Jennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli

 

Viikonloppuna esittelin Tiina Tuppuraisen Elvi ja Ebba -romaania kirjoittaen, että kirjaa lukiessa tuli hyvä ja turvallinen olo. Tämä luonnehdinta ei päde Jennette McCurdyn omaelämäkerralliseen teokseen Onneksi äitini kuoli. Sisältövaroituksia riittää: kirjassa käsitellään muun muassa henkistä väkivaltaa, epätervettä äiti-lapsisuhdetta, syömishäiriöitä ja mielenterveyden ongelmia.

Ja juuri näistä syystä kirja on niin tärkeä. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa kirjan hurjasta sisällöstään huolimatta lukea. Mieleen tulee nopeasti kotimainen verrokki: Joonatan Tolan mainiot Punainen planeetta ja Hullut ihanat linnut. Kuten Tolan kirjoissa, myös McCurdy kuvaa perhesuhteitaan lapsen suulla ja näkökulmasta kerrottuna. Tämä mahdollistaa toisaalta paljaan ja tarkkanäköisen kerronnan, toisaalta tarinan kuoriutumisen auki kerros kerrokselta.

Jennette McCurdy lienee tuttu ainakin Nickelodeon-kanavan ohjelmia katsoneille. Itselleni McCurdy tai hänen tunnetuin roolinsa Sam Puckett iCarly-sarjassa olivat kuitenkin vieraita. Kuunnellessani kirjaa jouduinkin ja halusinkin googlailla aika paljon taustoja, sen verran aihepiiri alkoi kiehtoa.

'Kiehtoa' ei ehkä ole oikea termi, sillä McCurdyn tarina on karmea. Hänen äitinsä Debra toteutti omia toteutumattomia unelmiaan houkuttelemalla Jennetten jo lapsena näyttelemisen pariin. Äiti, joka sairasti syöpää 17 vuoden ajan, manipuloi perhettään ja tytärtään taitavasti ja rikkoi hänen henkilökohtaisia rajojaan jatkuvasti. Vastuuntuntoiselle ja äitinsä kuolemaa pelänneelle tyttärelle oli kunnia-asia pitää äiti iloisena ja onnellisena - siksi hän teki, niin kuin äiti halusi.

Kovan ja vuosia jatkuneen työn jälkeen näyttelijänurasta myös tuli totta, mutta se oli aina enemmän äidin kuin tyttären unelma. Ei olekaan yllättävää, että Jennette alkoi oireilla monella tapaa. Hänen äitinsä opetti jo varhain tyttärensä "rajoittamaan kaloreita", mikä johti anoreksiaan. Myöhemmin vuosien aikana sisälle kertynyt ahdistus ja paha olo oireili pahana bulimiana ja päihteiden käyttönä.

Kirja herättää ajattelemaan. Vaikka monet entiset lapsitähdet ovat kertoneet kielteisistä kokemuksistaan, aika harvoin tv-sarjojen tai elokuvien lapsinäyttelijöitä katsoessa pysähdyn pohtimaan sitä, miten nämä lapset todellisuudessa voivat. Haluaisin ajatella (voin olla väärässä), että Suomessa lapsinäyttelijöilläkin on mahdollisuus olla lapsia, mutta voin vain kuvitella, miten kovaa kilpailu eturivin rooleista on suuressa maailmassa. McCurdyn tarina herättää monenlaisia ajatuksia myös äitinä. Vaikka Debran hirviömäisyys saa voimaan pahoin, on toisaalta äidin ikuinen riittämättömyyden tunne myös kuiskuttelemassa korvaan epävarmuutta, kuinka hyvin itse onnistun samalla tukemaan, mutta myös antamaan tilaa jälkikasvulleni.

Toisaalta kirja herätti myös ristiriitaisia tunteita. Vaikka kirjassa annetaan ymmärtää McCurdyn voivan nyt paremmin ja hän on esimerkiksi julkisesti kertonut parantuneen syömishäiriöistään, en googlailukierroksen aikana voinut olla huomaamatta, miten hälyttävän hoikka näyttelijä edelleen on. Vaikka teos on todennäköisesti syntynyt McCurdyn omasta halusta ja ehdoilla, kyllä tässä myös pieni tirkistelyn ja sosiaalipornon vire taustalla on. Toivon kovasti, että Jennette McCurdylla olisi kaikki nyt hyvin ja elämä hallinnassa.

Äänikirjan lukee ihana Anna Airola. Hän tulkitsee henkilöhahmoja herkkävireisesti, mutta ei lainkaan alleviivaavasti. Ihailen kovasti Airolan roolityötä Aikuiset-sarjassa, jossa hän esitti aika kreisiäkin Oonaa. Oli hauska kuulla Airolan äänestä tämä lämpöä huokuva, hillitympi, vähän isosiskomainen puoli, joka sopi tarinaan erinomaisesti.

Jennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli (I'm Glad my Mom Died 2022)
Johnny Kniga 2023
Käännös Saara Pääkkönen
Kesto 10h 3min
Lukija Anna Airola