Elokuun luetut

 

Elokuu oli osaltani aika rikkinäinen lukukuukausi. Kalenteri oli täynnä kaikenlaista kivaa ohjelmaa ja opiskelua, joten lukuaikaa jäi lopulta aika vähän. Onneksi on äänikirjat, joita ehtii kuunnella autossa, lenkillä, kotitöitä tehdessä ja jotka tuudittavat illalla vielä uneenkin! En ole perinteistä lukemista edelleenkään hylkäämässä, mutta kyllä tässä elämäntilanteessa äänikirjat ovat pelastus.

Erityisesti minulla on nyt ollut tietokirjakausi menossa. Vierastan muuten tuota tietokirja-sanaa. Mielestäni englanninkielinen vastine non-fiction kuvastaa paremmin sitä, millaisia ei-fiktiivisiä teoksia nykyään julkaistaan. 

Esimerkiksi Janette McCurdyn omaelämäkerrallinen Onneksi äitini kuoli, on teos, jossa on toisaalta elämäkerran, toisaalta autofiktiivisen romaanin kerronnan piirteitä - tietokirjaksi en sitä osaisi oikein kutsua. Mutta hieno teos se silti on. Entisen lapsitähden elämäntarina on karuakin karumpi. Narsistisen äidin vallan alla Janettella ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin näytellä, vaikkei hän siitä pidäkään. Äiti myös opettaa tyttärensä (kun tämä on 11 vuotta) ”rajoittamaan kaloreita”, eli toisin sanottuna sairastuttaa anoreksiaan. Kirja on tavattoman kauniisti kirjoitettu ja hurja,  ja siitä jäi hyvin surullinen olo. En ole varma, oliko minulla oikeutta tätä tarinaa kuulla.

Toinen kiinnostava tietokirja oli Antti Järven isoisoisänsä kohtalosta kirjoittama Minne katosi Antti Järvi. Tämä aikaisempi Järvi ei välirauhan solmimisen jälkeen lähtenyt uuden rajan taakse evakkoon, vaan jäi Neuvosto-Karjalaan. Jatkosodan sytyttyä hänestä ei enää kuultu. Ei ennen kuin pojanpojanpoika alkoi selvittää tämän kohtaloa. Tässä kirjassa mikrohistoria laajenee hienosti makroksi.

Elokuun romaaneissa liikuin sekä mukavuus- että epämukavuusalueilla. En ole ollenkaan scifin ystävä, mutta Martha Wellsin Murhabotin päiväkirjat veti minua heti puoleensa. Kun tunteeton tappajakone hakkeroi käyttöjärjestelmänsä ja alkaa saada inhimillisiä piirteitä, muun muassa katsoo liki pakkomielteisesti saippuasarjoja, on romaanin lähtökohta aika herkullinen. Ei tämä scifi-fania minusta tehnyt edelleenkään, mutta tällaiseen matalan kynnyksen scifi-tarinaan voisin tarttua myös jatko-osan osuessa kohdille.

Jori Reijulan Tähtipyllyn tapauksessa miljöö taas oli tuttuakin tutumpi, nimittäin Kuopio (vaikka kyllähän se varmaan aika kaukaiselta galaksilta joistakin saattaa tuntua!). Trilogian kakkososassa Jiipee on sekä aviomies että isimies, jolla on ongelmia niin parisuhteessa kuin töissäkin. Reijula tykittää vuoronperään kainalopieruhuumoria ja kovaa tunnepuhetta. Tällaista miesoletetuille suunnattua lad litia mahtuisi Suomeen enemmänkin, vaikka itse en ehkä ihan kohderyhmään kuulukaan.

Sen sijaan Tiina Tuppuraisen Elvi ja Ebba oli suorastaan täsmäteos omalle kirjamaulleni. Tykkään romaaneista, joissa 1) on iäkkäämpi, senioripäähenkilö, 2) käsitellään vähemmistöjä ja 3) ravistellaan perinteisiä parisuhde- ja perhemalleja. Tämä romaanipa on kaikkea sitä. Vaikka ajatus iäkkäiden rouvien lesbokommuunista kuulostaa kieltämättä aika raflaavalta ja hauskalta (mitä se toki ajatuksena onkin), on tarinaan ripoteltu myös queer-yhteisön historiaa menneiltä vuosikymmeniltä.

Ehkä kuukauden ihanin kirja oli Anne Lyonsin Pommisuojan lukupiiri. Siinäkin päähenkilö on muuten jo vähän varttuneempi. Kirjakauppias Gertie on leskirouva, joka on menettänyt elämänhalunsa. Elämä muuttuu kuitenkin täysin, kun hän ensiksi ottaa kotiinsa asumaan Natsi-Saksasta paenneen nuoren juutalaistytön. Sitten alkaa toinen maailmansota ja saksalaisten pommitukset jauhavat Lontoota tuusannuuskaksi. Romaanin yhteisö kuitenkin pitää yhtä ja löytää valtavasti voimaa myös kirjallisuudesta. Ihana tarina, joka puhuttelee erityisesti näinä aikoina.

***

Syyskuu näyttää kirjallisessa mielessä hurjan ihanalta - ja kiireiseltä. Pelkästään tällä viikollakin minulla on palaverit Helsingin kirjamessujen ja Kirjakantin tiimoilta, lisäksi kirjajulkkarit ja teatterin ensi-ilta. Ehkä jossakin vaiheessa ehdin jotakin lukeakin.

Ja Turun kirjamessut, nehän odottavat kuukauden lopussa, eli ihan jo kulman takana!