Leena Lehtolainen: Pimeän risteys

 

Maria Kallio -dekkarit täyttävät tänä vuonna 30 vuotta. Onnea Leena Lehtolainen!

Mietiskelin tässä, että oma suhteeni Maria Kallio -dekkareiden kanssa täyttää jouluna joko 25 tai 26 vuotta. Sain kummiltani joululahjaksi Kuolemanspiraalin, joka muuten löytyy kirjahyllystä edelleen. Tuossa romaanissa Maria odotti esikoistaan Iidaa.

Tuoreimmassa Pimeän risteys -dekkarissa Marian molemmat lapset ovat jo muuttaneet kotoa pois, vaikka vanhempien ja lasten suhteet tiiviit ovatkin. Arki on kuitenkin erilaista, kun isossa talossa asuu kaksi aikuista. Tämä myös mahdollistaa entistä paneutuneemman uppoutumisen työhön, ja sehän on ollut aina Marian vahvuus ja helmasynti.

Tällä kertaa selvitettävänä on alaikäisen katujengiläisen murha. Kuollut on poliisin ja myös Marian johtaman tutkintaryhmän vanha tuttu. Lapsiin ja nuoriin erikoistuneen ryhmän määrärahat ovat loppumassa vuoden vaihteessa, eikä jatkosta ole tietoa. Maria päättää, että tämä rikos selvitetään ennen sitä, vaikka henki menisi. Moni asia on hänen uran varrellaan muuttunut, niin työssä kuin yhteiskunnassa.

Mutta mikä eteen vuodenvaihteen jälkeen? Marian mies Antti tekee tahollaan suunnitelmia, mutta onko Maria valmis heittäytymään aivan toisenlaiseen arkeen kuin mihin hän on tottunut? Pimäessä risteyksessä, kylttejä vailla, ollaan siis tässäkin mielessä.

Kuten huomaatte, selostan tapahtumia vähän niin kuin puhuisin vanhasta kaverista tai vaikka työtoverista. Ja siltä Maria Kallio -dekkarin pariin sukeltaminen aina tuntuukin. Hahmot ovat tuttuja ja turvallisia, mielestäni Lehtolainen on kolmenkymmenen vuoden aikajänteestä huolimatta onnistunut kehittämään henkilöhahmojaan taitavasti  - ne toki ovat muuttuneet, kukapa ei muuttuisi - mutta muutos on tapahtunut vähittäin ja uskottavasti.

Vaikka Pimeän risteys tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuden palata tuttujen hahmojen pariin, on Lehtolainen myös aina vahvasti ajan hermolla. Tällä kertaa käsittelyssä ovat katujengit ja ylipäänsä jengiytymisen anatomia. Todella ajankohtainen aihe siis. Tarinassa on muuten yhtymäkohtia viime vuonna ilmestyneeseen nuortenkirjaan Vihreän lohikäärmeen risteys, joten sekin kannattaa ottaa lukuun. 

Pimeän risteyksen lopetus on sellainen, ettei fanien tarvitse ainakaan olla huolissaan siitä, etteikö sarja jatkuisi vielä neljännellekin vuosikymmenelle. Itse en ole cliffhanger-loppujen ystävä ollenkaan, mutta suhtaudun niihin nykyään aika tyynesti. Äänikirjabingetyksen aikakaudella niitä ei näköjään enää pysty välttelemäänkään. Mielenkiinnolla siis odotan, miten suuria muutoksia Marian elämässä mahtaa ollakaan edessä. Toivon, että kaikki käy hyvin.

Leena Lehtolainen: Pimeän risteys
Tammi 2023
375s.