Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville




Eletään vuotta 1946. Maailmanpalo on päättynyt. Lukemattomat sodan siirtämät ihmiset vaeltavat Euroopassa kotiaan etsien. Vielä lukemattomammat yrittävät koota elämäänsä kasaan niistä sirpaleista, joita sota on saanut aikaan. Myös nuori, pommituksissa kotinsa menettänyt kirjailijatar Juliet tekee niin. Eräänä päivänä hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Tästä alkaa kirjeenvaihto ensin hänen ja pian lukuisten saarelaisten kanssa. Juliet saa kuulla, että saari on vasta vapautunut saksalaisten joukkojen miehityksestä. Pienen ystäväpiirin henkireikänä on toiminut Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Siis mikä?

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville hurmasi likimain koko blogistanian viime vuonna. Kirja kuulosti kiinnostavalta, mutta sen jättimäisen suosion vuoksi (niin joskus käy) kirja alkoi kyllästyttää jo ennen lukemista. Niinpä päätin odotella suurempien pölyjen laskeutumista ja oikeastaan unohdinkin koko kirjan ennen kuin Zephyr nosti sen pari viikkoa sitten uudelleen uesiin.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (ei, en väsy nimen toistamiseen varmasti ikinä) on valloittava kirja. Se on ilmava ja kepeä, mutta ei tyhjäpäisellä tavalla. Se on kuin ensimmäinen uusi leninki sodan jälkeen: kaunis ja mielialaa kohottava, mutta silti merkitykseltään pintaa syvällisempi. Teksti tuo mieleeni Hilja Valtosen, samoin päähenkilö Juliet, joka on reipas, iloinen, avoin, kertakaikkisen riemastuttava moderni nainen.

En olekaan aikoihin lukenut kirjeromaania. Kirjemuotoinen kerronta voi toimia joko hyvin tai huonosti, harvoin siltä väliltä. Tämä kirja kuului kirkkaasti edelliseen ryhmään. Julietin, hänen kustannustoimittajansa ja ystävänsä Sidneyn, tämän siskon Sophien sekä lukuisten guernseyläisten: Dawseyn, Isolan, Amelien ja monen muun välillä kirjeet sinkoilevat, samoin sanan säilä. Kovin erilaisia ihmisiä yhdistää rakkaus kirjoihin ja kirjallisuuteen sekä valoisa, humaani luonne. Kirja kertoo aidosta ystävyydestä ja lähimmäisestä välittämisestä. Sitten tarinalla on myös toinen puoli: se kertoo sodasta, vihasta, epäoikeudenmukaisuudesta. Se kertoo nälästä ja keskitysleireistä. Mutta kuitenkin, karmeista asioistakin kertoessaan tarina on valoisa, sillä hyvien ihmisten hyvät teot värittävät pahojakin asioita.

Kirjaa lukiessani minulla tuli ikävä kirjeiden aikaa. Mutta kuitenkin minulle tuli perin tuttu olo. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on yhtä suurta, itseilmaisullisesti eloisaa perhettä. Onneksi minulla on samanlainen kirjallisesti iloitteleva yhteisö. Tiedättekin jo keitä tarkoitan. Kiitos, että olette siellä!

Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ovat lukeneet ainakin
jo aiemmin mainittu Zephyr
Joana
Norkku
Leena Lumi
Sara
Maria
Satu
Jenni
Katja
Anni.m.
Sanna
Naakku
Sonja

ja varmasti vielä joku muukin, mutta hiirikäteni väsyi tässä vaiheessa listaa :) Liitän tämän Totally British -haasteeseen kohtaan Modern Women Writers.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville 
2010/ The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society 2008
Otava
Suom. Jaana Kapari-Jatta
301s.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus hienosta kirjasta, kiitos Amma! Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on kaikkea tuota, ja ainakin minulle selkeästi yksi kuluvan vuoden parhaista kirjoista. :)

    Teos on itse asiassa pyörinyt paljon mielessäni viime aikoina, jopa niin että tekisi mieleni lukea se taas jo uudestaan. Siksi olikin erityisen mukavaa palata sen maailmaan arviosi kautta. <3

    Kiitos linkityksestä, ja siitä että sinäkin olet siellä! :)

    VastaaPoista
  2. Minullakin tämä on vähän unohtunut, sillä samoista syystä päätin enemmän tai vähemmän tietoisesti siirtää tämä lukemisen myöhempään ajankohtaan. Minulla oli tämä jopa kirjastosta alku vuodesta lainassa, mutta niin vaan vielä silloin jäi.

    Mutta ei tätä varmasti ole turhaan kehuttu, eli joskus lukuun täälläkin ;)

    VastaaPoista
  3. Mielestäni oivalsit tämän niin kirjan niin hyvin! Kirja on samaan aikaan ihanan kepeä, mutta se ei naura tai pilkkaa vaikeita asioita. Siinä mielessä kirjassa on hieman samaa kuin Piioissa, vaikka mennäänkin ihan eri teemoissa ja maailmanhistorian tapahtumissa. Tarina on valoisa ja surumielinen samalla kertaa.

    Ja nimenä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on ihan mahtava. <3

    VastaaPoista
  4. Sara, tämä on varmastikin sellainen kirja, johon haluaa aina silloin tällöin palata. Kaikki hyvät tai loistavat kirjat eivät välttämättä ole, sillä joskus tarina on yhden lukukerran tarina. Tämän kirjan henkilöiden pariin haluan kuitenkin palata kuin omaan ystäväporukkaan :)

    Susa, kunhan kirjan bongaat kirjastosta taas, niin luehan. Tämä on nopea ja miellyttävä luettava!

    Katja, kiitos! Nyt kun mainitsit, tässä tosiaan on paljon samaa kuin Piioissa. Jotenkin alitajuisesti olin sitä ajatellutkin, muttei ajatus ollut päässyt pintaan asti :)

    VastaaPoista
  5. Ai ihanaa, minulla tämä vielä odottaa! Mutta aion lukea tämän tänä syksynä, sillä se on minulla lainassa, enkä viitsi hautoa sitä kauan. Enkä missään nimessä haluakaan. Hieman vain pelottaa, että odotukseni ovat liian suuret - etenkin nyt, kun kirjaa verrattiin Piikoihin (apua, Katja ja Amma, minkä teitte!).

    VastaaPoista
  6. Onneksi voitin blogiarvonnassa kyseisen kirjan itselleni, muuten en olisi varmasti vieläkään lukenut sitä. Kuinkakohan moni hyvä kirja jää lukematta, koska kokee vastareaktion tarpeelliseksi kehuttujen kirjojen suhteen? Minä en ole vieläkään lukenut esimerkiksi romaaneja One Day, Little Been tarina, Tyttö joka muuttui lasiksi jne. koska olen tosiaan "saanut niistä tarpeekseni" jo lukemalla pieniä pätkiä muiden arvosteluja.

    VastaaPoista
  7. Karoliina, tuo on kyllä paha, kun ennakko-odotukset kasvavat ja kasvavat ennen lukemista. Selvennän vielä, että tämä on hyvin erilainen kirja (mielestäni) kuin Piiat, mutta niissä on samanlainen yleisinhimillinen ja positiivinen pohjavire... kai? Olen joka tapauksessa aikasta varma, että pidät :)

    Sonja, ihan totta! Minullakin tulee luontainen vastareaktio kirjoihin, jotka ovat paljon esillä. Mutta onneksi kirjat eivät katoa ja niihin voi palata sitten myöhemmin kun savu on hälvennyt (jos siis muistaa)!

    VastaaPoista
  8. Ihanasti kerroit krjasta jonka parissa unohtaa oman arjen ja pääsee hetkeksi sadun ja tarinan maalmaan.Hurmaava kirja minusta

    VastaaPoista
  9. Amma, minä menen lukkoon jos moni on jo tehnyt ja kovasti ylistänyt. Silloin on pieni viivytys paikallaan. En olisikaan kuvitellut, että lista tämän kirjan tekijöistä on noin pitkä;-) Siinä kyllä jo uupuu. Vasta tänään otin tämän kirjan palkista pois, kun halusin lyriikalle tilaa. Mutta voin tuoda sen koska vaan takaisin.

    Kirja on kaunis ja kiinnostava, myös erikoinen kirjeromaanirakene lisää sen imua, kun énsin tottuu. Tämä asia, mitä kirjassa kerrrotaan oli minulle, innokaalle historianharrastajalle täysin outo ja uusi. Ei mikään tyhjänpäiväinen kirja ollenkaan ja nimi on tosiaankin hurmaava.

    Kiitos linkityksestä! Yritän huomenna jaksaa tuon koko listan...

    VastaaPoista
  10. Maria, hurmaava kirja tosiaan! Kiitos!!

    Leena, minäkään en ollut kuullut (muista ainakaan) saarten miehityksestä. Maailmassa eristyksessä viisi vuotta on kyllä kamalan pitkä aika... tästä aiheestä lukisin mielelläni enemmänkin. Minäkin pidin kirjeistä paljon, nykyään sitä käytetään tyylikeinona aika harvoin.

    VastaaPoista
  11. Ihanaa että luit tämän ja pidit! Tämä oli minulle ehdoton hyvänmielenkirja, vaikka käsitteli myös surullisia ja raskaita aiheita. Jostain syystä huomaan aina hymyileväni, kun ajattelen tätä jälkeenpäin (luin arviosikin hymyillen!). :)

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  12. Zephyr, niin, tästä tosiaan tulee hyvä mieli vielä jälkikäteenkin, raskaasta aiheesta huolimatta. Ole hyvä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit