Kirjoja, äänikirjoja, teatteria, kirjadiskoa... eli syyskuun kirjamuistoja

Syyskuu vilahti ohi sellaisella vauhdilla, että vasta nyt oikeastaan sen huomasin. En ole ollut montakaan hetkeä paikoillani, mikä on näkynyt myös lukemisessa. Täytyy sanoa, että eläköön äänikirjat! Ilman niitä lukusaldoni olisi jäänyt surkeaksi. Vaikka rauhallisia lukuhetkiä on ollut vähän, tarjoili kuukausi paljon matkustamista ja siirtymisiä, iltalenkkejä ja muita tuokioita, jolloin äänikirjoja kului. Lokakuun osalta haaveilenkin, että ehtisin muutamaan otteeseen lukemaan paperikirjaa, oikein pitkään ja tuntikaupalla, eikä sivua silloin, toista tällöin.

Mutta kurkataanpa niitä lukemisia. Aloitetaan mainostamistani äänikirjoista.

Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen Huokauksia luokasta olisi toiminut varmasti erinomaisesti myös itse luettuna, mutta kahden lukijan taktiikalla (Sanna Majuri, Unto Nuora) myös äänikirjan toteutus oli oivallinen. Rytisalon ja Kinnusen kirjeenvaihto herätti monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita. Päällimmäisenä tietenkin pettymys ja huoli, kiukkukin siitä, miten koululaitoksemme (ja tässä tapauksessa erityisesti lukio) tällä hetkellä polttaa loppuun sekä oppilaansa että opettajansa. Toivonpa tätä kirjaa päättäjille luettavaksi! Tiukan räntin vastapainoksi kirjeet sisätävät myös arkisia kuulumisia, pieniä mainioita tuokiokuvia ja muuta, mikä keventää kokonaisuutta juuri sopivasti.

Maria Turtschaninoffin Suomaata on kehuttu todella paljon, mutta vasta nyt tartuin kirjaan. Minulla on siihen erityissyykin: Turtschaninoff on nimittäin tulossa marraskuussa Kirjakanttiin vieraaksi, allekirjoittaneen haastateltavaksi. Vaikka olin kuullut kaikki mahdolliset kehut, yllätyin silti kirjasta positiivisesti. Vuosisatojen halki saman suon, metsän, talon ja kylän kautta kulkeva, rakenteeltaan episodimainen romaani oli upea elämys. Myös tässä tapauksessa Mirjami Heikkisen luenta teki kauniisti kunniaa kirjailijan kielelle.

Olen jossakin vaiheessa näemmä siirtynyt seuraamaan Arttu Tuomisen Delta-sarjaa äänikirjojen muodossa. Ville Tiihosen ääni sopii mielestäni Tuomisen tekstiin niin hyvin, etten oikein osaisi Poriin eläytyäkään ilman sitä. Olen lukenut Tuomisen kaikki kirjat, ja pidän siitä, ettei hän lähde koskaan kirjoittamaan samanlaista kirjaa uudelleen, vaan lähestyy aiheitaan aina jollakin tapaa uudenlaisesta näkökulmasta. Tällä(kin) kertaa Vapahtajan aihe on kaamea: joku polttomurhaa kodittomia, syrjäytyneitä ihmisiä. Tuominen on ajan tasalla kuvatessaan jengiytymistä ja toisaalta asenteiden raaistumista.

Nuorisojengien maailmassa liikkui myös Maria Kallio -juhladekkari, Pimeän risteys. Tämän luin ihan paperikirjana, kuten olen lukenut Leena Lehtolaisen uusimmaan romaanin joka syksy jo vuosikymmenten (?!) ajan. Kirjailijan tapa kirjoittaa on aina ollut myös yhteiskunnallisesti luotaava. Niinpä nytkin itse varsinaisen rikoksen lisäksi tutkitaan sitä, mitä jengiytymisen anatomia oikeastaan on, ja miksi sellaisiin päädytään.

Jos raa'at murhat ja yhteiskunnan epäkohdat eivät kuulu suosikkeihin (siis kirjoissa, oletan, että muuten ei kuulu kenenkään suosikkeihin) voi toki valita myös kevyemmän linjan. Suorastaan kuplivan kevyttä toimintaa tarjoaa Kirsi Pehkosen Etsivä löytää -kirja ja uuden sarjan avaus. Siru Valpas -sarja on kuin Jylhäsalmi-sarjojen urbaani, villi ja ehkä vähän tuhma pikkuserkku. Etsintätoimiston tuore omistaja joutuu kaikenlaisiin seikkailuihin, niin työ- kuin yksityiselämän puolella. Kun siis haluat elämään vähän keveyttä, tartu tähän.

Sitten vielä sokerina pohjalla Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Oikeastaan luin kirjan loppuun vasta vahvasti lokakuun puolella, mutta lasken sen kuitenkin syyskuun kirjoihin, sillä taisin lukea sitä parikin viikkoa. Hitaasti lukeminen ei johtunut siitä, että kirja olisi ollut jotenkin raskas tai vaikea, vaan siitä, että se oli tosi hieno. Ja olihan se aiheeltaan toki aika raskaskin. Oma- ja henkilökohtainen teos asettaa myös Kähkösen Kuopio-sarjan ihan uuteen valoon ja asentoon. Hieno teos.

Kirjoitin syyskuussa myös Mitä luen -lukupäiväkirjasta, jonka tekoprosessiin pääsin osallistumaan käsikirjoituksen oikoluvun ja sisällön ideoinnin verran. Kirjojen ylös muistiinmerkitseminen on mainio tapa ja syventää lukukokemusta, suosittelen lämpimästi!

Syyskuuhun mahtui myös peräti kaksinkappalein teatterin ensi-iltoja. Homma hoituu -musikaali sai nauramaan vedet silmissä ja toi silmien eteen suuren maailmaan meininkiä. Olen kyllä mielessäni palannut tarinaan useaan kertaan jälkeen päin ja selostanut sen metatasoja muille. Eli ei mikään pelkkä ovienpaukuttelukomedia tosiaankaan. Toinen näkemäni esitys puolestaan oli mainio Onko täällä kuuma? -monologi. Vaihdevuosista puhutaan nyt paljon (ja hyvä on, että puhutaan), joten esitys on ihan trendin harjalla. Paljon olikin saatu tärkeää asiaa mahtumaan yhteen esitykseen, ja tiukan faktan lisäksi myös otteita Shakespearen näytelmistä sekä paljon hauskuuksia.

Syyskuun huipennus oli tietenkin Turun kirjamessut. Kirjamessuilla pääsin tekemään asioita, mitä ennen en olekaan tällaisenaan tehnyt: ensiksi kaappasin kirjamessujen virallisen IG-tilin muutamaksi tunniksi ja täytin muina ammoina eetterin omilla messuhavainnoillani. Olipa hauskaa! Messulauantain kohokohta oli tietenkin Juha Itkosen haastattelu ja sitä seurannut Ysäridisko. En etukäteen edes ymmärtänyt, kuinka toimiva formaatti oli kyseessä! Minulla oli superkivaa, mutta mikä tärkeintä, kaikilla muillakin näytti olevan tosi kivaa. Kiitoksia enemmän mieltäni lämmitti yleisön heittäytyminen ja turvallinen tila, sillä siellä me jammailimme lattialla, lapset ja aikuiset ja erilaiset ihmiset sulassa sovussa.

Lokakuulta odotan lisää niitä kauan kaivattuja lukuhetkiä, mutta itse asiassa meno ei ole tästä juurikaan rauhoittumassa. Kuun lopussa odottavat jo Helsingin kirjamessut ja sitä ennen vielä monta muuta käännettä. Helsinkiin tulen näillä näkymin torstai-iltana ja viivyn sunnuntai-aamuun asti. Olen yrittänyt pitää kalenteria aika avoimena ja velvoitteista vapaana siinä toivossa, että ehdin nautiskella messutunnelmasta ja nähdä mahdollisimman paljon tuttuja. Eli jos sinusta tuntuu, että olisi kiva nähdä vaikka pikaisesti tai pikemmin, niin pistä viestiä!