLaitetaas korvan taakse tämä, en ole lukenut. Moriartylta en olekaan lukenut kuin sen ensimmäisen suomennoksen, jonka nimeäkään en enää muista... mutta muistan, että se oli ihan viihdyttävä ja rakenteeltaan koukuttava.
VastaaPoistaKiinnostavaa tuo pohdinta stalkkerin ymmärtämisestä. Kyllähän se aina hieman havahduttaa, kun huomaa samastuvansa tai symppaavansa jotain sellaista henkilöä, joka ei ole ihan tavanomaisin vastaavien tunteiden kohde. Ehkä silloin sitten muistaa, kuinka paljon toisista ja näkemättä ja ymmärtämättä ja kuinka helposti antaa ennakkoluulojensa vaikuttaa.
Olisiko Hyvä aviomies ollut ensimmäinen? Suosittelen myös Nainen joka unohti -romaania Moriartylta, tykkäsin siitä tosi paljon.
PoistaTämä voisi olla kiinnostava leffana, mutta kuulostaa kirjana aika erikoiselta. Vähän tuli mieleen kertomasi pohjalta Agathe, vaikka eri ammatti ja luultavasti aivan erilainen kirja.
VastaaPoistaNo joo, kieltämättä yhtymäkohtia on, mutta tosiaan aivan erilaisesta kirjasta kyse. Tämä voisi tosiaan toimia leffana hyvin!
PoistaMinä kuuntelin ekana Moriartyna Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista ja pidin kirjan kahdesta ensimmäisestä kolmanneksesta. Idea oli mielestäni loistava ja kerronta oikein sujuvaa. Loppuhuipennus vain ei toiminut tai ei ollut minun makuuni. Siksipä haudon vielä ennakkoluuloa Moriartya kohtaan, vaikka rakastan Australiaa ja mielelläni vietän siellä myös kirjallista aikaani.
VastaaPoistaYhdeksän hyvää, kymmenen kaunista ei lukeudu minun suosikkeihin Moriatylta ollenkaan, joten suosittelen kyllä kokeilemaan häneltä vielä jotakin muutakin teosta.
PoistaLuin tämän jo vuosia sitten englanniksi, ja pidän tätä Moriartya kirjoista yhtenä parhaimmista. Se ainakin avasi minulle ammattia, jota olen pitänyt huuhaana, jokseenkin tolkullisesti vinkkelistä, ja onnistui olemaan jännittäväkin.
VastaaPoistaHypnoterapeutin ammattia kuvattiin tässä tosiaan kiehtovasti. Olen aina joskus ajatellut, että olisi mukava kokeilla hypnoosia tai siis tulla hypnotisoiduksi. Tämä teos toi sen taas mieleeni, vaikka onhan siinä paljon eettisesti ongelmallisiakin puolia, kuten kirjassakin tulee esiin.
Poista