Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri



Jos olet allerginen kirjasomettajien hehkutuspuheelle, ei varmaan kannata jatkaa lukemista tämän pitemmälle. Tosin tuskinpa olet, kun kerran olet tänne eksynyt. Jatka vaan.

Minun on vaikea saada irti itsestäni mitään kovin syväeriteltyä analyysia Annie Lyonsin Pommisuojan lukupiiristä. Minä rakastin tätä kirjaa!

Minulla oli jo ennakkoon hyvä kutina. Kirja toi jo takakansitekstin ja kirjan ulkoasun perusteella mieleen yhden elämäni ikisuosikeista, Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Molemmat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan, molemmat käsittelevät sodan julmuuksia, mutta vastapainona ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä, jota ruokkivat kirjat ja kirjallisuus. 

Pommisuojan lukupiiri saa lisää plusmerkintöjä siitäkin, että kirjan päähenkilö on kuusikymppinen nainen. Olen kovasti tykästynyt kypsässä iässä oleviin päähenkilöihin. Kirjan alussa eletään vuotta 1938. Kirjakauppias Gertie Bingham on menettänyt mielenkiintonsa intohimoammattiinsa, ja jos totta puhutaan, elämään ylipäänsä. Syynä tähän on, että hänen rakas aviomiehensä Harry on menehtynyt joitakin vuosia aiemmin, eikä Gertie tahdo päästä yli elämänsä rakkauden menettämisestä. Kun tilanne Euroopassa kiristyy, Gertien ystävä Charles houkuttelee hänet ottamaan kotiinsa vastaan nuoren juutalaispakolaisen. Hedy on 15-vuotias nuori nainen teini-ikäisen tempparamentteineen ja pakolaisen traumoineen, Gertie taas kuusikymppinen, lapseton ja tottunut viettämään koiransa Hemingwayn kanssa rauhallista kotielämää. Kyllähän siinä kipinöi.

Mutta kun syttyy sota, nämä eri-ikäiset naiset löytävät paljon yhteistä ja etsivät turvaa toisistaan. Jos haluaa selvitä, on elämänvoima kaivettava esille nuoren ja vanhan. Vaikka syän märkänis, sanovat karjalaiset. Koko lontoolaisen kaupunginosan asukkaat vetävät tiiviisti yhtä köyttä suojautuessaan Hitlerin pommikonelaivueilta ja sammuttaessaan yöstä toiseen pommien aiheuttamia tulipaloja. Ginshamin kirjakaupan kanta-asiakkaat kokoontuvat ilmahälytyksen tullen kaupan alakerrassa olevaan pommisuojaan, ja keskustelevat vaara ohi -merkkiä odotellesssaan kunkin kuukauden kirjasta. Miten hieno idea, muuten! Kun pommit kylvävät kauhua maan päällä, ihmiset nojautuvat toisiinsa ja hakevat turvaa tarinoista.

Tässä kirjassa oli paljon tunteisiin käypää: pommitukset, jatkuva yksitoikkoinen odotus, epätietoisuus ja pelko, juutalaisten joukkotuho, sotavankeus, nuorten ihmisten pirstaleiksi menevät elämät. Kaikesta tästä huolimatta kirja ei ole ahdistava, vaan toivoa luova. Uskottavaa tai ei, yhtä usein kun paettiin ilmahälytysten tullen pommisuojaan, kirjassa keitettiin myös teetä ja kokoonnuttiin yhteen pienten, säännöstelyannosten turvin kasattujen herkkujen äärelle. 

Pommisuojan lukupiiri on ajankohtainen teos paitsi siinä mielessä, että ajatukset liukuvat kun varkain Ukrainaan (lähettääkö muuten joku taho kirjoja ukrainalaisille??), myös siksi, että (historiallinen) Lontoo ja kirjakaupat tuntuvat olevan tällä hetkellä kirjatrendi. Minullekin tämä oli vuoden sisään jo kolmas lontoolaiseen kirjakauppaan sijoittuva romaani (Ylpeyttä ja ennakkoluuloja Bloomsburyn kirjakaupassa oli mieleeni, Bloomsburyn naiset ei sen sijaan imaissut mukaansa yhtä hyvin).

Eipä sillä, kirjojen täyttämään maailmaan on mukavaa sukeltaa. Pommisuojan lukupiirikin suorastaan vilisee klassikkoja ja kirjallisuusviitteitä aina Nalle Puhista Dickensiin ja Jeevesistä Pikku naisiin asti. Se, millaista lohtua ja iloa kirjat ja tarinat tuovat vaikeassa tilanteissa eläville ihmisille, on kuvattu koskettavasti. Kirjan loppuun on myös koottu Binghamin lukupiirin suosittelema kirjalista, joten halutessaan kuka tahansa pääsee pieneltä osaltaan osaksi värikkäästi kuvattujen henkilöhahmojen yhteisöä.

Kuten jo aluksi sanoin, en osaa ihan tarkasti analysoida, miksi pidin kirjasta näin paljon. Eikä kai aina tarvitsekaan osata. Riittää, että kirjan kannet suljettuaan tietää lukeneensa kirjan, jolla on merkitystä. Muutama silmäkulmasta karkaava kyynel viimeistään on varma todiste siitä, että tarina tuli läpi ja löysi maalinsa.

 

Annie Lyons: Pommisuojan lukupiiri (The Air Raid Book Club)
Aula&Co 2023
Suomentaja Anna-Mari Raaska
344s.




Kommentit

  1. Kuulostaa mainiolta teokselta kirjanystävälle. Täytyy napata mukaan kun kirjastossa näkyy.

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä viehättävä teos, vaikken ihan yhtä suuresti lämmennytkään kuin sinä ja vaikka pidin aikanaan Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanista aivan hurjasti (en ole uskaltanut lukea sitä uudelleen, koska pelkään lumouksen rikkoutuvan). Olisipa muuten hauskaa lueskella noita kirjan lopussa vinkattuja teoksia tai ainakin niitä, joita ei ole vielä tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti tulla vielä jatkamaan, että katsoin viimein eilen perunankuoripaistoksen elokuvaversion ja pidin siitäkin. Usein kirjan pohjalta tehdyt elokuvat jäävät jotenkin laimeaksi mutta tässä kohtaa elokuva toimi minusta hyvin. Ehkä sekin auttaa, että kirjan lukemisesta on jo aikaa.

      Poista
    2. Tästä tehty elokuva on kyllä harvinaisen onnistunut! Siitäkin huolimatta, että juoni paikoitellen eroaa merkittävästikin kirjasta. Tosin minäkään en ole ihan peräjälkeen elokuvaa katsonut lukemisen jälkeen, se helpottaa yleensä.

      Poista
  3. Tätä on hehkutettu aika paljon, joten eiköhän ole otettava omaan lukupinoon 😊

    VastaaPoista
  4. Auts, yritin kymmenkunta vuotta sitten aloittaa perunankuoripaistoskirjaa ja heitin kesken noin sivulle 30. Nykyään ehkä voisin sen lukeakin. Maku muuttuu, tai omalla kohdallani se on pikemminkin laajentunut.

    Tästä on viime aikoina näkynyt pöhinää, eikä ilmeisesti turhaan. On jo niin syksyistä, että olen siirtynyt vähän vakavampikin kirjoihin (postaukset kyllä laahaavat osittain jäljessä), mutta tämä olisi vielä ehkä siinä rajalla, että lataisinko luureihin. Kun mainitsit tuossa uskottavuuden, niin kyllähän nämä tämän tyyppiset romaanit aivan varmasti tietyssä määrin romantisoivat sota-ajan yhteisöllisyyttä, mutta sitähän me näiltä kirjoilta haetaan, uskoa siihen että kirjallisuuden voima on poikkeusoloissakin vahva. Olen tänä vuonna kuunnellut englanniksi kaksi aika erilaista kirjakaupparomaania sota-ajan Lontoosta, joten kyllä nämä ovat nyt suosittuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tätä lämpimästi, ellei lontoolaisten kirjakauppojen kiintiö ole vielä täysi.

      Poista
  5. Tämä oli mainio kirja kirjanystävälle. Suosittelen myös Kate Thompsonin teosta Kirjasto sodan keskellä. Lämmittää sekä kirja- että kirjastoihmisen mieltä, vaikka aika karua onkin välillä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti