Beth O'Leary: Vaihtokauppa

Viime vuonna kirjamaailmaa ihastutti Beth O'Learyn Kimppakämppä. Minä en siihen ole, ainakaan toistaiseksi, saanut tartutuksi, mutta kirjailijan toinen teos Vaihtokauppa herätti heti kiinnostukseni.

Muutama keskeinen indikaattori sen teki:

- Kirjan toinen päähenkilö, Leena, kokee burnoutin Lontoon liike-elämän armottomassa paineessa. Tosin Leenan burniksen taustalla on myös henkilökohtainen menetys ja suru, jota hän on lääkinnyt ylenpalttisella työntekemisellä. Leena lähtee hakemaan lohtua mummoltaan Eileenilta pienestä yorkshireläiskylästä. Lempiskenaarioitani: vapautuminen kaupungin kiireestä ja irtiotto tai peräti uusi alku rauhallisella maaseudulla. Check.

- Toinen päähenkilöistä puolestaan on tämä virkeä 79-vuotias isoäiti Eileen, joka pitää huolta paitsi talosta ja puutarhasta, myös surun murtamasta tyttärestään Marianista sekä oikeastaan kaikista kylän asioista. Eileenin mies Wade on lähtenyt yhteisestä kodista jokin aika sitten toisen naisen kanssa. Nyt Eileen olisi valmis astumaan takaisin sinkkumarkkinoille, mutta vapaista, yli 70-vuotiaista uroksista on Hamleigh-in-Harksdalen kylässä pulaa. Siksipä hän vaihtaa koteja ja vähän myös elämiä Leenan kanssa. Lontoo, täältä tullaan! Toinen lempiskenaarioni: seniorit chick lit -sankareina/sankarittarina. Check.

Sekä isoäitiä että tyttärentytärtä painaa sama henkilökohtainen suru. Leenan sisko Carla on nimittäin menehtynyt jokin aika sitten syöpään. Traumaattinen kokemus on johtanut myös siihen, että Leena on rikkonut välit äitinsä kanssa ja äiti on koko lailla romahtanut. Kepeästä yleisilmeestään huolimatta kirjassa on siis myös synkempi ja syvempi pohjavire. Kolmen sukupolven naisen selviytymiskertomus ja kasvutarina. Lempiaiheita jälleen. Check, check, check!

Kirjoitin jo aikaisemmin, että helmikuussa lukemani kirjat tuntuvat kiertyvän äitien ja tytärten suhteiden ympärille ja niin on tälläkin kertaa. Siinä missä Eileen ja Leena ovat toimeliaita ja tomeria luonnonvoimia, on Marian huomattavasti pidättyvämpi ja hauraampi, mikä rikkoo perinteistä huoltaja- huollettava-mallia. Ristiriitaisten suhteiden ja erilaisten suremistapojen teema on tärkeä. Uskoisin, että kirja voi tarjota paljon vertaistukea ja toisaalta myös uskoa tulevaan sellaiselle lukijalle, joka käy parhaillaan läpi suruprosessia.

Mutta ei kirjasta kerrottaessa toki sovi unohtaa myöskään miehiä, romantiikkaa ja höpsöjä sattumuksia, jotka johtavat kaikki kohti ennalta-arvattavaa onnellista lopputulemaa. Lukijan ei tarvitse olla hetkeäkään huolissaan, etteikö paha saisi palkkaansa ja ihanat Cottonin naiset ansaitsemiaan prinssejä. Siinä mielessä Vaihtokauppa noudattaa tuttuakin tutumpaa kaavaa.

Kaiken kaikkiaan romaani tarjosi mukavan nojatuolimatkan Englantiin. On sanottava, että ihan ensimetreillä en vielä imautunut tarinaan mukaan, mutta sitten kun tapahtumat lähtivät kunnolla käyntiin, en halunnut laskea kirjaa käsistäni. Erityisesti kunnia tästä kuuluu mainioille henkilöhahmoille, joista monista pidin vielä päähenkilöitä enemmän. Niin Hamleigh-in-Harksdalen rakastettavan raivostuttava naapurustonvalvontaryhmä kuin Leenan monenkirjavat lontoolaisnaapurit olivat iloisia tuttavuuksia, jonka seikkailuista kuulisin mielelläni lisääkin. Mieltäni jäi kaivertamaan esimerkiksi se, kuinka jatkuu Betsyn tarina ja entä Fitz, saiko hän viimein elämänsä järjestykseen?

Toivoisinkin viihderomaaneihin entistäkin enemmän henkilöhahmoiksi eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä. Jostakin syystä sydämeni sykkii erityisesti ikääntyneille. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä on sanoma, mikä sopii erityisesti vanhuksille, mutta ehkä se on metafora mieleisestäni elämänasenteesta muutenkin. Se sopii hyvin myös Vaihtokauppaan. Aina voi tehdä jotakin toisin ja toteuttaa aiemmin toteuttamatta jääneitä unelmia.


Beth O'Leary: Vaihtokauppa (The Switch 2020)
WSOY 2020
400s.
Suomentanut Taina Wallin
Arvostelukappale



Kommentit

  1. Olen lukenut pari vuotta sitten tuon Kimppakämpän (enkuksi) ja se oli minun makuuni piristävän erilainen. Genreä en paljon lue, joten kokemus oli positiivinen. Juuri tuota "turvallisuutta" joskus kaipaa: sitä, että pahaa saa palkkansa ja jonkin sortin happy end on luvassa.

    Tähän toiseen kirjaan en ole tullut tarttuneeksi, vaikka se kiinnostaa. Luulen, että saatan sen joskus lukea, jos tulee chick litin mentävä aukko olotilaan. Minustakin kuulostaa mukavalta, että mukana on eri-ikäisiä henkilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään onnellisista lopuista noin niin kuin ylipäänsä, mutta ehkä tämä aika on vielä sellainen, että hyvää mieltä, turvallisuutta ja happy endiä kaipaa. Sellaiseen hetkeen tämä sopii erinomaisesti.

      Poista
  2. Mulla on tää Vaihtokauppa kesken. Kimppakämpän kuuntelin kesällä. Suosittelen lämpimästi sitäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä ottaa sekin sopivassa saumassa lukuun. Vaikkapa kesällä!

      Poista
  3. Mullakin on se Kimppakämppä vielä lukupinossa, ihan konkreettisesti. Tämä kuulostaa oikeastaan vielä koukuttavammalta, joten ehkä, vahva ehkä? Tuollainen vaihtokauppa vaikuttaa anteliaalta juonen suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä tulee jo luontaisesti kaikenlaista mukavaa vääntöä tarinaan, kun päähenkilöiden elinympäristöt ovat niin erilaisia, ja sitten toisaalta ei niin erilaisia kuitenkaan 😊

      Poista
  4. No niin, kun luin tämän arviosi, vakuutuin, että sittenkin tartun Vaihtokauppaan. Olen lukenut Kimppakämpän ja vaikka se oli mielestäni monessa mielessä raikas, niin en oikein enää jaksa näitä alle kolmekymppisiä, joiden maailma kaatuu, jos joku näkee alastomana. Mutta iäkkäämmän uuden kumppanin metsästys vaikuttaa kiinnostavalta. Ja tietenkin tähän kaukokaipuuseen pienikin retki Englantiin on aina tervetullut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän mitä tarkoitat, tietyssä vaiheessa sitä vain huomaa ylittäneensä jonkin rajan. Ne asiat, jotka nuorempana olisivat olleet maailmanloppuja, eivät juuri enää hetkauta, pikemminkin naurattavat. Tykkään kovasti kypsästä näkökulmasta ja seniorisankarittarista. Esimerkiksi Netflixissä Grace & Frankie on mainiota komediaa.

      Poista
  5. Kuuntelen Vaihtokauppaa ja ihan kivaa kesälukemista, kevyttä ja ohutta, jota kuunnellessa voi huoleti nukahtaakin. Mitään ei jää takaraivoon- eikä hampaan koloon. Hieman tietysti huvittaa kirjaijan kuvaus kasikymppisten treffeistä, päiväseksistä ja pitsialusvaatteista! No, kirjailija itse on alle kolmikymppinen, joten ehkä viidenkymmenen vuoden päästä kuvaukseen tulee kypsempiä kerroksia. Ok, ehkä luen Kimppakämpän ennen kuin siirryn hauskempi tai jännittävimpiin kirjoihin näin kesällä. Ehkä arviointiin vaikuttaa se, että edellinen lukemani / kuuntelemani kirja oli Michelle Obaman tarina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti